Ei liene salaisuus kellekään, että kyllästyn helposti. Kaipaan jatkuvasti uutta nähtävää ja koettavaa, eivätkä luontopolut ja metsäretket tee siihen poikkeusta. Toisinaan näenkin hurjasti vaivaa, jotta löytäisin uusia polkuja tallailtavaksi tai bongaisin kivoja kuvauskohteita kaikkien tarjolla olevien luontokohteiden joukosta. Ja kun lähtökohdat ovat nämä, saattaa tuntua pienoiselta maailmanlopulta, jos kesken reissun kamerasta loppuu akku.
Näin minulle kävi Piilolammin luontopolulla Hyvinkäällä, jonne suuntasin komeiden maisemien perässä. Alueen kalliota kutsutaan muun muassa köyhän Koliksi, ja sen minä halusin ikuistaa kameraani. Huikeiden kallioiden lisäksi odotin reittikuvausten perusteella kiehtovaa metsää, lammenrantapolkuja, pitkospuupätkiä ja jopa reitille kiinnitettyjä köysiä. Mutta kun kiireessä lähtee, saattaa käydä niin, että kameran akku loppuu heti alkumetreillä ja koko reissusta jää fiilis, että hukkaan meni, kun ei saanut kuvia. Siksi taistelinkin pitkään tämän postauksen kanssa ja pähkäilin, voinko kirjoittaa jostain sellaisesta, josta ei ole kuvia todisteena. En tiedä, rikonko nyt jotain retkibloggauksen kirjoittamatonta sääntöä, mutta (lähes) kuvattomuudesta huolimatta päätin raapustaa kohteesta.
Sitten itse kohteeseen. Piilolammi sijaitsee Hyvinkäällä, hyvien kulkuyhteyksien päässä monesta suunnasta lähestyttäessä. Kohteeseen oli jopa naurettavan helppoa ajaa, ja reitti oli alusta loppuun loistavassa kunnossa. Luksusta kaikkien kuoppaisten hiekkateiden ja epämääräisten reittiohjeiden jälkeen…
Piilolammin etelärantaan, noin 500 metrin päähän parkkipaikalta, on avattu kesällä 2018 uusi esteetön tulipaikka, jonne pääsee helposti myös lastenrattailla ja pyörätuolilla. Tilavalta pysäköintipaikalta kuljetaan ensin pätkä hiekkatietä ja sen jälkeen helppokulkuista sorareittiä pitkin. Matkan varrelta löytyy myös puuvaja, josta voi napata mukaan halkoja tulentekoa varten. Tulipaikan yhteydessä rannalla on uudehko laituri, josta on helppo pulahtaa viilentävälle uinnille puhdasvetiseen ja syvään lampeen.
Jäimme hetkeksi istuskelemaan tulipaikalle (ja onnistuimme kuluttamaan kameran akun loppuun), ennen kuin lähdimme luontopolulle. 2,3 kilometrin mittainen Piilololammin luontopolku kiertää metsälammen ympäri ja sen aikana pääsee tutustumaan niin kuiviin kalliometsiin, kosteaan rantarämeeseen kuin 1800-luvulla perustettuun gabrolouhokseenkin.
Luontopolku on luokiteltu vaativaksi suurista korkeuseroista ja osin epätasaisesta maapohjasta johtuen. Kirjaimellisesti hengästyttävät nousut palkittiin kuitenkin mielettömän upeilla näköaloilla, enkä yhtään ihmettele, miksi paikkaa on luonnehdittu köyhän miehen Koliksi: männikköisessä kalliomaastossa on kieltämättä paljon samaa.
Kytäjä-Usmi on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista
Yli 20 neliökilometrin kokoiselta Kytäjä-Usmin retkeilyalueelta (, jolla Piilolammikin sijaitsee) löytyy monipuolisia ulkoilureittejä ja tulentekopaikkoja, ja alue tarjoaakin hyvät mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen ja retkeilyyn. Lyhyehköjen luontopolkujen lisäksi alueelta löytyy useita pidempiä patikointireittejä.
Kytäjä-Usmi valittiin vuonna 2017 Suomen 100 luontohelmeä -kohteeksi. Poikkeuksellisen suuren eteläsuomalaisen metsäalueen puronvarsilehdoissa kasvaa useita harvinaisia ja etenkin Uudellamaalla uhanalaisia kasvilajeja: hirvenkello, kynäjalava, lehtoneidonvaippa ja kullero. Alueesta mielenkiintoisen tekee myös se, että se sijoittuu muinaisen tulivuoren kraateriin. Tästä muistona on alueelle tyypillinen gabro-kivilaji eli musta kraniitti, jota käytetään etenkin rakennuksissa ja hautakivissä. Gabroa on aikoinaan nostettu alueen monista louhoksista, joista yksi sijaitsee Piilolammin itärannalla.
