Iisalmi & tienoot kaupallinen yhteistyö Pohjois-Savo

Eukonkannon MM-kisat: kansainvälinen kylätapahtuma

Iisalmi & tienoot -somelähettilyyden viimeinen viikonloppu kului vauhdikkaasti Eukonkannon MM-kilpailussa Sonkajärvellä. Pääsimme viettämään iloisen ja savolaisen sekopäisen päivän tapahtumassa, jonne olen halunnut päästä jo monen monta kesää!

Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi & tienoot

Eukonkanto on varmasti Sonkajärven (ja ehkäpä koko Pohjois-Savon) yksi odotetuimmista kesätapahtumista. Muistan jo lapsuudesta, miten Rautavaaralla asti tienvarret täyttyivät Eukonkannon MM-kisojen mainoksista ja miten siskoni kanssa luulimme, että kyseessä oli vanhuksille (”vanhainkotien ukoille ja eukoille”) tarkoitettu hyvän mielen tapahtuma. Ja vihdoin, vuosien jälkeen pääsin itse katsastamaan, mistä tässä ”vanhustentapahtumassa” oikein on kyse.

Ja noh, kyseessä ei todellakaan ole mikään vanhusten tapahtuma, vaan kansainvälinen kylätapahtuma. Kaksipäiväisessä tapahtumassa oli Eukonkannon (ja sen eri variaatioiden lisäksi) aidot Sonkajärveläiset Pitäjänmarkkinat: pienistä kojuista sai ostettua muun muassa paikallisia herkkuja, koruja ja vaatteita. Myös muutamia yrityksiä ja järjestöjä oli paikalla edustamassa.

Pitäjänmarkkinat olivat juuri sellainen hyväntuulinen ”kylätapahtuma”, joihin usein törmää pienemmillä paikkakunnilla. Oli kiva seurata, miten kyläläiset jututtivat toisiaan ja mökkiläiset puikkelehtivat väkijoukossa omissa porukoissaan. Teltasta kuului haitarin soittoa, ilmassa tuoksui grillimakkara ja muurinpohjaletut. Harmaasta ja hieman viileästä säästä tunnelma oli korkealla.

Uudet, mutta helpot säännöt

Viikonlopun ehdoton päätapahtuma oli Eukonkantojen 26. MM-kisat, jotka kisattiin uusilla säännöillä. Ennen ”eukon” eli kannettavan henkilön on pitänyt olla nainen, mutta sääntöuudistuksen myötä eukko saa olla mitä sukupuolta tahansa. Tänä vuonna kisoissa nähtiinkin muutama naispari, ja uskon sääntömuutoksen tuovan lisää kokeilunhaluisia tyyppejä lajin pariin!

Eukonkannon säännöt ovat yksinkertaiset. Hiekka- ja sorapintaisen virallisen radan pituus on 253,5 metriä ja nopein aika voittaa. Radalla on yksi noin metrin syvyinen vesieste sekä kaksi kuivan maan estettä. Kannettavan eukon tulee on 17-vuotias ja vähintään 49 kiloa painava (tai jos painoa ei löydy tarpeeksi, sitä lisätään repun ja painojen avulla). Kantajan taas tulee olla täysi-ikäinen.

Luulin ensin, että eukon pudottamisesta tulisi virhepisteitä tai aikasakkoa, mutta eukkoa saa vapaasti tiputella niin paljon kuin haluaa. Säännöissä todetaan, että eukko tulee nostaa mahdollisimman nopeasti takaisin selkään tai syliin, mutta varsinaista rangaistusta pudotuksesta ei tule.

Kisan aikana nähtiinkin monenlaista tiputusta, kaatumista ja kompurointia, mutta myös huikeita suorituksia ja erinomaisia esteiden ylityksiä! Totesin moneen kertaan, että kerrankin on aidosti katsojaystävällinen laji, johon myös täysin ummikon on helppo tulla mukaan.

Lisäksi haluaisin antaa tätäkin kautta miljoonat kiitokset kisojen juontajille, jotka kyllä tekivät tapahtumasta entistäkin mielenkiintoisemman! Hauska, hieman naljaileva, mutta silti savolaisen leppoinen huumori yhdistettynä monien vuosien ajalta kerättyyn lajitietoon teki selostuksesta todella mielenkiintoisen ja huvittavan. Monelta päivän aikana kuvaamaltani videoklipiltä kuuluu, miten repeän nauruun kesken selostuksen – ja niin kyllä repesi muukin yleisö!

