Kalenterissa oli kerrankin väljempää, joten päätimme lähteä hieman ex tempore seikkailemaan. Melko nopeasti paikaksi valikoitui Pohjois-Karjalan Nurmeksessa sijaitseva Bomba, josta olin lukenut paljon hyvää ja jonne olimme suunnitelleet menevämme jo syksyllä, mutta silloin aikataulut eivät antaneet periksi.
Faktat tiskiin: en ole lainkaan kylpyläihminen, eikä viimevuotinen pettymys Järvisydämessä yhtään lisännyt uskoani suomalaisiin kylpylöihin. Tällä kertaa oli kuitenkin kiva huomata olevansa väärässä, sillä Bomba kiilasi heittämällä suosikikseni! Olen siis (osin pakon sanelemana) kiertänyt useammat suomalaiset kylpylät, mutta Bomba on aivan omaa luokkaansa.
Olimme varanneet Bombalta lemmikkihuoneen, sillä Dodo oli matkassa mukana. Se on loistava reissukoira, ja jälleen kerran meno- ja tulomatkat kuluivat takapenkillä kuorsaten. Paikan päällä se suhtautui kaikkeen suurella mielenkiinnolla, häntä heiluen. Rakastan Dodon seikkailijaluonnetta. Meissä on paljon samaa: tuntuu, että reissussa levottomat sielumme jotenkin rauhoittuvat.
Huoneemme sijaitsi uuden hotelliosan ensimmäisessä kerroksessa ja siitä oli naurettavan helppoa lähteä pissattamaan Dodoa. Huone oli tilava ja sieltä löytyi kaikki oleellinen: kaksi sänkyä, pari nojatuolia, ranskalainen parveke sekä tilava kylpyhuone kuivauskaappeineen. Lisäksi huoneessa oli (ruotsinlaivamaisesti) mahdollista kääntää vielä kaksi lisävuodetta seinästä esiin. Ainoa miinus tuli heikohkosta äänieristyksestä. Jouduimme ensimmäisen vuorokauden kuuntelemaan naapurihuoneen koiraa, joka tuntui räksyttävän taukoamatta. Kun oma koira on mallia mykkä, tuntuu muiden koiruuksien haukunta todella raskaalta. Onneksi Dodo ei kuitenkaan provosoitunut, vaan pysyi hiljaa koko reissun.
Bombasta ei voi kirjoittaa ilman, että hehkuttaa myös ravintolaa ja kylpylää. Bomban oman ravintolan, Trattoria Pielisen, ruoka oli taivaallisen hyvää. Jopa tällainen ei-ravintolaihminen innostui, ja saatoin jopa saada hieman kiinni siitä, miltä täydellinen ruoka maistuu. Söimme molempina iltoina pihvit ja creme bruleet, jotka veivät kielen mennessään. Olisin varmaan nuollut lautaseni, jos olisin kehdannut. Myös aamupala tarjoiltiin Trattoria Pielisessä, ja voi juku, miten hyvää se olikaan. Perinteisen hotelliaamiaisen lisäksi tarjolla oli paljon lähialueen tuotteita, kuten aitoja ja oikeita karjalanpiirakoita. Vihdoin miehenikin pääsi maistamaan ihka oikeita karjalanpiirakoita, ja jo ensimmäisen suupalan jälkeen hän ymmärsi eron ”etelän lettuihin” verrattuna.
