ravintola ruoka Tallinna Viro

Tallinnan Olde Hansa: astu keskiaikaiseen tarinaan

Tallinnan Raatihuoneen torilla on perjantai-iltapäivänä hiljaista. Lähestyessämme Olde Hansaa, kuulemme pillimusiikkia. Ilmassa tuoksuu makealle: keskiaikaisessa kojussa paahtuu hunajamanteleita, joita vihreään mekkoon pukeutunut nainen meille tarjoaa. Makean mantelin vielä rouskuessa suussa, jatkamme sisälle ravintolaan. Heti ovella vastassa on ihana hovineito Ave, joka toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi. Loikka keskiaikaiseen tarinaan on alkanut.

Ruokailu saatu: Olde Hansa

Ave johdattaa meidät ravintolan kolmanteen kerrokseen, jossa sijaitsee Salainen Huone. Huone on uusi, eikä sitä kuulemma näytetä kuin harvoille ja valituille. Me olemme kuitenkin saaneet kunnian käyttää sitä pukeutumishuoneena. Vanhalla penkillä odottaa kolme erilaista mekkoa pääkoristeineen sekä pari vaihtoehtoa myös miehelle. Ihailemme asuja, mutta emme saa vielä pukea niitä päällemme. Siihen tarvitaan nimittäin toinen hovineito, sillä keskiaikaisten vaatteiden pukeminen on jo itsessään taitolaji.

Saamme vaatteet yllemme ja lähdemme laskeutumaan portaita alakertaan. Katosta roikkuu raskaita, mutta koristeellisia renessanssiajan kankaita. Kynttilät toimivat ainoana valonlähteenä, jättäen portaikon kulmat paikoin pimeiksi. Minusta ei selkeästi olisi linnanneidoksi, sillä kompuroin pitkän laahukseni kanssa. Puuportaikko ja pimeys ovat kuitenkin puolellani, eivätkä paljasta kömpelyyttäni. Varjot leikkivät seinillä ja ne saavat seinämaalaukset heräämään eloon. 

Viimeisellä tasanteella ennen alakerran ravintolaa Ave pysähtyy. Paksun tammilankun päällä on leveä astia, vesikannuja ja pyyhkeitä. On käsienpesun vuoro. Sitäkään emme kuitenkaan tee itse, vaan ojennamme kätemme Avelle, joka hellästi ensin pesee kätemme ja sen jälkeen kuivaa ne pehmeään pyyhkeeseen. Alamme päästä jutun juonesta jyvälle.

Alakerta on täynnä. Iloinen puheensorina ja taustalla soiva keskiaikainen pillimusiikki sekoittuvat keskenään. Siellä täällä kiirehtii työntekijöitä vanhanaikaisissa asuissaan: korot kopisevat ja helmat liehuvat, kun he liitävät paikasta toiseen. Ave opastaa meidät ensin pienempään ruokailuhuoneeseen, jossa meille tuodaan alkupalat.

Tarjoilija tuo pöytään uunituoretta talon leipää, jonka sisällä on pehmoisia tammenterhoja. Tarjolla on myös peurapateeta, yrttituorejuustoa ja sipulipaistosta. Koko komeuden kruunaavat jättiravut, joiden päällä on valkosipulitahnaa. Kaikki on niin hyvää, ettemme muuta tee kuin mumise onnellisina. Seuraavaksi eteemme tuodaan ikoniset Gold Grüber -shotit, jotka ovat tervehdys itse jumalilta.

Tarjoilija opettaa meille oikeaoppisen shottien juontitavan: lasista napataan kiinni pikkusormella ja peukalolla ja samaan aikaan toinen käsi asetetaan pään päälle. Juoma kumotaan ykkösellä alas, jonka jälkeen tyhjä lasi isketään pöytään ja huudetaan kurkku suorana ”Vivat!” Alkuun tämä tuntuu hieman kiusalliselta, mutta mitä pidemmälle ilta etenee (ja mitä useamman juoman olemme juoneet), sitä helpommaksi huuto muuttuu. Välillä siihen yhtyvät naapuripöydätkin, välillä taas huudon kuulee jostain kauempaa ravintolasta.

