Terrakottamuurin suuaukolla on suuri kyltti, joka ohjeistaa pukeutumaan säädyllisesti ja kertoo kuvauksen olevan kiellettyä alueella. Laiturilla seisoessa ei uskoisi, että sypressipuiden ja terrakottamuurien takaa löytyy venetsialaisten viimeinen leposija San Michele, joka on myös entinen vankilasaari.
Kaikki sai alkunsa vierekkäisistä San Cristoforon ja San Michelen saarista. Vuonna 1836 näitä kahta saarta erottanut kanaali päätettiin täyttää, ja syntyi yksi iso saari, joka nykyään tunnetaan nimellä Isola di San Michele. Tästä huolimatta useimmat käyttävät saaresta edelleen nimeä San Michele, ja sillä nimellä minäkin sitä kutsun.
Kun Venetsian tasavalta päättyi vuonna 1797, Napoleon kielsi vainajien hautaamisen pääsaaren historialliseen keskustaan. Syynä oli hygienia – tai lähinnä sen puute. Vuonna 1807 San Michelesta tulikin Venetsian virallinen hautausmaa, ja nykyään se on niin täynnä, että muut kuin merkkihenkilöt eivät jää sinne kuin korkeintaan vuosikymmeneksi. Vuonna 1998 hautausmaata laajennettiin, jonka seurauksena siellä on muun muassa uusi bunkkerityylinen hautapaikka.
San Michelen neliön muotoinen ja punertavilla muureilla rajattu pikkuruinen saari sijaitsee aivan Venetsian kupeessa. Hautausmaan suunnitteli Mauro Codussi, ja se valmistui vuonna 1469. Codussi toi Venetsiaan samalla renessanssiajan arkkitehtuurin, ja San Michelen kaksi kirkkoa ovat saaneet siitä osansa: Venelaiturin vieressä sijaitsee saaren kaunis pääkirkko, San Michele in Isola, joka on koko kaupungin ensimmäinen renessanssityyliä edustava rakennus. Hautausmaalta löytyy toinenkin kirkko, San Christoforo. Molemmat kirkot ovat äärettömän kauniita ja niiden ympäristöstä löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa.
San Michelen hautausmaa on koskettavan kaunis. Pääsaaren hälinän jälkeen hiljaisuus tuntuu jopa eheyttävältä. Kiire katoaa, ja sitä tulee astelleensa huomattavasti verkkaisemmin kuin normaalisti. Toisaalta olisi paljon sanottavaa, mutta hiljaisuuden rikkominen pelottaa. Tuntuu, että loputtomien keskustelujen sijaan nyt on se hetki, kun hiljaisuuden on annettava puhua omaa kieltään.
Kun alamme hahmottaa muutakin kuin huolitellun puutarhan ja toinen toistaan persoonallisemmat haudat, huomaamme että kyseessä on monitunnustuksellinen hautausmaa. Täällä niin katoliset, ortodoksit kuin evankelisetkin nukkuvat ikiunta sulassa sovussa keskenään. Toki eri uskontokunnille on varattu omat alueensa, mutta silti. Lisäksi katolisten alueella on omat osionsa esimerkiksi lapsille, munkeille ja nunnille.
Lähdemme kiertämään hautausmaata. Monilla hautapaikoilla on valokuva vainajasta, ja välillä tuntuukin kuin katselisi isoa venetsialaista valokuva-albumia. Kuvat kertovat eletystä elämästä ja siitä, millainen henkilö siihen on haudattu. Yksittäisten hautojen lisäksi hautasmaalla on myös useita perhehautoja, jotka ovat toinen toistaan mahtipontisempia. Osa hautakivistä taas on hyvinkin pelkistettyjä: muutamissa näkyy vain vainajan allekirjoitus.
