Murano on Venetsian ulkosaarista tunnetuin. Sitä kutsutaan lasinpuhaltajien saareksi, sillä lasinpuhalluksella on saarella pitkä historia – vuodesta 1291 lähtien. Vielä tänäkin päivänä Muranossa on yli sata lasia valmistavaa tehdasta ja -studiota, joissa monissa on mahdollisuus myös seurata lasinpuhallusta.
Hyppäsimme vesibussista Murano Colonna -pysäkillä ja lähdimme tutkimaan saarta ja sen tarjontaa. Olimme etukäteen lukeneet, että lasi olisi täällä se juttu, mutta muuta tietoa meillä ei paikasta ollut. Heti veneestä loikattuamme meille selvisi, että lasia todellakin tultaisiin tyrkyttämään jokaisen kulman takaa: ensimmäiset kojut olivat vastassa heti laiturin päässä, ja kaksi mummelia koetti kovasti saada meitä ostoksille. Myös jonkinlainen sisäänheittäjä roikkui mieheni käsipuolessa koettaen väkisin saada häntä lähtemään katsomaan lasinpuhallusta aidan toiselle puolelle.
Jatkoimme matkaa. Pikkuruisia kivijalkaliikkeitä oli vieri vieressä ja jokaisessa myytiin lasia: turisteja koetettiin houkutella sisään erilaisilla alennuksilla sekä ylistyssanoilla. Osassa liikkeistä myytiin halpaa pikkutavaraa, kuten koruja ja pieniä koriste-esineitä, osa taas oli keskittynyt suurempiin tuotteisiin, kuten pelkkiin valaisimiin.
Vaikka lasitaide kai ainakin jollain mittarilla on aina uniikkia, samanlaista taidetta tuli vastaan monessakin liikkeessä. Kuitenkin taso niin laadun kuin hinnankin suhteen vaihteli suuresti riippuen siitä, missä milloinkin vierailimme. Kannattaa siis hieman katsoa, mitä ostaa, jos haluaa viedä jotain kotiin. Muranossa hinta ja laatu tuntuivat useimmissa lasiliikkeissä kulkevan käsi kädessä: halvemmissa lasi oli usein enemmän tai vähemmän epätasaisata ja väri huolimattomasti levitetty, kun taas kalliimpien liikkeiden laatukin oli priimaa.
Miten Muranosta tuli lasinpuhaltajien saari?
Lasia on puhallettu Muranossa vuodesta 1291 alkaen. Venetsiassa on itse asiassa ollut teollisuutta jo 900-luvulta lähtien, mutta lasin valmistuksessa käytettyjä avouuneja pidettiin liian suurena palovaarana, joten lasitehtaat siirrettiin 1200-luvun loppupuolella Muranon saarelle.
Muranon kristalli on ja on ollut hyvin arvostettua tavaraa ja vanhat, muranolaiset lasimestarit varjelivatkin lasinpuhallustaitojaan salaisuutena 1800-luvulle asti. Salaisuuksia varjeltiin jopa niin tarkkaan, etteivät lasinpuhaltajat saaneet poistua saarelta kuolemanrangaistuksen uhalla. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyään joihinkin tehtaisiin tosiaan pääsee sisälle katsomaan valmistusprosessia.
Perinteinen venetsialainen lasi on tavallisesti vapaasti puhallettua. Ne ovat käsityötaidon ja vuosisataisen perinteen taidonnäytteitä. Yleisesti puhutaan, että muranolainen lasinpuhaltajamestari haluaa tehdä aina teknisesti vaikeampia ja monimutkaisempia töitä kuin kollegansa tai isänsä, jolta hän on oppinut ammatin. Tämä tietynlainen kilpailuhenkisyys ja tarve olla aina vaan parempi ovat Muranon lasin ainutlaatuisuuden takana.
Myös suomalaiset taiteilijat ovat löytäneet vuosien saatossa Muranon saarelle. Vuonna 1965 Tapio Wirkkala tuli Muranoon kuuluisalle Veinin lasitehtaalle. Wirkkalan lisäksi myös Timo Sarpaneva, Harri Koskinen ja Oiva Toikka ovat luoneet lasitaidetta Muranossa.
Päätimme Murano-kierroksen hieman vahingossa lasikatedraaliin, jossa jäimme seuraamaan lasinpuhallusta prosecco-lasit käsissämme. Pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä, kun lasimestari taiteili alusta alkaen suuren maljakon sekä hieman pienemmän kalafiguurin. Esitys oli hauskasti ja mielenkiintoisesti toteutettu ja sitä jaksoi seurata. Tykkäsin erityisesti myös musiikista, jota käytettiin esityksen tukena.