Ja voi jestas, itse kylpylä. Se on mieletön – ja ylitti vieläpä kaikki odotukset. Kylpylästä löytyy saunamaailma (jossa miehet ja naiset saunovat yhdessä, joten uimapuku kannattaa vetää jo pukuhuoneessa päälle), jossa on kolme erilaista saunaa: karjalaista tyyliä edustava Kyly, suomalainen Sampo sekä höyrysauna Taivaankansi. Saunamaailmasta löytyy lisäksi jalkakylpyaltaat ja elämyssuihkut, joissa saattaa saada niskaansa joko trooppista sumusadetta tai jääkylmää vettä. Kylpylän puolelta taas löytyy useita eri altaita: kuuma- ja kylmäaltaat, sisäporeallas, lastenallas ja ulkona olevat porealtaat, joilta aukeaa mielettömät maisemat suoraan Pieliselle sekä varsinainen pääallas, josta löytyy useita erilaisia hierovia suihkuja. Me nautiskelimme pitkään ulkoaltaista, joiden jälkeen (ehkä hieman yllättäen) villiinnyimme juoksentelemaan kylmä- ja kuumavesialtaan välillä. Super hauskaa ja koukuttavaa hommaa!
Bomban talo ja karjalaiskylä: historiasta tähän päivään
Bomballa nähtävyydet eivät suinkaan rajoitu hotellin ja kylpylän seinien sisäpuolelle! Vuonna 1978 valmistuneet Bomban talo ja sitä ympäröivä karjalaiskylä sijaitsevat Pielisen rannalla, aivan Break Sokos Hotel Bomban vieressä. Vaikka nykyinen Bomban talo rakennettiin puhtaasti matkailukeskukseksi, on sillä mielenkiintoinen historia.
Vuonna 1855 Jegor Bombin rakensi talon ainoalle pojalleen Kuikkaniemen kylään Suojärven rannalle. Valmistuessaan pyöröhirsitalo oli 24 metriä pitkä, 10 metriä leveä ja siinä oli kaikkiaan 27 huonetta. Tilaa kerrotaan olleen niin paljon, että taloon pääsi ajamaan hevosella sisään. Talon toiseen päätyyn Bombin rakennutti kolmikerroksisen asunnon, jossa 24 henkinen suurperhe eleli varsin tilavasti. Talon toisessa päässä asuivat perheen eläimet, ja siellä saatiin myös rehut säilöttyä. Vuosien saatossa Bomban talosta muodostui tyypillisen karjalaisen talon käsite.
Bombinin pojan Dmitrin menehdyttyä vuonna 1915, maat jaettiin hänen poikiensa kesken. Aluksi veljekset suunnittelivat talon myyntiä, mutta päätyivät lopulta purkamaan talon vuosia myöhemmin.
Kun toisen maailmansodan jälkeen Suojärven karjalaisille evakoille järjestyi uudet asuinsijat Pielisen karjalasta sekä läheisistä Kainuun kunnista, heräsi evakkojen keskuudessa ajatus oman yhteisen paikan rakentamisesta. Vuonna 1960 esitettiin ensi kerran julkisesti idea Bomban talon uudelleen rakentamisesta.
Bomban talo päätettiin rakentaa uudelleen vuonna 1975, ja samalla päätettiin myös kokonaisen karjalaiskylän rakentamisesta. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1977. Bomban talon alkuperäistä huonejakoa muokattiin hieman, ja uuteen taloon rakennettiin muun muassa navetan tilalle ravintolasali, jotta se palvelisi paremmin käyttötarkoitusta. Uusi ja entistä ehompi Bomba vihittiin käyttöön vuonna 1978. Nykyään Bomban talossa toimii ravintola, jossa tarjotaan karjalaista perinneruokaa. Harmillisesti se on näin talviaikaan auki vain viikonloppuisin, emmekä siis päässeet tutustumaan siihen lähemmin. Lisäksi luin, että karjalaiskylässä on kesäisin tori, josta voi ostaa karjalaisia herkkuja, kuten sultsinoita, vatruskoja ja karjalanpiirakoita. Bomban talossa järjestetään myös näyttelyitä ja teemapäiviä.
Vaikkemme päässetkään ihailemaan Bomban taloa sisältä, karjalainen arkkitehtuuri teki jo ulkopuolelta suuren vaikutuksen. Tuntui, että mitä pidempään rakennuksia tuijotti, sitä enemmän huomasi tarkkaan mietittyjä, pikkutarkkoja yksityiskohtia, jotka hurmasivat värikkyydellään ja tarkkuudellaan.