100 luontohelmeä ovat luontokohteita, jotka valittiin alun perin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden 2017 kunniaksi järjestettyyn kampanjaan. Luontohelmet edustavat niin maantieteellisesti kuin luonnoltaankin mahdollisimman hyvin koko Suomea. Iso osa luontohelmistä on suomalaisille tuntemattomia uusia elämyksiä. Helmien joukossa on myös tuttuja luontokohteita, mutta niiden olemassaoloa ja luonnontilaa uhkaa muutos. – 100luontohelmea.fi
En ollut kuullut tällaisesta 100 luontohelmeä -kohdelistauksesta , enkä varsinkaan köyhän miehen Kolista. Oliko akku jäänyt lataamatta vai oleko vain niin kova kuvailemaan? 🙂
Pakko myöntää, että itsekin tutustuin listaukseen vasta hakiessani taustatietoa kohteesta 😀
Sekä että. Lähdin reissuun hieman ex tempore, enkä ehtinyt ladata akkuja. Yleensä lataan ne aina kuvausreissulta kotiuduttuani, mutta nyt sitten meni kaikki päin prinkkalaa. Typeräsi käytin myös alkumatkasta itselaukaisinta, joka sekin kuluttaa akkua mukavasti.
Noh, ensi kerralla paremmin 😀
En ollut minäkään kuullut tuosta 100 luontohelmeä – kohdelistauksesta. Täytyypä tutustua tarkemmin. Tuo akun loppuminen on todella ärsyttävää, meillä on normaalisti mukana parikin akkua, mutta joskus noin on päässyt käymään meilläkin. Ja mitä tulee jutun julkaisemiseen (lähes) ilman kuvia, niin parempi näin kuin ei juttua lainkaan!
Kiitos Mikko, näin minäkin sen lopulta pähkäilin 🙂 Kuten tuossa ylempänä kirjoitin, niin yleensä latailen akut jo valmiiksi ja kuljetan mukana vähintäänkin yhtä vara-akkua, ettei näin pääsisi käymään. Nyt oli kuitenkin sen verran vauhdikas lähtö, että kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen… 😀
Eikö sinulla ollut kännykkää vai olet niin tarkka kuvien laadusta? Itse olen kännykkäkuvaaja ja toistaiseksi ei ole akun virta loppunut, mutta olen aika neuroottinen asiassa. Eli sinä olet varmasti rento, kun näin pääsi käymään eli pisteet siitä👍👍👍
Oli toki kännykkä matkassa, mutta sillä otetut kuvat ovat niin heikkolaatuisia, etten ikimaailmassa kehtaisi julkaista niitä missään 😀 Instagram-storyissa laatu vielä joten kuten menettelee (filttereillä höystettynä), mutta ei kyllä muuten…
Asian positiivinen puoli: toit kohteen muille tietoisuuteen ja herätit uteliaisuuden, miltä paikka mahtaa näyttää, on sitten hyvä syy mennä! 😀 Oon kyllä samanlainen, innostun nopeasti ja kyllästyn helposti. Vaikka luontokohteet vetää puoleensa, niin oon senkin oppinut, pitää välillä käydä muuallakin (esim kaupunkilomia kaipaan taas), alkaa kaikki pitkospuut ja metsänpolut näyttämään muuten samalta 😀
Hahhah, ihanan positiivisesti ajateltu 😀 No, täytyy käydä tuolla vielä uudemman kerran, jotta saa kuvat tänne blogiin asti 😉
Tämähän oli hyvä – näin syksymmällä on kiva löytää lähikohteita näin pääkaupunkiseudun näkökulmasta!
Kiva, että löytyi lähikohde! 🙂
Harmi, ettei köyhän Kolista ollut kallioista kuvaa, mutta uskon kyllä ihan kirjoitettuakin sanaa, että upea on! Kiitos lähiretkivinkistä. 🙂 100 luontohelmeä -listalle ei varmasti pääse ihan mikä tahansa ryteikkö.
Mahtava kuulla, että löysit postaukseni ansiosta lähiretkikohteen 🙂 Kiva välillä myös jakaa vinkkejä, kun itse ainakin saan muiden blogeista niin paljon ideoita omille reissuille!