Halloween näkyy tänä vuonna myös täällä blogin puolella erilaisten kummitustarinoiden muodossa. On ollut hurjan mielenkiintoista tutustua lokakuun aikana muutamaan vanhaan, historiaa huokuvaan paikkaan, joissa huhutaan vielä tänä päivänäkin kummittelevan. Olen käynyt kuvailemassa ja tutkimassa paikkoja kavereideni kanssa, ja pakko myöntää, että näillä reissuilla (ja erityisesti niiden jälkeen!) on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista… Mutta niistä lisää myöhemmin!
Aloitetaan tämä minisarja kuitenkin yhdellä Suomen ehkä vanhimmista ja tunnetuimmista kummitustarinoista, jonka alku vie 1400-luvun Hattulaan. Kyseessä on kuuluisa Lepaan Anna ja hänen selkäpiitä karmiva rakkaustarinansa, ja sijaintina mikäs muukaan kuin Lepaan kartano. Tarinasta on useita versioita, ja kerron niistä muutaman. Yhteistä kaikille on kuitenkin kielletty rakkaus ja Annan surkea loppu.
Mainittakoon heti alkuun, että vaikka tapahtumista onkin kulunut aikaa, voi rauhattoman Annan vielä nykyäänkin nähdä kirkkaina kuutamoöinä vaeltelemassa ja etsimässä kadotettua rakkauttaan Lepaan kartanon alueella…
Kellariin muurattu tai teljetty rakkauden uhri
Tarina sijoittuu 1400-luvulle, jolloin Lepaan kartanon Anna-tyttärelle etsittiin puolisoa. Ehdokkaita oli ilmeisesti muutamia, mutta kesäksi kartanolle päädyttiin kutsumaan Hämeen linnanherra Niilo Olavinpoika. Tarkoituksena oli, että kesän aikana Niilo pääsisi rauhassa tutustumaan Annaan paremmin. Ujona persoonana Niilo ei kuitenkaan saapunut Lepaalle yksin, vaan otti mukaansa hyvän ystävänsä Maunu Tavastin. Maunu oli pappismies, ja siten ”turvallinen” valinta tällaiselle reissulle. Kesän aikana asiat kuitenkin mutkistuivat, eikä mikään lopulta mennyt suunnitelmien mukaan. Niilo ei nimittäin onnistunutkaan valloittamaan Annan sydäntä, vaan sen sijaan Anna ja Maunu löysivät toisensa. Tämähän ei tietenkään käynyt laatuun, sillä piispan urasta haaveilevan pappismiehen ei ollut soveliasta avioitua – saati haihatella menemään nuorten naimattomien naisten kanssa.
Skandaali oli valmis.
Mutta mitä sitten tapahtui? Tarinalle on olemassa monenlaisia lopetuksia. Yleisimpiä lienevät erilaiset versiot raskauteen johtaneesta rakkaudesta, jonka seurauksena Annan maallinen elämä päättyi (tai se päätettiin) Lepaan alueelle. Tunnetuin näistä on varmasti versio, jossa joko Annan suku tai hänen oma isänsä surmasi Annan telkeämällä tämän Lepaan kartanon kellariin tai vaihtoehtoisesti muuraamalla hänet elävältä kellarin seinän sisään. Toisessa tunnetussa tarinassa Annan taas kerrotaan hukkuneen Lepaan virtaan (joko oman käden kautta tai isänsä toimesta), kun taas joissain versioissa surma sijoittuu Lepaan virran vastarannalle, Hinnonmäen kellariin.
Entä jos kukaan ei kuollutkaan?
Kuolemaan johtaneen perustarinan lisäksi on olemassa myös toinen perustarina, jossa Anna ei kuollutkaan. Sinä Anna jäi henkiin ja synnytti myöhemmin Maunu Tavastin aviottoman pojan. Poika nimettiin Olavi Maununpojaksi, ja hän toimi isänsä Maunu Olavinpoika Tavastin seuraajana Turun ja Suomen piispana.
