Heti alkuun myönnettäköön, että olen melko nirso (ja lähinnä matkustanut vain Euroopassa), joten varmasti eksoottisimmat jutut ovat jääneet kokematta. Siitäkin huolimatta reissuihin on mahtunut erikoisia makuja ja hajuja, joten päätin koota niitä yhteen postaukseen.
Turkki
Aloitetaan hirveimmästä, jotta saan sen äkkiä pois mielestä. Turkissa törmäsimme khashiin, joka koostuu haudutetuista lehmän jaloista ja päästä. Jalkoja tai päätä ei oltu koetettu mitenkään piilottaa tai pilkkoa, vaan ne olivat kokonaisina suurella vadilla ruskeassa, kuravettä muistuttavassa liemessä.
Ilmeisesti tämä on ollut aiemmin talvista lohturuokaa, mutta nykyään ympärivuotista herkkua. Maistoimme khashia kohteliaisuudesta (minä lähinnä lientä, sillä punainen liha ei oikeastaan kuulu ruokavaliooni), mutta muistan, miten minulla oli olo, että lehmä olisi tuijottanut suoraan sieluuni. Hrr…
Islanti
Islannin-matkalla liikuimme paljon paikallisten kanssa, joten pääsimme tutustumaan myös sikäläiseen keittiöön. Jo ensimmäisenä iltana meille tarjoiltiin lampaanpäitä ja pässinkiveksiä. Saimme siskoni kanssa puhuttua itsemme pois tästä tilanteesta, mutta muistaakseni äitini maistoi kumpaakin.
Viikon aikana eteemme tuotiin myös hákarlia eli hapatettua hainlihaa. Hákarl valmistetaan haista, joiden liha on myrkyllistä. Hapattamalla myrkky saadaan kuitenkin neutralisoitua ja lihasta tehtyä syömäkelpoista. Ensin meille väitettiin, että söimme juustoa (ja siltä se ehkä etäisesti hieman maistuikin), mutta jossain kohtaa kesken ruokailun iski kuitenkin stoppi, sillä liha alkoi haista ja maistua ulosteelle. Normaalisti jälkimaku huuhdottaisiin alas islantilaisella Brennvín-viinalla, mutta koska olimme siskoni kanssa vielä alaikäisiä, saimme mehua. Maku ja haju jäivät kuitenkin kummittelemaan pitkäksi aikaa, emmekä enää loppureissun aikana uskaltaneet syödä mitään, mitä vilkkusilmäinen oppaamme Ástríkur meille tarjosi.
Muistan myös elävästi, miten luulin ostaneeni kaupasta sipsipussin, mutta asunnolla selvisi, että pussi olikin täynnä kuivattua kalaa. Se haju, mikä pussia avatessa levisi ympäri huonetta ei varmasti unohdu koskaan. Koetimme olla ennakkoluulottomia ja syödä näitäkin paikallisia herkkuja, mutta oksennusrefleksi oli niin herkkä, että jätimme homman siihen…
Itävalta
Leberkäse (eli ”maksajuusto”) on erikoisruoka, jota Itävallan lisäksi löytyy myös eteläisestä Saksasta sekä Sveitsin joistain osista. Leberkäse koostuu naudanlihasta, sianlihasta ja pekonista, ja se valmistetaan jauhamalla ainekset erittäin hienoksi ja paistamalla sitä sitten leipänä leipävuoassa, kunnes muodostuu rapea ruskea kuori. Myös hevosenlihasta ja kalkkunasta voi tehdä erilaisia muunnelmia.
Söin (tai oikeammin maistoin) tätä Itävallassa. Leipävuoka oli seissyt pöydällä koko päivän ja tuoksu alkoi olla melko vahva. En välttämättä olisi halunnut maistaa tätä(kään), mutta isoäiti oli nähnyt vaivaa ruuan eteen ja halusi välttämättä maistattaa tätä meillä. Kaiken huippu oli, kun nainen kertoi, että leipävuuasta löytyy yhden heidän kalkkunansa lihat… Toki, todellista lähiruokaa ja taatusti onnellisen elämän elänyt yksilö, mutta teini-ikäinen Eve ei oikein arvostanut. Hengailtuani viikon kalkkunalauman kanssa, en ole koskaan enää syönyt kalkkunaa missään muodossa – en Suomessa enkä muuallakaan.