Mutta vaikka esitys kuinka oli mieleemme, päätimme sen jälkeen lähteä jatkamaan matkaa ja suunnistimme kohti laituria. Luulen, että olimme tässä vaiheessa saaneet vähintäänkin yliannostuksen lasiesineistä ja lasista ylipäätään!
Onko Muranon saari entuudestaan tuttu? Tai oletko kenties törmännyt jossain Muranon lasin tuotteisiin?
Ei ollut Muranon saari itselleni entuudestaan tuttu. Mutta pitkät perinteet lasinpuhalluksella saarella tosiaan kuulostaa olevan. Varmaan sellaisen esityksen seuraaminen on kiinnostavaa puuhaa, itse en ole sellaista päässyt missään näkemään.
Jep, esitys kyllä havainnollisti hyvin sitä, paljonko työtä jo ihan pienessäkin koriste-esineessä on! Sen jälkeen myynnissä olevia lasijuttuja katsoi kyllä täysin uusin silmin 🙂
Me on Muranon saarta kierretty mutta Burana ei. Kiva saari.
Me kierrettiin molemmat! Harmitti, ettei Buranoon ollut tarpeeksi aikaa, ja pimeys pakotti lähtemään takaisin 🙁
En ole käynyt Muranossa, mutta uskoisin meneväni, jos Venetsiaan tulee mentyä uudelleen. Sellaiset paikat on aina mielenkiintoisia, joissa on keskitytty johonkin yhteen, omaan juttuun.
Olen samaa mieltä! Kivaa, että saaret erottuvat selkeästi toisistaan ja niillä on oma juttunsa, josta asukkaat ovat ylpeitä! 🙂
Murano on kiertämättä, vaikkakin sen lasiin olen tutustunut tietenkin Venetsiassa ja muuallakin. Suuri harmitus oli, kun Venetsiasta aikanani ostama ja Muranossa puhallettu lasinen kukkavaasi särkyi. Ne värit olivat niin kauniit. (Hinnasta puhumattakaan)
Voi ei! 🙁 Ja lasityöt ovat vielä uniikkeja, joten uudesta täysin samanlaisesta on turha haaveilla…
Olipa kiva lukea Muranosta, joka on itselläni vielä kokematta, vaikka muualla Venetsiassa olenkin heilunut. Tykkään tällaisista artikkeleista, jotka yhdistelevät sujuvasti historiaa ja faktatietoja omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin.
Kiitos ihanasta kommentistasi Martina ♥ Kiva kuulla, että postaus miellytti!
Yllättävää tuo ”pakkomyyntityyli”. Jotenkin en kuvitellut Italiassa moista olevan… Wirkkalan kautta Murano tuttu
Ei mekään törmätty tähän ”pakkomyyntiin” (ehkä tässä yhteydessä hieman liian raju ilmaus) muualla kuin Muranossa – ja sielläkin oikeastaan vain heti saarelle saavuttaessa.
Lasinpuhallus on kyllä kiehtovaa puuhaa. Ja varmaan kiva päästä seuraamaan tositoimia lasitaiteiteilijoiden ultimatum mekassa.
Muranon lasi on kyllä hyvinkin tuttu käsite, mutta totta puhuen en ole itse saarella tullut piipahtaneeksi, vaikka Venetsiassa monesti käynytkin. Jotenkin sitä vaan aina tulee suunnattua Buranoon!
Kyllähän niitä kaikkia myynnissä olevia lasiesineitä katseli esityksen jälkeen uusin silmin, kun tajusi, paljonko yhden pienen koriste-esineen teko vaatii! 🙂
Kiva juttu tämä! Ollaan oltu Muranossa kahdesti ja kyllähän siellä tosiaan sitä suoraan sanottuna lasirihkamaa tyrkytetään turisteille juurikin ensimmäiseltä vaporettopysäkiltä alkaen. Vaan hienoa tosiaan oli päästä lasihytteihin katsomaan mestareita työssään.
Meile tarttui ekalta reissulta mukaan mustavalkoinen maljakko, jonka hinta tipahti sulkemisajan koittaessa mukavasti 140 eurosta 120 euroon. Yhtä valaisinta katseltiin toisessa paikassa hyvin pitkään ja se olisi lähetetty kotiosoitteeseen Suomeen, mutta lopulta luovuimme ajatuksesta.
Eräässä lasimyymälässä otimme myyjän kanssa puheeksi Oiva Toikan ja mies innostui. Hän vei meidät parin suljetun oven taakse myymälän VIP-osastolle, jossa lasitaideteosten hinnat olivat jostain 8000 eurosta ylöspäin… Yksikään niistä ei olisi edes mahtunut meidän Helsingin-asuntoomme, puhumattakaan tietysti siitä, ettei niihin ollut varaa. Myyjä kyllä tajusi ainakin jälkimmäisen tosiasian, mutta halusi vain näyttää heidän parasta osaamistaan, kun nyt lasimestarin maasta on turisteja paikalla.