Tsasouna ja valkeiden ristien meri
Bomban talon välittömään läheisyyteen rakennettiin myös ortodoksinen rukoushuone, tsasouna. Rakennuksen esikuvana toimi eräs Karjalan alueella sijainnut kyläkirkko. Rukoushuone on toteutettu pitkälti avustuksin, sillä kaikki rakennuksessa käytetyt hirret saatiin lahjoituksena, samoin suurin osa tsasounan ikoneista.
Tsasouna vihittiin käyttöön syyskuussa vuonna 1980. Vuonna 1991 Suojärven pitäjäseura lahjoitti tsasounan Nurmeksen ortodoksiselle seurakunnalle, joka käyttää sitä jumalanpalveluksissaan.
Tsasounaan voi tutustua omatoimisesti ympäri vuoden, ja luin jostain, että avaimen saisi lainaksi kylpylähotellin vastaanotosta. Tsasounalle johtaa noin 400 metrin pituinen Hiljentymisen polku, jonka pitkospuilla kulkiessa ympärillä todellakin oli vain hiljaisuus ja luonnon äänet. Näin talviaikaan rukoushuoneelle pääsee näppärästi myös jäätä pitkin.
Tsasounan vieressä sijaitsee valkeiden ristien meri, joka on vuosina 1939-1940 kuolleiden suojärveläisten siviilisotavankien muistomerkki. Muistotaulussa on lueteltu kaikkien vankileirillä kuolleiden nimet ja iät, ja jokaiselle heille on pystytetty oma muistoristinsä järven rantaan. Tuntui erityisen pahalta huomata, että joukossa oli paljon lapsia, joista nuorin oli kuollessaan vain muutaman päivän ikäinen. Ehkäpä vallitsevan maailmantilanteen vuoksi ristien katselu sai oman mielen erityisen synkäksi. Niin monta turhaa kuolemaa. Silloin ja nyt.
Tsasounan ovessa on lappu, jossa kerrotaan risteistä näin:
”Talvisodan alkaessa Suojärvellä jäi evakuoimatta lähes 1900 ihmistä, joista vajaa puolet asui Hyrsylän mutkassa. Kaikki jäivät neuvostojoukkojen vangiksi. He saivat asua omissa kodeissaan helmikuun puoliväliin 1940 asti, mutta sitten heidät siirrettiin Interposolkan ja Kaimaojan leireille Neuvostoliittoon. Suojärveläiset palautettiin Suomeen 25.5.1940 ja 30.5.1940. Siviilisotavankeja kuoli hieman yli 100 henkilöä, joista 17 oli karanteenileireillä. Suojärveläisille uhreille oli tarkoitus pystyttää muistoristit rajan taakse heidän kotipitäjäänsä. Ristien viemiseen Venäjälle ei kuitenkaan saatu lupaa, joten ne pystytettiin Bomban tsasounan kupeeseen.”
Bomba on paljon muutakin kuin matkailukeskus
Bomba tarjoilee kävijöilleen aimo annoksen karjalaista historiaa ja kansanperinnettä. Aikamatkan, joka saa miettimään Suomen historiaa ja karjalaisten evakkojen matkaa. Ennen kaikkea Bomba on kuitenkin karjalaista rakennustaitoa ja vieraanvaraisuutta, pirskahtelevaa naurua ja yhteisöllisyyttä.
Uskon, että Bomballa on annettavaa ihan jokaiselle. Siellä on huomioitu niin lapsiperheet kuin vanhuksetkin, ja joka puolelta tuntuu löytyvän jotain uutta ja jännittävää. Kun malttaa rauhoittua, alkaa nähdä pieniä, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia siellä täällä. Lisäksi monella meistä olisi opittavaa karjalaisesta asenteesta, jossa elämään suhtaudutaan ilon kautta – silloinkin, kun on vaikeaa.
