Aika tarkalleen vuosi sitten lähdimme kaverini kanssa Norjaan. Me kaksi, jotka olimme aiemmin nukkuneet teltassa vain yksittäisiä öitä kauniilla säällä ja syöneet muutamia valmispastoja nuotiolla. Ymmärrettävästi vanhempamme ja lähipiirimme olivat huolissaan reissustamme. Kaksi suunnistustaidotonta ensimmäistä kertaa Norjassa ja muutenkin ensimmäistä kertaa kunnolla kahdestaan reissussa. Olimme muutenkin kaverini kanssa nähneet ennen reissua vain pari kertaa (ystävystyimme kunnolla vasta reissussa), mutta kun kaksi yllytyshullua saa kuningasidean, niin onhan sitä lähdettävä toteuttamaan – oli siinä järkeä tai ei.
No mutta asiaan. Kuten olen täällä aiemmin Norja-postausten yhteydessä todennut, jos muonapuoli olisi jäänyt yksin minun vastuulleni, olisimme syöneet viikon pelkkiä varrasleipiä, Koskenlaskijaa ja suklaabanaaneja. Onneksi kaverini oli huomattavasti innokkaampi kokki, ja hän suunnittelikin meille viikon menun etukäteen. Sovimme edellisistä reissuista viisastuneina, ettei rinkkaan pakattaisi yhden yhtä perus-marketista saatavaa valmispastaa: ne kun ovat usein todella suolaisia, eivätkä oikein meinaa pitää nälkää loitolla.
Ajattelin jakaa viikon menumme täällä blogin puolella. Ehkäpä siitä on apua jollekin innokkaalle vaeltajalle, joka tuskailee samojen perusasioiden kanssa kuin mekin. 
Valmistelut
Kun retkellä aikoo viettää enemmän kuin yhden tai kaksi yötä ja rinkassa on tilaa rajallisesti, alkaa ruoan painolla ja säilyvyydellä olla väliä. Esimerkiksi makkarapakettia, maitopurkkia tai muuta tuoretta ja painavaa on turha kantaa montaa päivää mukana rasittamassa hartioita ja selkää. Me emme kuljettaneet koko aikaa kaikkia ruokatarvikkeita mukanamme, vaan säilöimme niitä autossa. Tämän (ja osaamattomuutemme) takia emme menneet kovinkaan tarkoilla grammamäärillä tai orjallisesti pussittaneet kaikkia aterioitamme.
Proteiinin lähteet tuottivat meille eniten päänvaivaa, ja ennen reissua luimmekin ruoan kuivaamisesta sieltä täältä ympäri nettiä. Ensin koko retkiruoka-aihe tuntui vähintäänkin ydinfysiikalta (ainakin näin kaikenlaista kokkaamista vihaavan henkilön näkökulmasta), mutta aiheeseen hieman tutustuttuamme tulimme siihen lopputulokseen, että oikeastaan kaikkea ruokaa voi kuivata, kunhan siinä ei ole rasvaa. Ainakaan kovin paljon. Ja mehän kuivasimme (tai siis kaverini kuivasi). Jauhelihaa ja Härkistä, muun muassa.
Jos jotain tästä vaiheesta opimme niin sen, ettei kuivaamisesta tai resepteistä kannata tehdä kovin suurta mörköä itselleen. Aikaa ja hermoja se kyllä vaatii, sillä esimerkiksi jauhelihapaketin kuivattamiseen menee yllättävän paljon aikaa…
Aamu- ja iltapalat
- Teetä ja/tai pikakahvia sekä UHT- tai kauramaitoa.
- Aamupuurot. Leaderin omena-kanelipuuro on parasta ikinä! Jopa tällainen ei-puuronystävä tykkää siitä kovasti. Meillä oli muutama valmispussi mukana, mutta rinkasta löytyi myös valmiiksi Minigrip-pusseihin pussitettuja kauraiutaleita. Vinkki! Puuroja saa tuunattua jo kotona, kun pussittaessa hiutaleiden sekaan laittaa esimerkiksi kuivattuja marjoja tai pähkinöitä.
- Leipää. 1-2 siivua / hlö / ruokailu. Varrasleipä on mielestäni paras vaihtoehto, mutta toki matkaan voi pakata myös ruisleipää, riisikakkuja tai mikä nyt ikinä parhaiten maistuu. Viileällä säällä voi tai margariini säilyy hyvin rinkassa, ja sitä voi käyttää myös ruoanlaitossa. Lämpimällä taas sulatejuusto (esim. Koskenlaskija) on parempi vaihtoehto säilyvyytensä takia, eikä se myöskään juuri sotke. Me söimme koko reissun ajan varrasleipä + Koskenlaskija -yhdistelmää, mutta mukaan olisi toki voinut pakata myös kovaa juustoa ja meetvurstia. Koskenlaskijan ja voin/margariinin taas olisi halutessaan voinut hyvin korvata vaikkapa pestolla tai hummuksella.