Maailmanlaajuinen kylätapahtuma

Tänä vuonna kilpailussa oli osallistujia kaikkiaan 12 maasta: Suomi, Liettua, Saksa, USA, Englanti, Ruotsi, Uusi-Seelanti, Puola, Brasilia, Hollanti, Ranska ja Algeria. Kisat alkoivatkin lippukulkueella, ja oli hienoa, että Suomen lipun lisäksi Sonkajärven urheilukentällä oli nähtävillä monen muunkin maan lippuja. Se toi tapahtumaan omanlaisensa lisäarvokkuuden – ja nosti totta kai myös monien kilpailuviettiä entisestään.

Kisat alkoivat. Kaksi paria lähetettiin aina kerrallaan radalle ja ensimmäiset jännityksen hetket koettiin heti alussa sijaitsevalla vesiesteellä, joka vei monelta parilta mehut heti alkuunsa. Noin metrin syvyinen vesieste tuntui yllättävän haastavuudellaan monet kilpailijat. Myös maaesteillä (jotka siis olivat kaksi noin 80 cm korkuista pystyestettä) nähtiin jännittäviä ratkaisuja ja epäonnisia kompastumisia, jotka joidenkin parien kohdalla varmasti veivät mitalipaikan. Yleisö ja juontajat elivät hengessä mukana alusta loppuun, ja yhteisellä kannustuksella kaikki parit saatiin tsempattua maaliin asti.

Lopulta tiukan MM-kilpailun voittivat ”oman kylän” Taisto Miettinen ja Katja Kovanen. Toiseksi sijoittui liettualaispari Vytautas Kirkliauskas ja Neringa Kirkliauskiene ja kolmanneksi tulivat hyvinkääläiset Seppo Somerharju ja Sonja Ahonen.

Illalla olisi vielä ollut Iltakinkerit esiintyjineen, mutta olimme sen verran jäässä päivän jälkeen (olin taas kesämekossa liikenteessä…), että jäimme mieluummin peittojen alle sohvalle Ollilan loman Sotilaskadun ihanassa kaksiossa. Kokosin päivän materiaalista TikTokin puolelle pitkästä aikaa videon, ja (ehkä hieman yllättäen) se on kerännyt lähemmäs 13.000 näyttökertaa muutamassa päivässä! Aihe tuntuu kiinnostavan. Ja pakko myöntää, että mekin pohdimme kotimatkalla useampaan kertaan, pitäisikö ottaa Eukonkannon MM-kisat ensi vuoden tavoitteeksi. Se toki vaatisi aikamoista kuntokuuria (koska luonnollisesti lähtisimme metsästämään maailmanmestaruutta), mutta eipä siitä haittaakaan olisi.

Koivukujabiennaali

Sunnuntaina ennen lähtöämme kävimme kiertelemässä Iisalmen keskustassa. Kaupungin halki kulkee Euroopan pisin koivukuja, ja sinne on tänäkin vuonna järjestetty kuvanveistäjien näyttely, Koivukujabiennaali. Näyttely järjestetään tänä vuonna neljännen kerran ja siellä on esillä 11 eri-ikäisen suomalaisen kuvanveistäjän teoksia.

Tänä vuonna näyttely kantaa nimeä ”Eläimellistä menoa”, ja tätä monimerkityksellistä teemaa on avattu Iisalmi & tienoot -sivustolla seuraavasti: ”Huoli luonnosta on tänä päivänä läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Me ihmiset olemme osa luontoa ja jokaisessa taiteilijassa asuu sisällä luova alkuvoima, eläimellisyys, joka aistii elämää ja ympäristöään herkillä vaistoilla.”


Oli ilo nähdä, miten paljon mielenkiintoa näyttely on herättänyt. Ajoipa koivukujan ohi viikonlopun aikana mihin aikaan tahansa, aina siellä oli väkeä vauvasta vaariin ihailemassa teoksia. Mekin vietimme koivukujalla pidemmän tovin, sillä moni teoksista herätti keskustelua. On aina hauska huomata, miten erilaisiin yksityiskohtiin kukin kiinnittää huomiota. Siinä missä itse tutkailin materiaaleja, mieheni mietti laajempaa ja yhteiskunnallisempaa sanomaa jokaisen teoksen takana.

Koivukujabiennaaliin on vapaa pääsy ja se on auki kellon ympäri. Näyttely on avoinna 6.8.2023 saakka!

(2) Kommentit

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin says:

    Tämä olisi kyllä tapahtuma, jota olisi joskus hauskaa päästä seuraamaan. Myös tuo koivukuja kuulostaa oikein kiinnostavalta.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Tämä oli huikea! Olisi joskus kiva päästä itsekin osallistumaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *