Mantereen linnavuori tarjoilee yhdet Hämeenlinnan parhaista näkymistä

Kuten olen täällä monta kertaa maininnut, joskus parhaimmat seikkailut ja näköalapaikat löytää ihan sattumalta. Meille kävi niin, kun eräänä kauniina arkiaamuna päätimme poiketa ihan kivan näköiseen mäntymetsään, jossa selkeästi risteili useita polkuja sinne tänne. Olimme ajaneet paikan ohi Turengintietä monen monta kertaa ja nähneet metsänpuoleisella levennyksellä usein autoja. Paikka oli kuitenkin nopealla vilkaisulla muistuttanut lähinnä epämääräistä metsähakkuualuetta, joten emme olleet uhranneet sille sen enempää aikaa tai ajatusta. Kuitenkin eräänä kauniina arkiaamuna, kun päivän ensimmäisten Teams-palaverien alkuun oli vielä useampi tunti aikaa, huomasimme miettivämme jotain uutta reittiä, josta Dodokin innostuisi. Paremman idean puutteessa päätimme vihdoin suunnata Katumajärven rantaan ja tutustua tarkemmin Mantereen linnavuoreen.

Kerrottakoon jo heti alussa, että paikka teki meihin molempiin suuren vaikutuksen ja että vierailimme siellä seuraavan viikon aikana useamman kerran ihan vain ihailemassa maisemia ja haaveilemassa omiamme. Siksi onkin hassua, että paikasta kirjoittaminen on tuntunut jotenkin hurjan hankalalta, ja postaus on roikkunut luonnoksissa lähes pari kuukautta. Ehkä se johtuu siitä, että paikan mielettömiä maisemia on todella vaikea saada ikuistettua kameraan tai siitä, että halusimme edes pienen hetken pitää paikan ihan vain itsellämme. Tai no, itsellämme ja itsellämme, sillä paikka on todella suosittu ulkoilualue ja varsinkin viikonloppuisin metsikössä voi olla jopa ruuhkaa.

Mikä ihmeen muinaislinna?

Ennen kuin hyppään kuvailemaan ja kertomaan Mantereen linnavuoresta, muutama sananen muinaislinnoista yleisesti. Muinaislinna (l. linnavuori) on korkealla kalliolla, harjunlaella tai saarella sijaitsevia vartio- ja pakopaikka, jonka loivimmat rinteet on vahvistettu puuvarustuksella. Jyrkkäreunaisia linnavuoria on luonnollisesti ollut varsin helppo puolustaa, sillä niistä on nähnyt pitkälle, eivätkä viholliset näin ollen ole päässeet kovin helposti yllättämään. Uhkatilanteessa muinaislinnassa sytytettiin näyttävät merkkitulet, jotka toimivat tehokkaana varoituksena kylien asukkaille. Tulien ansiosta asukkaille jäikin (useimmiten) riittävästi aikaa paeta joko linnavuorille tai metsän siimekseen turvaan.

Suomessa tunnetaan kaikkiaan noin sata linnavuorta, ja ne on rakennettu yleensä suojapaikoiksi vihollista vastaan joko rautakauden lopulla tai keskiajan alussa. Tuohon aikaan Suomi toimi eräänlaisena rajamaana, jonka kautta ruotsalaiset ja venäläiset hyökkäsivät toistensa kimppuun.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki Suomen linnavuori-nimiset paikat eivät suinkaan ole muinaislinnoja, vaan paikka on saattanut saada nimensä pelkän ulkonäkönsä ansiosta.

Historian havinaa Mantereen linnavuorella ja Katumajärvellä

Vanajaveden vesistön rantamilta löytyy poikkeuksellisen paljon kallio- ja harjulinnoja, ja Mantereenlinna onkin osa tätä vanhimman pysyvän hämäläisasutuksen linnavuoriketjua. Mantereen linnavuorelta on näköyhteys Hakoisten linnavuorelle (, joka on edelleen suljettu koronan takia), jota pidetään varhaisempana Hämeen linnan paikkana. Suunnatessaan katseensa pohjoiseen, voi nähdä Tenholan ja Aulangon linnavuoret, kun taas lännessä, Vanajaveden toisella puolella, näkyy Linnanpää eli Hakovuori.

Mantereen linnavuori on rautakautinen muinaislinna, joka sijaitsee Katumajärven länsirannalla Hämeenlinnassa. Vuori kohoaa yli 50 metriä järven pintaa korkeammalle, ja se koostuu kolmesta suuresta kallioalueesta. Pääasiassa mäki ja koko alue ovat mäntymetsää, jonka itä- ja eteläpuolen rinteet ovat äkkijyrkkiä ja paikoitellen vaikeakulkuisia, kun taas länsi- ja pohjoispuolella on huomattavasti loivempaa.  

Hämeenlinnassa sijaitseva Katumajärvi on tarinan mukaan saanut nimensä siitä, että ristiretkiaikaan käännytetyt hämäläiset kävivät pimeän tultua pesemässä kasteensa pois tuolloisessa erämaajärvessä. Toisen kansantarinan mukaan järvi on syntynyt Ilmattaren, ikuisen immen, kyynelistä.

Mantereenlinnan laella sijaitsee muinaislinnan suojavarustusten mahdollisia jäännöksiä. Ne ovat kivistä rakennettuja valleja, jotka sijaitsevat kahdessa notkelmassa: Mäen länsireunalta löytyy kaksi kivivallia, joissa on hyvin säilyneet porttiaukot. Näistä pohjoisosan aukko on ennallistettu vuonna 1973. Eteläisen portin kivivalli taas on 12 metriä pitkä, ja sitä voi pitää ainakin osittain luonnon muovaamana.

Loistopaikka haaveiluun

Mantereen linnavuori on hyvä paikka haaveiluun ja päämäärättömään vaelteluun. Metsikössä on helppoa loikkia kiveltä toiselle, ihailla järvelle avautuvia maisemia ja leikitellä ajatuksella siitä, miltä tuntuisi herätä joka aamu näin kauniissa paikassa. Kalliolta voi myös laskeutua ihan rantaan, kuunnella vesilintujen ääniä ja kuvitella hetken olevansa ihan yksin luonnossa – tai koko maailmassa.

Alueella ei ole sen kummemmin opasteita, mutta polkuja menee ylös mäkeen paitsi Turengintieltä myös Katumantien ja Turengintien risteyksen tuntumasta sekä ristiin rastiin ympäri metsää. Tien varresta vuoren päälle on matkaa noin 600-800 metriä riippuen siitä, mitä polkuja kulkee. Minkäänlaista eksymisvaaraa alueella ei opasteettomuudesta huolimatta ole, sillä polut ovat tallautuneet ja metsikkö valoisa. Päinvastoin, oli kiva valita jokaisella kerralla hieman eri reitti ja katsoa, minkälaiselle näköalapaikalle se meidät milloinkin veisi.

Alueelta ei löydy vessaa, laavua tai muitakaan ylellisyyksiä, mutta maasto itsessään tarjoaa useamman hulppean taukopaikan. Useammat kivet ovat kuin tehtyjä pysähdykselle, ja pienellä mielikuvituksella alueella saattaakin nähdä useita luonnon tarjoilemia pöytäryhmiä.