- Herkuksi suklaabanaaneja nuotiolla. Tämä on sitä ylimääräistä kantamista parhaimmillaan, mutta joskus voi (ja pitää!) myös herkutella.
Viikon menu
PÄIVÄ 1
- lounas: papupasta Vegeretki-blogin ohjeen mukaan.
- päivällinen: tomaattinen härkiskastike + kvinoariisi.
PÄIVÄ 2
- lounas: jauhelihatomaattikeitto pastalla + varrasleipää
- päivällinen: tomaattinen härkiskastike + kvinoariisi
PÄIVÄ 3
- lounas: pussiretkiruoka (Leaderin Pasta Bolognese)
- päivällinen: papupasta + omena
PÄIVÄ 4
- lounas: pussiretkiruoka (Leaderin Chicken Tikka Masala)
- päivällinen: chili con carne kuivatusta jauhelihasta + riisi
PÄIVÄ 5
- lounas: kermainen possukastike + kvinoariisi
- päivällinen: chili con carne kuivatusta jauhelihasta + riisi.
Viidennen päivän lounas oli ainoa ateria, jota en tekisi enää uudestaan. Kala-Kallen viljapossu-säilyke oli aikamoista kuraa, ja toi meille molemmille oksennuksen suuhun. Vaikka meillä olikin järkyttävä nälkä vaelluksen jäljiltä, emme vain saaneet ruokaa alas, vaikka miten yritimme. Sen sijaan kuivatusta jauhelihasta valmistettu chili con carne oli todella hyvää!
PÄIVÄ 6
- lounas: pussiretkiruoka (Blå Bandin mausteinen couscous-kasvispata)
- päivällinen: tomaattinen savulohipasta.
Teimme tomaattisen savulohipastan Kala-Kallen savulohirouheesta (1 purkki rouhetta + pastaa). Edellispäivän jäljiltä suhtauduimme savulohirouheeseen kriittisesti, mutta pastasta tuli todella hyvää! Olen edelleen sitä mieltä, että ruoka oli koko reissumme paras.
PÄIVÄ 7
- lounas: jauhelihatomaattikeitto pastalla + varrasleipää
- päivällinen: Leaderin meksikonpataa kuivatusta jauhelihasta.
Suurkiitos Nealle retkiseurasta ja -ruuista! Ilman sua ei oltais selvitty!
Meillä tulee todella harvoin syötyä retkellä eväitä tehdessämme päiväpatikoita. Yleensä syömme maittavan aamiaisen ja käymme syömässä illalla patikkapäivän jälkeen ravintolassa. Tietysti rahaa menee enemmän, mutta mukavan patikkapäivän jälkeen on myös kivaa mennä ravintolaan syömään.
Heh, kieltämättä muutamaan kertaan tuli ravintolaa ikävä, kun siellä kylmässä vesisateessa odoteltiin retkiruokien valmistumista 😀
Olen juuri samaa mieltä retkiruokien kuivaamisesta, paljon mielikuvaa helpompaa! Toki aikaa vie, mutta usein yöaikaan on ruuat uunissa kuivumassa. Ihana menu teillä ollut!
Juuri näin! Ja musta josku jopa vähän peloitellaan sillä, miten haastavaa kuivaus (tai ylipäätään omin eväin patikalle lähtö) oikein on 😀 Kiitos, oli kyllä erittäin maittavat pöperöt!
Mielenkiintoista lukea, en itse juuri ikinä syö retkiruokia. 🙂 Norjaan pitäisi kyllä päästä kurkkimaan, ollut haaveissa ehkä 20 vuotta samoin kuin Islanti!
En mäkään ennen tätä reissua syönyt retkiruokia, ellei makkaraa lasketa? 😀 Norja on ihana, mutta niin on kyllä Islantikin! Suosittelen molempia maita lämpimästi – eikä ehkä kannata enää odotella kahtakymmentä vuotta 😉
Huh huh, minkälaista valmistautumista ja opiskelua nämä retkiruuat tuntuvat vaativan! Meillä jo se, että etukäteen reissussa selvittelisi ravintoloita tuntuu välillä ylivoimaiselta – ja sitten päädytään ensimmäiseen vähänkin kelvollisen näköiseen, joka tulee vastaan 🙂
Joo, onhan näissä oma hommansa! Mutta yllättävän hauskaa, kun vauhtiin pääsee 🙂 Heh, kyllä meilläkin tuli ravintoloita viikon aikana ikävä. Olisi ollut kiva jonkun raskaamman patikkapäivän jälkeen vaan raahautua valmiiseen pöytään, mutta luonto ei antanut periksi 😀
Mielenkiintoinen menu syntyi, kun toitte kaiken mukananne kotoa!