Muutamaan kertaan ollaan tuolla pysähdytty, kun on ajettu kohti pohjoista. Olen ajatellut aiemminkin, että kylpylä olisi mukavaa joskus kokea, vaikka itsekään niistä en yleensä kovin välitä. Mutta tämän luettuani paikka alkoi kiinnostamaan ihan kunnolla.
Suosittelen kylpylää kyllä kovasti! Kuten kirjoitin, en itsekään koe olevani millään tasolla kylpyläihminen, mutta Bomba teki ihmeitä 😀
Viime kesänä olimme vähällä mennä Bombaan mutta aikataulu ei oikein natsannut. Olikohan siellä silloin jotain rakennushommaa tai en oikein muista mikä meitä esti menemästä. Minäkään en tunnustautunut kylpyläihmiseksi ennen kuin kävin Järvisydämessä. Se oli aivan ihana! Ja meillä ei ollut palvelussakaan moitteen sijaa kuten teillä muistaakseni oli. Mutta jos tämä oli siis vielä parempi niin huh huh. Täytyy laittaa tulevaisuuden listalle.
Nuo Talvisodan paikat vetää kyllä todella hiljaiseksi etenkin nyt sota-aikana.
Joo, suosittelen ehdottomasti käymään kylpylässä! 🙂 Kaikki toimi hyvin, eikä missään vaiheessa ollut ruuhkan tuntua, vaikka porukkaa olikin liikkeellä. Kiva kuulla, että teidän Järvisydän-visiitti oli onnistunut! Meillä se tosiaan oli kaikkea muuta 😀
Olipas hyvä postaus. Olen jo monesti miettinyt, antaisinko kylpylöille mahdollisuuden ja testaisin joko Bombaa tai Järvisydäntä. Tämän jutun perusteella ei tarvitse jäädä kahta kertaa miettimään, kun kerran Bombassa pääsee tutustumaan karjalaiseen historiaan ja elämään (tämä kiinnostaisi ruotsalaista poikakaveria).
Ihana, että Dodo on myös seikkailijaluonne 🙂
Heh, täältä tulee ainakin täydet pisteet Bomballe 😉 Ja on kyllä kiva, että kylpylän yhteyteen ja läheisyyteen on mahdutettu niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista. Toivottavasti pääsette pian vierailulle 🙂
Oi, kuulostaa kyllä hyvältä ja lupaavalta! 🙂 En oo itekään kylpyläihmisiä (lasten myötä pitää nyt käydä enemmän) 😀 ja en myöskään ravintolaihmisiä 😀 mutta nuo tilanteet kun lautaselle saa oikeasti aivan jotain kielen mennessään vievää ruokaa, niin ne kerrat on kyllä harvassa ja niitä kertoja kannattaakin hehkuttaa! Voi ei, kyllä olis täälläkin mennyt mieli matalaksi noista rististä, niin ajankohtaista nyt :/ Bomba pitää kyllä laittaa korvan taakse 🙂
No mutta hei, Bomba voi muuttaa kaiken, joten kannattaa käydä testaamassa! Koska täällä tosiaan myös yksi, joka ei ole koskaan ollut mikään ravintolaintoilija ja kylpylätkin olen kiertänyt kaukaa 😀
Vaikka Pohjois-Karjalassa on tullut paljon kierreltyäkin, en ole koskaan käynyt Bomballa. Nyt kylpylän myötä on käynyt useasti mielessä, että kyllä pitäisi. Olen myös törmännyt Pohjois-Karjalassa, erityisesti tuolla Ilomantsin alueella, sotahistoriaamme ja asioihin, joista en ole tiennyt mitään. Tuo pala Suojärveläisten sotavankien historiaa oli mulle muuten myöskin uutta.
Suosittelen Bombaa lämpimästi 🙂 Sopii tosi hyvin myös aikuiseen makuun, ja meistä oli kiva, että ympäristössä oli niin paljon tutkittavaa ja nähtävää 🙂 Kyllästytään nimittäin aika nopeasti hotellihuoneessa tai poreissa makoiluun.