Grönlanti
Grönlannin perinneruuista minulla ei vielä tätä kirjoittaessani (ajastettu postaus) ollut mitään tietoa, mutta ennen tänne lähtöä tutkailin saaren ruokatarjontaa, joka ei oikein iskenyt. Vitsillä heitimmekin Elinan kanssa, että voisimme ottaa omat pussipastat mukaan – ihan vain varmuuden vuoksi…
Mitä ja millaista Grönlannin perinneruoka sitten on? Tässä pari esimerkkiä:
- Kiviak: Perinteinen grönlantilainen talviruoka, joka valmistetaan laittamalla ruokkilintuja nyljetyn hylkeen sisälle. Noin 500 ruokkia laitetaan hylkeennahkaan kokonaisina, poistamatta nokkia, jalkoja tai höyheniä, ja ilma pyritään poistamaan mahdollisimman huolellisesti nahan sisältä. Tämän jälkeen nahka ommellaan kiinni ja sinetöidään rasvalla ja päälle asetetaan suuri kivi, jotta hylje pysyisi mahdollisimman tiiviinä. Useiden kuukausien aikana linnut fermentoituvat ja niitä syödään talvisaikaan, erityisesti syntymäpäivillä ja häissä.
- Suaasat: Grönlannin kansallisruoka on ”suaasat” eli lihakeitto, joka sisältää yleensä hyljettä, valasta, poroa tai merilintua.
Olisi todella mielenkiintoista kuulla, mikä on erikoisin ruoka, johon olet reissussa törmännyt. Uskalsitko maistaa (ja mitä pidit?) vai jäikö kauhistelun asteelle?
Kuvat: AdobeStock
Kaikkea kyllä tulee aina maistettua, mutta nyt ei mitään kovin erityistä tule mieleen; pitäisikin miettiä tarkemmin. Jakinvoitee ei ole ruoka, mutta sitä tuli Nepalissa pari kertaa juotua. Se ei kovin hääviä ollut… Japanissa maistoin myös monia erikoisia, ja monella tavalla tehtyjä mereneläviä. Nattō myös tuli tutuksi. Monet merenelävät olivat hyviä, jälkimmäinen ei. Kokonainen grillattu marsu syötiin Perussa.
Nuo sun mainitsemat ruokien nimet ei kyllä sanoneet mulle yhtään mitään 😀 Ja voih, mulla jäisi varmasti marsu syömättä!
Mielenkiintoinen postaus. Vaikka itse olen pääsiasiassa lihaton, jätän aina varauksen sille, että maistan kaikkea mitä tulee eteen, ellei oksennusrefleksi ehdi ensin…
Mulla on sama kuin Mikolla, että marsu on tullut syötyä Ecuadorissa. Vietnamissa oli ehkä ällöttävin, kun syötiin jossain viidakon keskellä olevassa ”ravintolassa” tarhasta suoraan tapettu kilpikonna ja sen kaulankatkaisusta syntynyt veri juotiin ”shottina”. Oli ällöä.
Mä oon kanssa vähentänyt lihan syönnin ihan minimiin, mutta Grönlannissa olisi ollut tosi vaikeaa elellä kasvislinjalla, sillä monessakaan paikkaa ei ollut kasvissyöjille mitään tarjolla – muista erikoisruokavalioista puhumattakaan 😀
Ja hrrrrrrr… Toi kilpikonna-kokemus kuulostaa karmivalta! 😮
Hui, miten erikoisia ruokia olettekaan kokeilleet! Minulle suhtautuminen ruokaan on jotenkin niin varovaista (johtuu kyllä enemmän ruokavaliorajoitteistani kuin ennakkoluuloista), että jo Espanjassa nautitut simpukat, mustekalat tai ilmakuivatut kinkut ovat vähän erikoisia. Eli en osaa mitään järkevää todella erikoista edes mainita. Mutta kai tämä erikoisuuden kokeminen muutenkin on aika yksilöllistä. Aila
Tuo yksilöllisyys oli hyvä nosto! Veikkaan, etteivät kaikki tältä omalta listaltani edes ole kaikkien mielestä erikoisia. Ja sitten taas en usko, että suostuisin ihan kaikkea itsekään maistamaan 😀
Aika monia erikoisia ruokia mahtui tähän listaan. En syö itse lihaa, joten jo ihan perus lihan syöminen olisi aika outoa saati sitten jonkin harvemmin käytetyn osan (vaikka toisaalta parempi se on käyttää eläin sorkkia myöten jos kerta on käyttääkseen). Ongelmamahan kanssa matkustaessa erikoisemmat maistelut jää usein kokeilematta kun jo ruokavalioon sopivia ruokia voi olla vaikea löytää. Omat erikoisimmat kokemukset liittyy lähinnä kasvisruokaan esim yhdessä paikassa sain hernemaissipaprikaa 2 päivänä peräkkäin, koska tämä oli heidän käsitys kasvisruuasta.
Mä oon myös koettanut vähentää lihan syönnin minimiin, mutta joskus reissuissa tulee paikallisia erikoisuuksia maistettua. Ja apua, hernemaissipaprika kuulostaa aika pahalta 😀 Tulee mieleen joidenkin maiden ”kasvisversiot”, joissa poistetaan vaan liha. Ja jäljelle jää sitten se, mitä milloinkin sattuu olemaan 😛