Me olimme elokuun lopulla kolme viikkoa Tanskassa (autolla) ja mukanamme kulki valikoima säilyviä välipaloja ja aamupalapuuroa. Tuota sitten täydennettiin tarpeen mukaan tuoreemmilla aineksilla paikallisista kaupoista ja söimme kyllä toki myös ulkona ja ystävien luona.
Itseltäni vaatisi kyllä aikamoisen harppauksen epämukavuusalueelle yrittää tuoda _kaikki_ ruoka mukana. Hyvin näytitte silti selvinneen. Tuo yksi huti vahvistaa poikkeuksena säännön! 😀
Heh, luulen että jos meidänkin olisi pitänyt joka päivä kantaa koko tuota ruoka-arsenaalia mukanamme, olisimme luovuttaneet heti ensimmäisen päivän jälkeen 😀 Me kuitenkin siirryttiin patikointipaikalta toiselle autolla, joten pystyttiin säilömään siellä muiden päivien sapuskat.
Ja toi on kyllä kätevää, että käy kaupasta täydentämässä 🙂 Me ei käyty koko Norjan reissun aikana kertaakaan kaupassa (satunnaisia huoltoasemakäyntejä lukuun ottamatta), mikä tuntuu vähän hassulta, sillä usein ulkomailla ne ruokakauppareissut on ihan parhaita, kun pääsee tutkailemaan ja testailemaan kaikkea uutta!
Minä olen surkea muonittaja, yleensä ruokaa on liian vähän energiankulutukseen nähden. Luonnossa tulee nälkä ehkä siksi, että aikaa, jolloin istuu paikallaan, niin kuin nyt olen tietokoneen äärellä, on vähän. Toisaalta, minulla on ollut tapana nukkua reissussa erittäin pitkiä yöunia, ehkä juuri edellisen syyn takia. Maapähkinävoita olen pakannut reppuun joskus ja se on varsinaista dynamiittia retkiruokien joukossa.
Kuulostaa niin tutulta 😀 Onneksi mulla oli Nea mukana muonittamassa! Maapähkinävoi lähtee ehdottomasti seuraavalle reissulle mukaan!
MInullakaan ei juuri kokemusta itse tekemistä retkiruoista. Ne vaellukset, joilla olen ollut, on joku muu hoitanut ruokahuollon. Jos lähtisin rinkan kanssa useaksi päiväksi vaeltamaan, täytyisi nämä jutut opetella mutta muuten suosisin ravintoloita. Oliko teillä joku syy miksi halusitte ottaa kaikki ruoat Suomesta mukaan?
Heh, meitä oltiin peloteltu Norjan korkeilla hinnoilla, joten kun kerran budjettireissulla oltiin, niin pelattiin varman päälle ja hoidettiin ruokaostokset Suomessa 🙂 Lisäksi kuivatushommiin meni niin kauan aikaa, että ne oli pakkokin tehdä jo kotona.
Olen itse niin kokematon eräilijä, että olisin ihan hätää kärsimässä tämän ruoka-asian kanssa. Varmaan itse päätyisin johonkin 50/50-ratkaisuun. Toisin jotain puuropusseja, kuivaruokapusseja ja snackseja mukanani ja sitten muuten hakisin kaupoista ruokaa. Mutta JOS menisin koko viikon omilla eväillä, näistä tuli hyvää vinkkiä, minkä verran ruokaa kannattaa varata mukaan.
Toi kuulostaa hyvältä – ja säästää varmasti hermoja! 😀 Kiva kuitenkin, jos postauksesta oli hyötyä mahdollisesti tulevaisuutta ajatellen 🙂
Tää ruokapuoli on mulla aina yks isoimmista ongelmista retkeillessä/patikoidessa. Ja yksi isoimmista syistä miksi niin usein tehdään vaan päiväpatikoita ettei tarvitse sitä miettiä 😀
Kiitos näistä vinkeistä, ihan varmasti on apua seuraavia reissuja miettiessä!
Loistavaa, jos näistä oli apua! 🙂 Ja hahhah, tiedän niiiiiin ton tunteen! Mäkin välttelin pitkään reissuja, joihin olis ”pakko” tehdä ruokaa 😀 Mutta jos mäkin opin tämän (oon umpisurkea kokki eikä ruuanlaitto muutenkaan kiinnosta pätkän vertaa), niin aivan varmasti kaikki muutkin!