Ave kertoo tarinoita. Olde Hansan pienimmätkin yksityiskohdat huokuvat historiaa. Ave kehottaa koskettamaan kiviseiniä ja hivelemään tammipöytää. Jos sulkee silmänsä ja avaa mielensä, voi kuulla niiden puhuvan. Ave sujauttaa käsiimme myös tammenterhot, joiden hän kertoo antavan meille hyvän ja onnellisen elämän. Puristan pähkinän lujasti nyrkkiini, enkä halua kadottaa sitä.

Sitten siirrymme pääsaliin, jossa varsinainen ruokailu alkaa.

Aloitan metsäsienikeitolla. Mieheni, joka ei ole koskaan erityisemmin lämmennyt sieniruuille pyytää, että jättäisin hänelle hieman keittoa. Maku on lumonnut hänetkin. Vaihtokaupassa saan mieheltä täydellistä kylmäsavupalvattua hirveä. En ole tiennyt, että liha voi kirjaimellisesti sulaa suussa, mutta nyt tiedän, että sekin on mahdollista.

Ruokailun ohessa ihailemme käsin kaiverrettuja puulusikoita. Seuraamme saapunut ravintolan omistaja Auri ihmettelee kuitenkin ääneen, miten ihmeessä meille on annettu rujot talonpoikaislusikat. Mies kertoo, että keskiajalla syömingit olivat näytön paikka. Rikkaat kauppiaat halusivat tarjota yltäkylläisiä kulinaristisia yllätyksiä niin, että mikään ei taatusti lopu kesken. Sama pätee myös Olde Hansaan: vierailija ei taatusti lähde paikalta nälkäisenä tai huonosti palveltuna!

Vuorossa on jälkiruoka. Ensin saamme lasimme täyteen vettä, jonka tarjoilija on kertomuksensa mukaan hakenut monien kilometrien päässä sijaitsevalta lähteeltä. Sitten pääsemme maistelemaan ruusuvanukasta, jonka maun vahvuus ensin hieman säikäyttää, mutta joka muuttuu lusikka lusikalta aina vaan herkullisemmalta. 

Illan pimetessä myös naistrio on kiivennyt katonrajassa sijaitsevalle lavalle. He soittavat pilleillään ja rummuillaan keskiaikaista musiikkia. Live-musiikki vie mennessään, ja useampi ravintolavieras innostuu nousemaan pöydästä ja laittamaan jalalla koreasti! Tunnelma on koko ajan ollut erinomainen, mutta nyt se kohoaa aivan uusiin sfääreihin. Henkilökuntakin tuntuu syttyvän aivan uudella tavalla ja hekin tanssahtelevat pöytien välissä. 

Toteamme yhteen ääneen, että me todella olemme tehneet aikamatkan keskiaikaan. 

Vielä ennen lähtöämme pistäydymme ravintolan yhteydessä olevassa puodissa. Talonpoika ja piika pesevät juuri suuria ikkunoita, mutta lupaavat kertoa tarinoita, jos haluamme kuulla. Ja niitähän riittää. Jokaisella myynnissä olevalla tavaralla on oma tarinansa: ruskeat kanelisaippuat pesevät synnit niin hyvin pois, ettei tarvitse lähteä papin luo ripittäytymään, vaaleanpunainen ruususaippua taas antaa pesijälle ikuisen nuoruuden. Kuulemma piika itse on käyttänyt sitä jo 170 vuotta sitten.

Hieman epäilemme, saammeko syntejämme koskaan täysin kuurattua pois, mutta päätimme kuitenkin napata mukaamme sekä kaneli- että ruususaippuat sekä mustapippurikynttilän, joka ennakkoluuloista huolimatta tuoksuu todella hyvältä.

Astuessamme ulos Olde Hansasta, olo on erikoinen. Tuntuu kuin maailma ympärillämme olisi ottanut satoja, jopa tuhansia vuosia harppauksia eteenpäin. Olimme illan aikana eläytyneet niin hyvin Olde Hansan keskiaikaiseen tunnelmaan, että ympäröivä maailma oli päässyt unohtumaan. Ja niin kai oli tarkoituskin.

