Monen pää lyö ihan tyhjää, kun alan puhumaan Tervakoskesta. Yleensä kuitenkin siinä vaiheessa, kun mainitsen Puuhamaan, monen ilme kirkastuu. On Tervassa paljon muutakin kuin lippispäisen nallen teemapuisto, kuten mahtavan monipuolinen luonto järvineen, soineen ja vuorineen. Erityisesti Tammirannan alueella kiertää kivoja reittejä, joiden monipuolisuus jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.
Matkaan kannattaa lähteä Suruttoman uimarannan parkkipaikalta (Suruton 11, 12400 Janakkala). Uimarannasta löytyy laituri ja tulistelupaikka, joita molempia kannattaa hyödyntää vaikkapa lenkin päätteeksi. Reitti jatkaa järvenrantaa pitkin. Polun yllä roikkuvat tammien oksat ja vieressä liplattava järvi ovat paitsi kaunista katseltavaa, myös jotenkin hurjan rentouttava yhtälö.
Matka jatkuu rantareittiä Luulionvuoren lintutornille. Reitiltä pitää hetkeksi poiketa, sillä torni sijaitsee lyhyen pitkospuuosuuden päässä. Kaikki on uutta ja siistiä. Pitkospuuosuudelta ja tornilta löytyy myös riistakamerat, jotka valvovat, että paikka pysyykin siistinä. Tornista näkee kauas: suoalueen, metsää, järveä ja taustalla kohoavan Luulionvuoren, jonne suuntaamme seuraavaksi. Lintuja ei tällä kertaa näy, mutta jossain kauempaa kuuluu muuttopuuhia suunnittelevien kurkien ääni. Haikeus puristaa rintaa. Taas on yksi kesä takana. Taas minun rakkauslintuni lähtevät.
Lintutornin jälkeen alkaa reitin mäkisempi osuus. Yritän ikuistaa jyrkimpiä nousuja ja laskuja kameraan, mutta se osoittautuu yllättävän haastavaksi: kaikki näyttää tasapaksulta pannukakulta, vaikka kuinka koetan saada maaston muotoja taltioitua eri kuvakulmista.
151 metrin korkeuteen kohoava Luulionvuori houkuttelee paikalle retkeilijöiden lisäksi myös kuntoilijoita, sillä jyrkät nousut saavat kenen tahansa sykkeen kohoamaan. Tänäkin syksyisenä aamuna mäessä on useampi treenaaja, joka kiduttaa itseään kipuamalla mäkeä ylöspäin yhä uudelleen ja uudelleen. Meille riittää (jälleen kerran) vain yksi nousu.
Luulionvuoren pohjoisrinteestä löytyy jättimäinen, noin kahdeksan metrin korkuinen kivenmurikka. Erikoislaatuinen siirtolohkare on nimeltään Paimenkivi, ja sitä pidetään entisaikojen tarinapaikkana. Nimensä lohkare on kansan kertoman mukaan saanut siitä, että paimenet ovat aikoinaan kavunneet kiven päälle susia pakoon. 
Jostain syystä Hyvänmielen reitistä on vaikea kirjoittaa. Siitäkin huolimatta, että se on kovin monipuolinen ja äärettömän kaunis kaikkine yksityiskohtineen. Kai tämä on taas sellainen ”täytyy itse kokea” -kohde, jota suosittelen kyllä lämpimästi! Mäkisistä osuuksistaan huolimatta kohde sopii kaikenikäisille kulkijoille, ja on myös kuljettavissa lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa.
Luulin pitkään, että Puuhamaa olisi jo suljettu, mutta viime keväänä kävin tuolla seudulla Marikan kanssa kuvailemassa lintujen kevätmuuttoa ja joku kyltti taisi silloin osua silmään. Muistan Puuhamaassa joskus lapsena käyneeni. Varmaan tulee jatkossakin alueella käytyä lintuja katsomassa.
Jep, niin luulin minäkin! Mutta ilmeisen hyvin porskutti menemään koko kesän. Ainakin aina, kun paikan ohi ajoi, parkkipaikka oli täynnä autoja 🙂
Piti katsoa, onko tuolla geokätköjä ja tietenkin on, jopa miitti. Muistaakseni tuolla olisi aikoinaan geokätköjä tuhottu jostain oudosta syystä. Kiinnostava kohde poiketa, jos ei muuten, niin ainakin lintutornin vuoksi.
Kauniit maisemat! Tervakoski ja Puuhamaa ovat vain nimenä tuttuja. Koskaan en ole käynyt. Tuota jäin vähän miettimään, että joko metsässäkin on valvontakamerat?! Se on ehkä nimenomaan sellainen paikka minne mennään etsimään yksityisyyttä ja rauhaa. Toivottavasti ainakin oli merkitty selkeästi, että kameravalvontaa on. En ymmärrä kyllä niitäkään jotka sotkii kaikki paikat ja aiheuttaa tämän mutta vähän karsastaisin tällaista luontopolkua.
Ihanan kuuloinen kohde, just sellainen monipuolinen ja nimensä veroinen hyvänmielen reitti ! 🙂 Ihanaa kun esittelet tällaisia pieniä paikkoja, joista ei oo mitään hajua! 🙂
Kivan näköinen ulkoilupaikka. Tervakoski on vähän tuttu muustakin kuin Puuhamaasta, kun oon joskus asunut Riksussa
Tervakoski käynnistää päässä välittömästi ”Puuhamaan” tunnussävelen, ja sitä on vaikea saada loppumaan 😀 Kiva kuulla, että siellä on muutakin.
Miten kaunista! Näköalatornit ovat minulle joka luontopolun kohokohta. Ehkä olen lintu edellisessä elämässäni 😂. On tosi kiva, että vaikka reitti on mäkinen, sen pääsee kulkemaan rattailla ja pyörätuolilla. Se on monille erittäin tärkeä kriteeri.