En tiedä, liittyykö juuri tähän versioon myös tarina siitä, miten Maunu olisi tuonut Annan Naantalin luostariin. Tästä myös Eino Leino on kertonut laajassa kolmiosaisessa Lepaan neiti -nimisessä teoksessaan sekä myöhemmin Maunu Tavast -nimisessä näytelmässä:
Runossa Leino kuvaa, miten harjuilta välkkyivät Hämeen vedet ja Suomen pihka tuoksui, kun Maunu päätyi parin viikon vierailulle Lepaan kartanoon. Silloin hengen mies teki surmasynnin, näki Annan, unohti suuret uskon kysymykset ja tunsi, kuinka Tavastien veri virtasi. Leino kirjoittaa myös näin syntyneestä pojasta, Olaus Magnista, joka ei tiennyt syntyperästään, ja josta tuli siis isänsä jälkeen uusi piispa. Runossa Anna kohottaa kaapunsa huppua ja tunnustaa nuoruuden rakkauden edelleen säilyneen. Vaikka Anna Maunun tahdosta vaihtoi nunnan kaapuun, sydämessä tunne oli entisellään. – Karvonen, 2016
Olipa Annan tarina totta tai ei, voidaan kuitenkin historiaa tutkailemalla todeta, että Maunu Tavast oli mieltynyt Anna-nimeen. Vai miksi muuten hän olisi aluksi nimennyt Suomeen perustetun birgittalaisluostarin Pyhän Annan luostariksi tai tuonut Turun tuomiokirkossa niin innokkaasti esiin Pyhää Annaa?
Outoja valoilmiöitä, valittava ihmishahmo, huokauksia kellarissa
Aikaa on kulunut, ja nykyään Lepaan kartanon tiloista löytyy puutarhaopisto. Paikan työntekijät ja aikoinaan myös kartanon asukkaat kertoivat tarinoita levottomasta Lepaan Annasta. Hahmosta, joka ei ollut saanut rauhaa, vaan liikuskelee edelleen synnyinseudullaan. Alueella on kertoman mukaan nähty ja koettu eri ilmiöitä. Anna on esimerkiksi kaatanut ja siirtänyt tavaroita, jonka lisäksi ovet saattavat toisinaan sulkeutua itsestään. Jotkut ovat myös tunteneet ilmavirran selittämättömästi pyyhkäisevän ylitseen. Lisäksi ilta-auringon laskiessa kellarista voi kuulla koputuksia, askelia ja huokauksia. Myöhemmin paikalle rakennetun tuulimyllyn ikkunoissa taas on nähty outoja valoilmiöitä ja joskus jopa ihmishahmo.
Koska yhden version mukaan Anna olisi hukuttautunut tai hukutettu Lepaan virtaan, vaihtelee Annan haamusta tehtyjen havaintojen sijaintikin hieman. Joidenkin tarinoiden mukaan valittava naishahmona liikuskelee kartanon alueen lisäksi Lepaan virran rantatiellä tai rantakoivikossa.
Onpa loistavalta kuulostava idea esitellä muutama tällainen tarina. Varmaan todella jännittävää katsella ja tutustua paikkoihin. Ilmeisesti mitään yleisiä kierroksia tuolla ei taida olla? Voisi olla erittäin kiinnostava kierros!
Joo, nää historiaa (ja kummituksia) huokuvat paikat on mun mielestä todella mielenkiintoisia! Ja kun aloin näihin perehtyä, niin kohteita löytyi vaikka kuinka paljon! 🙂 Lepaalla on ainakin joskus pidetty myös ohjattuja kierroksia kesäaikaan!
Kummitustarinat kiehtoo kyllä, nuorempana halusin kuulla ihan kaikki tällaiset jutut mutta jossain vaiheessa tuli herkkyys vastaan, enkä pitkään aikaan kattonu enää esim. kauhuelokuvia. Täällä Vaasassa järjestetään myös haamu kävelyitä, en oo sellaisella vielä ollut mutta vois olla kyllä tosi mielenkiintoinen. Olin aikoinaan hotellissa töissä, missä kerrottiin kummittelevan mutta en ikinä työskennelly sillä puolella joten missasin kummittelut. Tuolla linkin takana on kans paljon noita kummitustarinoita eri kaupungeista 🙂 https://holvi.com/shop/haamukustannus/product/f2c9bfbf6eaf6fd613cf713f096f0053/
Heh, mua on aina kiehtoneet kaikki kummitustarinat ja rakennusten tai paikkojen jännät historiat 🙂 Tuollainen haamukävely kuulostaa myös kiinnostavalta! Osallistuin joskus Turun linnan kummituskierrokselle ja sekin oli tosi kiva elämys 🙂 Kiitos myös linkistä, käyn lukemassa! 🙂