Kummituksia ja parinvaihtoa Kirkkonummen Hvitträskissä

Kirkkonummella sijaitsevaa Hvitträskiä on kutsuttu kansallisromanttisen arkkitehtuurin helmeksi. Se on rakennettu aikoinaan arkkitehtikolmikon, Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin kodiksi, ja he asuttivatkin sitä pitkään yhdessä. Miesten mukana taiteilijakommuuniin muuttivat Geselliuksen sisko Loja, Lindgrenin vaimo Irene sekä Elielin vaimo Mathilda.

Vuosien varrella Hvitträsk on nähnyt paljon: seinien sisällä on harrastettu taiteen lisäksi parinvaihtoa, ja nykyään kulttuurikeskuksena toimivassa paikassa kerrotaan myös kummittelevan aktiivisesti.

Parinvaihtoa

Kuten hyvään saippuaoopperaan ja salkkarimaiseen juonenkulkuun kuuluu, avioliitot kariutuvat ja parit vaihtuvat. Näin kävi myös Hvitträskissä, kun Herman Geselliuksen sisar Loja ja silloin vielä naimisissa ollut Eliel Saarinen löysivät toisensa. Alkuun kyse oli kaksikon tiiviistä yhteistyöstä, mutta melko pian tunteet ottivat vallan, ja voitiin puhua jonkinlaisesta salamarakkaudesta. Ei liene sattumaa, että melko pian tämän jälkeen petetyt puolisot eli Elielin (vielä silloinen) vaimo Mathilda ja Lojan veli Herman päätyivät yhteen. Koko homma huipentui vuonna 1904, kun uudet parit astuivat avioon Hvitträskissä järjestetyissä kaksoishäissä. Samana päivänä Saariset myös erosivat virallisesti.

Vaikka utelias luonteeltani olenkin, en tiedä, olisinko halunnut olla kuulemassa tämän nelikon keskustelua silloin, kun Eliel ja Loja ovat jääneet kiinni salasuhteestaan. Voin myös kuvitella, miten vaivaantunut tunnelma häissä on ollut. Tai sitten ei – ties miten railakkaat juhlat taiteilijat ovat uusien aviopuolisoidensa kanssa järjestäneet.

En tiedä, kävikö meno liian rankaksi Lindgreneille, jotka muuttivat seuraavana vuonna (1905) pois Hvitträskistä.

Pala palalta paluu alkuperäiseen

Hvitträskiä esitellään vierailijoille nykyisin alkuperäisessä asussaan. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut, ja talo on vaatinut vuosien saatossa valtavan määrän entisöintiä. Arkkitehtikolmikon jälkeen talolla on ollut useita omistajia, joista jokainen on jättänyt sinne oman (joskus jopa varsin persoonallisen) jälkensä. 1970-luvulla taloa on esimerkiksi maalattu ja tapetoitu, ja ajalle uskollisena vallitsevina väreinä ovat olleet muun muassa sinapinkeltainen ja oliivinvihreä. Sittemmin alkuperäiset pinnat ja värit on kuitenkin onnistuttu kaivamaan esille, ja esimerkiksi yhden huoneen pellavainen ruusutapetti löytyi viiden tapettikerroksen alta. Entisöintityöt jatkuvat, ja tänä vuonna (2021) Saaristen pääkylpyhuone on palautettu alkuperäiseen loistoonsa.

Yrityksistä huolimatta kaikkia talossa alunperin olleita taide-esineitä tai huonekaluja ei ole saatu museoon näytille. Osa esineistä on päätynyt maailmalle myynnin tai muiden sattumusten seurauksena. Esimerkiksi Matilda huutokauppasi pariskunnan huonekalut miehensä Hermanin kuoltua ja muutti myyntirahoilla Pariisiin. Saariset taas pakkasivat osan rakkaista esineistään mukaan, kun he muuttivat Yhdysvaltoihin vuonna 1923. Esineitä on ja on ollut tallessa yksityiskokoelmissa ympäri maailmaa, ja osa niistä on saatu kotiutettua myös takaisin Hvitträskiin. Yksi tällaisista maailmalta palanneista esineistä on maalaus Elielistä ja hänen pojastaan Eerosta. Sen on kerrottu olleen Lojalle niin rakas, että Elielin kuoltua Lojan uuden huvilan olohuone suunniteltiin maalauksen ympärille.

Kummitusjoukon koti

Ei liene ihme, että näin historiarikkaassa paikassa kerrotaan myös kummittelevan. Nykytiedon mukaan Hvitträskissä elelee useampia kummituksia, joista ainakin kaksi tunnetaan nimillä. Toinen heistä on tummapukuinen Sofia-niminen nainen, joka työskenteli Saarisen perheen kodinhoitajana ja jolla oli myös salasuhde työnantajaansa Eliel Saariseen. Sofia löydettiin kuolleena omasta huoneestaan kartanon yläkerrasta, ja kuoleman kerrotaan tapahtuneen epäselvissä olosuhteissa. Ehkä juuri tästä syystä Sofian aave vaeltelee yhä kartanon alueella.

Toinen kummituksista on Eliel Saarisen entinen vaimo Mathilda. Hän sai keskenmenon vuonna 1901, eikä koskaan myöhemminkään onnistunut saamaan Elielin kanssa lapsia. Se teki hänestä todella onnettoman ja katkeran. Ei siis ihme, että Mathilda vaeltelee yhä lohduttomana ja alakuloisena rakennuksen entisessä lastenhuoneessa sekä nykyisen ravintolan tiloissa.

Usein kartanossa havaitaan myös kissa, joka kulkee portaita edestakaisin. Kellään ei ole tietoa, kuka tai kenen kissa on, mutta se on seilannut portaikossa maanisesti ilmeisesti jo usean vuosikymmenen ajan. Lisäksi kartanolla liikuskelee tummiin pukeutunut vanhempi mies, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetä. Mies on kovin toimelias ja hänen kerrotaan muun muassa ottaneen ravintolassa tilaus vastaan juuri ennen ravintolan sulkeutumista. Lisäksi joidenkin tietojen mukaan kartanon lähellä olevalla sillalla on nähty itkevä tyttö, joka on kadonnut vauhdilla sillan alle, jos häntä on yrittänyt lähestyä. Kuten miehen, tytönkään henkilöllisyydestä ei ole tietoa.

Yliluonnollisena pidetyt kokemukset eivät ole jääneet Hvitträskissä historiaan, vaan vielä nykyäänkin vieraat ja kartanon henkilökunta kertovat kokeneensa yliluonnollisia asioita. Juuri ravintolassa moni on kuullut korkokenkien kopinaa sekä todistanut ovien avautuvan ja sulkeutuvan itsekseen.

Nykyisin Hvitträsk palvelee eräänlaisena kulttuurikeskuksena. Arkkitehtuurin lisäksi siellä voi nauttia museosta, luonnosta ja puutarhasta sekä kesäaikaan myös uimarannasta ja kahvilan palveluista.

Hvitträskissä vierailee vuosittain lähes 20 000 arkkitehtuurin, designin ja historian ystävää, joista merkittävä osa tulee ulkomailta. Vuosi 2021 on ollut Hvitträskissä juhlavuosi, sillä museo täytti 50 vuotta. Oletettavasti kävijöitä on tänä vuonna ollut siis aiempia vuosia enemmän.