Oii, teillä on hauskoja muistoja Muranosta! 🙂 Mehän ei edes kehdattu mennä niihin kalliimpiin liikkeisiin sisään 😀 Mun tuurilla olisin huitaissut jonkun kalliin vaasin lattialle, ja joutunut sitten maksamaan koko omaisuuteni ja sielunikin varmaan vielä kaupan päälle…
Etäisiä muistikuvia minullakin tältä saarelta. Juuri sieltä ei ostoksia kertynyt, mutta sen sijaan muistan, että etsimme Venetsiassa yhtenä aamuna kovasti yhtä monenkirjavaa modernia lasilautasta, jonka edellisenä päivänä olin jollain kujalla jossain ikkunassa nähnyt, mutten sitten heti ostanut. Venetsia kun on kaupunki jonne helposti eksyy, tahtoen tai tahtomattaan, niin oli aika haastavaa löytää samainen lasilautanen sitten seuraavana päivänä, mutta onnistui!
Se on kyllä totta, että jos pääsaarelta bongaa jotain – oli se sitten ravintola tai matkamuisto-, niin ohi ei kannata kävellä 😀 Ei nimittäin tiedä, löytääkö sinne enää koskaan takaisin!
Meillä onkin lasinpuhallus retki tulossa nuorten kanssa tässä keväällä. Mutta Suomessa. Tämä voisi olla hyvä vaihtoehto myös KV -vaihtoihin…Onko alueella millaista muuta käsityötä?
Kyllä tuo saari on oikeastaan pelkkää lasia täynnä. Pääsaarelta (l. Venetsiasta) ja muilta pikkusaarilta löytyy sitten jo muutakin 🙂 Esim. Buranossa on pitsiä jne.
Olen ostanut Venetsiassa lasia, mutta en ollut varma, oliko se tehty juuri Muranossa. Kuinka voikaan olla nykyään varma yhtään mistään.
Veikkaisin, että joo! Mutta kuten totesit, mistäpä sitä enää nykyään mistään voi olla varma 😀
Murano on nimenä Venetsiasta tuttu ja kuullut tuosta lasinpuhalluksesta, mutta jos jossain törmäisin lasiesineisiin, niin en osaisi millään sanoa onko se Muranosta vai jostain muualta 😀 Tuommoista on hauska nähdä omin silmin, miten joku juttu tehdään alusta loppuun. Sillon sitä jotenkin osaa arvostaa esineen tehtyä työtä, sen sijaan että se olisi vain joku tuote 😀
Juu en minäkään tietäisi, mistä mikäkin lasiesine on 😀 En kuitenkaan ole lainkaan alan harrastaja..
Kiitos valaisevasta lasijutusta! Venetsiassa olemme käyneet, mutta emme lasiasioissa. Tosin neljän lapsen kanssa reissatessa taisi muutankin mielenkiintoista jäädä ”ensi kertaan”. Saksan Lauschassa olemme montakin kertaa seuranneet lasinpuhaltajien työtä. Ensi kerralla siis Muranoon!
Juha
Voin kuvitella, että lasten kanssa matkustaessa Murano ei varmasti ole se ykköskohde 😀 Mutta ehkä nyt, kun liikutte enimmäkseen kahdestaan?
Olipas tosi mielenkiintoinen paikka. Itse tykkään aina katsella lasinpuhallusta kun se on jotenkin kiehtovaa. Mutta tuo ostosten tyrkyttäminen tai hihassa roikkuminen on kyllä hiukan rasittavaa. Mielellään kuitenkin kävisin täällä ja oli kiva kuulla, että siellä on myös suomalaisia taiteilijoita käynyt.
Kieltämättä lasinpuhallus tuntui ihanan rauhalliselta ja rentouttavalta seurattavalta kiireisen turistihaahuilun päätteeksi! 🙂 Muutenkin kiva saada päivään pieni levähdystauko.
Onneksi noita tyrkyttäjiä ei ollut enää satama-alueen ulkopuolella! Ei siis ollut verrattavissa mitenkään esim. Turkin meininkiin.
Kävin Muranossa tyyliin vuonna 1996 eli en juuri mitääymuista siltä reissulta. Tämä kuitenkin toi muistoja mieleen eli mukava muistutus myös omista reissuista tuli taas blogien kautta mieleen.
Toi on aina hauska huomata, miten jonkun toisen blogipostaus herättää omia muistoja eloon! 🙂