Edes täällä emme päässeet eroon gondoleista. Gondolin keuloja näkyy osissa kiviä kertomassa, että siinä lepää gondolieeri. Vähän kuin meillä Suomessa saattaa hautakivessä olla viljantähkiä, jos kuollut on ollut ammatiltaan maanviljelijä. Alkuun hämmästelimme myös tekokukkia, joita haudat olivat pullollaan. Selitys on kuitenkin järkevä: tällaisessa ilmanalassa oikeat elävät kukat eivät kestäisi pitkään.
Tavallisten kansalaisten lisäksi saarelle on haudattu monia kuuluisuuksia, kuten venäläinen säveltäjä Igor Stravinsky (1882-1971), venäläisen baletin perustaja Serge Diaghilevin (1872-1929), runoilija Ezra Poundin (1885-1972) sekä nobelistikirjailija Joseph Brodsky (1940-1996). Heidän hautansa ovat suosittuja käyntipaikkoja saarella vielä tänäkin päivänä.
Mietimme pitkään, menemmekö lasten hautausmaalle ollenkaan. Lopulta päätimme kuitenkin suunnata sinne, ja pakko sanoa, että se oli koskettavin osa koko saarta. Rintaa puristi, kun katsoimme haudoille tuotuja nalleja. Ja kun luimme hautakivistä vanhempien tuskasta ja ikuisesta rakkaudesta lapsiaan kohtaan, kyynelkanavat aukesivat lopullisesti. Ja vaikka meihin koski, tiesimme todella hyvin, ettei meillä ollut mitään käsitystä siitä loputtomasta surusta ja pimeydestä, jota oman lapsen menettäminen on vanhemmille aiheuttanut.
Vaikka käynti hautausmaalla voi tuntua tylsältä, suosittelen vierailemaan San Michelen saarella, jos liikkuu lähistöllä. Se on jo arkkitehtuurinsa ja mielettömän huolitellun puutarhansa takia käymisen arvoinen kohde.
Hautausmaalle on helppo matkustaa vaporetolla eli vesibussilla, jotka liikennöivät kellon ympäri. Hautausmaa on avoinna päiväsaikaan (7.30-16.30 sesongin ulkopuolella ja kesäsesongin aikaan 7.30-19).
Oletko kuullut San Michelen hautausmaasaaresta tai kenties vieraillut siellä itse?
En ollut kyllä kuullutkaan tästä paikasta. Mutta aivan varmasti tulee käytyä, koskettavalta kuulostava paikka toden totta! Hautausmaat ovat mielestäni aina kiinnostavia matkakohteita!
Kiva kuulla, että postaus tarjosi reissuinspiraatiota! Ja niiiiin samaa mieltä tuosta hautausmaiden kiinnostavuudesta! Täällä Suomessa ne eivät niinkään kiinnosta, mutta matkoilla sitäkin enemmän.
En oo kuullut tästä paikasta vaikka Venetsiassa on tullut käytyä. Itse tykkään käydä ulkomailla hautausmailla, jos sattuvat osumaan reitille, niin erilaisia kaikki ja niin puhuttelevia.
Jep, se erilaisuus on varmasti suurin selittävä tekijä sille, miksi juuri matkoilla hautausmaat vetävät jollain tavalla puoleensa! 🙂
En ollut kuullut ja Venetsiakin on vielä käymättä. Toivottavasti joskus pääsen sinne. Hautausmaat ovat kyllä koskettavia ja kiehtovia paikkoja.
Toivottavasti pääsisit Venetsiaan! Ehdottomasti käymisen arvoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä paikka!
Samaa toistan kuin muut: vieras paikka ja hautausmaat kuuluu minun vakiokohteisiin reissussa😉
Olen ehkä hieman yllättynyt, miten moni on kertonut hautausmaiden kuuluvan vakiokohteisiin reissussa 😀 Luulin olevani jotenkin outo, mutta en näköjään 😉
Varmasti upea ja koskettava kokemus. Me myös usein käymme hautausmailla vieraissa kaupungeissa, ne ovat todella mielenkiintoisia.
Mielenkiintoisia ja sopivan erilaisia verrattuna suomalaisiin hautausmaihin!