(16) Kommentit

  1. Olipa viihtyisältä kuulostava paikka! Paitsi että ruoka kuulosti herkulliselta niin koko paikka miljöineen kuulosti siltä, että siellä käynti olisi elämys itsessään, joka varmasti jää mieleen pidemmäksikin aikaa!

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Kyllä! Ei ole tullut (eikä varmasti ihan heti tulekaan) toista samanlaista elämystä vastaan! 🙂

  2. Todella kokonaisvaltainen elämys asuja ja esityksiä myöten. Kuulostaa kyllä tosi kivalta kokemukselta, johon on panostettu niin, että nautintoa tulee kaikille aisteille.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Nimenomaan kokonaisvaltainen elämys! Kaikki vaatteista, sisustuksesta ja ruuista lähtien oli ”samaa sarjaa”, joten tarinaan oli helppo loikata mukaan 🙂

  3. Olde Hansa on omassa tuttavapiirissä ollut pitkään ”jo niin nähty” ja niin kliseinen paikka, mutta tämä tarina ja herkullisen kuuloinen ruoka todellakin herättää paikan uuteen eloon vanhoillekin Tallinnan kävijöille. Kiitos siitä! Olde Hansan keskiaikainen teema ja tunnelma on todellakin erilainen. Ihanan kokemuksen saitte ja ruoka kuulostaa niin herkulliselta ! 🙂 Pitää ehdottomasti käydä testaamassa ruoka seuraavalla Tallinnan reissulla!

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Heh, oonkohan mä ainoa Tallinnan turisti, joka ei ollut koskaan kuullutkaan koko paikasta etukäteen? 😀 Ilmeisesti kuljen laput silmillä… Mutta kiva, jos kiinnostus heräsi, vaikka paikka onkin entuudestaan tuttu 🙂 Ja menu on tosiaan uudistettu vastikään, joten jotain uutta siis ainakin sillä saralla luvassa!

  4. Olde Hansassa on tullut käytyä eräät kerrat. Paras muisto on, kun eräs pöytäseurue alkoi kuorossa laulamaan vanhoja lauluja. Tuo pukeutumisjuttu taitaa olla uusi konsepti?

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Hahah, mahtavia muistoja! 😀 Tuo pukeutuminen on tarkoitettu ilmeisesti lähinnä yrityksille ja muille ryhmille. Ei siis kuulu ”perusvalikoimaan” 🙂

  5. Olen käynyt Olde Hansassa syömässä vain ihan tavalliseen tapaan, mutta tällainen elämys olisi kyllä hauska, ja tekisi ruokailusta ikimuistoisen.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Jep, kyllä tämä kaikki ekstra loi omanlaisensa tunnelman ja toi kokemukseen syvyyttä! 🙂

  6. Tuo on selvästi viety vielä vähän pitemmälle kuin Turun linnassa kesäisin järjestettävät keskiaikaiset pidot, joihin joskus olen osallistunut. Niistä jäi mieleeni, että ruokalajit olivat siten rajoitettuja, että tarjolla oli vaan sellaisia lajeja kuin keskiajalla aikoinaan, esimerkiksi ei perunaa.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Turun ja Hämeenlinnan keskiaikaiset pidot ovat itsellekin tuttu juttu, ja kieltämättä niissä on samoja elementtejä Olde Hansan kanssa! 🙂

  7. Tuolla on tullut käytyä pari kertaa, mutta ihan noin syvälle tunnelmaan en ole kuitenkaan päässyt 🙂 Oli varmasti hieno kokemus asuine päivineen!

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Kyllä vaan! Asut ja oma palvelusväki loivat oman tunnelmansa 🙂

  8. Olipa herkullinen ja kokonaisvaltainen elämys. Sekä konteksti että ruoka ja vielä noin mahtavat saippuatkin! Enpä ole koskaan ko. paikasta kuullut, mutta nyt kyllä laitettiin korvan taakse siltä varalta että… Aila

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Suosittelen ehdottomasti käymään, jos/kun Tallinnassa liikutte! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *