Trælanípan, Bøsdalafossur & Färsaarten suurin järvi

Lentokentän lähellä sijaitsevat Trælanípan jyrkänne sekä Bøsdalafossurin vesiputous ovat taatusti yksi Färsaarten suosituimmista retkikohteista. Noin kahdeksan kilometrin pituisella edestakaisella reitillä pääsee kulkemaan Färsaarten suurimman järven rantoja sekä todistamaan, miten se ja Atlantin valtameri kohtaavat. Yksi syy reitin suosittuuteen on se, että kun järveä katsoo tietystä kulmasta, se näyttää kelluvan ilmassa.

Heti Färsaarille päästyämme ja vuokra-auton alle saatuamme suuntasimme Elinan kanssa noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsevalle retkikohteelle. Nousimme innoissamme autosta, ja sitten se iski. Niin kova tuuli, että tukka meinasi lähteä päästä – ja auton ovet autosta. Oma tuulitakkini lepatti niin rajusti, etten millään meinannut saada sitä kiinni. Silmät vuotivat vettä, eikä niitä meinannut saada pidettyä auki.

Siristelin Elinaan päin. Tätäkö Färsaaret on?

Ruuhkaa ja patikkamaksua

Färsaarilla ei ole jokamiehenoikeuksia (eli nyk. jokaisenoikeuksia), eli kaikki maa on yksityisomaisuutta. Tästä ja kunnostus- sekä ylläpitotöistä johtuen osa Färsaarten suosituimmista reiteistä on maksullisia, ja tämä reitti on yksi niistä. 200 DKK:n eli noin 25 euron maksu suoritettiin reitin aloituspisteessä olevaan pieneen mökkiin. Hinta on melko kallis, mutta toivomme maisemien olevan sen arvoiset. Meidät rahastanut mies kertoi reitin parhaat kuvauspaikat, suositellun kulkusuunnan sekä näytti vielä ilmakuvien avulla, miltä reitti tulisi näyttämään.

Aloituspisteellä oli vielä hiljaista, ja lähdimmekin innoissamme matkaan. Alkuun reitti mutkittelee järven rantaa pitkin nousten maltillisesti. Vastaan tulee rykelmittäin muita turisteja, ja mitä lähemmäs määränpäätä saavumme, sitä useammin kuuluu dronen ääni. Rauhallisten saaripäivien jälkeen tuntuu oudolta, että jossain on niin paljon ihmisiä.

Neljän kilometrin jälkeen olemme perillä ja eteemme aukeaa välittömästi uskomattomat maisemat. Trælanípan valtava jyrkänne nousee viistosti merestä ja jyrkänteeltä katsottuna maisemat ovat uskomattomat. Niin kauniit, ettei niitä edes ymmärrä. Tuntuu, että on tipahtanut yhtäkkiä keskelle Avara luonnon dokumenttia.

Laskeudumme alas jyrkänteeltä ja lähdemme etsimään paikkaa, josta Bøsdalafossurin vesiputous näkyisi. Jouduimme kiertämään kivikossa aika pitkään ennen kuin löysimme etsimämme. Olin jo monta kertaa luovuttamassa, mutta onneksi Elina oli sinnikäs. Itselläni oli jo mennyt hermot suureen turistijoukkoon, jotka juoksentelivat kallioilla ja kivikossa muista välittämättä ja lennättivät dronea holtittomasti…

Mikään kovin kummoinen (ainakaan Färsaarten mittapuulla) vesiputous ei kuitenkaan ollut. Sellainen pieni liru, jonka nähdessämme ihmettelimme molemmat ääneen, että siinäkö se nyt oli. En näköjään edes ottanut siitä kuvaa, joten sekin kertoo jo paljon. En tiedä, onko vesiputous koskaan tuon suurempi tai näyttävämpi, mutta tuollaisenaan se ei saanut meissä aikaan mitään kovin suuria reaktioita.

Tappava tuuli – varoitukset on otettava tosissaan

Reitti on helppo. Polku on leveä ja helposti seurattava. Vain muutamassa kohdassa vesisateet olivat muuttaneet polun velliksi, jolloin sai hieman katsoa jalkoihinsa ja varoa liukastumista. Vaikka muta ja lampaankakat ovat toki huomioitavia seikkoja, reitillä on kuitenkin jotain muuta, jonka takia tulee olla varuillaan.

Nimittäin tuuli.

Äkkiseltään voisi ihmetellä, mitä varottavaa tuulessa muka on. Jälleen kerran, ei ehkä Suomessa, mutta Färsaarilla vaara on todellinen. Tuuli on todella kovaa ja puuskittaista, ja usein mennään jopa myrskyrajoilla asti. Tämä yhdistettynä kiehtoviin, mutta äkkijyrkkiin kielekkeisiin sekä innokkaisiin turisteihin saattaa kuitenkin olla tappava yhdistelmä. Ilmeisesti juuri tällä reissulla on tippunut useita retkeilijöitä kuolemaansa, kun he ovat kiipeilleet jyrkänteiden reunalla ja äkillinen raju tuulenpuuska on horjuttanut tasapainoa.

Leitisvatn vai Sørvágsvatn? Erimielisyyttä järven nimestä

Googletellessani Färsaarten suurimman järven nimeä huomasin, että siitä käytetään kahta nimitystä: Sørvágsvatn ja Leitisvatn. Mielenkiintoista onkin, että paikalliset ovat asuinpaikastaan riippuen eri mieltä järven oikeasta nimestä. Lännessä Sørvágurin asukkaat kutsuvat järveä Sørvágsvatniksi, joka tarkoittaa ”Sørvágurin järveä”, kun taas idässä sijaitsevien Miðvágurin ja Sandavágurin asukkaat kutsuvat sitä Leitisvatniksi, joka tarkoittaa ”Leitin järveä”, viitaten sen itäpuolella olevaan alueeseen.

Maantieteellisesti Miðvágurin kylä sijaitsee lähempänä järveä kuin Sørvágur, mutta Sørvágurissa taas on ollut aiemmin asutusta. Sørváguria – Bøurin ja Sandavágurin lisäksi – pidetään yhtenä Vágarin kolmesta alkuperäisestä alueesta. Nämä kolme jakoivat Vágar-saaren maan kolmeen yhtä suureen alueeseen, jolloin järvi sijoittui Sørvágurin alueelle. Silti kukin alue halusi pitää ”oman nimensä” järvelle, eikä yksimielisyyteen päästy.

Paikalliset kutsuvat järveä enimmäkseen pelkäksi Vatniðiksi (”järveksi”), ja useimmiten värikästäkin keskustelua aletaan käymään, kun muut kuin paikalliset viittaavat järveen jommallakummalla nimellä.