Sermermiut on ensimmäisiä inuiittien asuttamia alueita Grönlannissa. Vajaan parin kilometrin päässä Ilulissatin keskustasta sijaitsevaa Sermermiutia ympäröivät kauniit jäävuoret. Tuntuu hassulta ajatella, että eri inuiittikulttuurit asuivat tällä alueella jo 4500 vuotta sitten, ja että heidän elämästään on vielä tänäkin päivänä nähtävillä jälkiä.
Elina oli varannut meille perjantaiksi kävelyretken Sermermiutiin. Lähtöpaikaksi oli merkattu joku epämääräinen kirjainyhdistelmä, ja seikkailimme aamulla siellä täällä etsien oikeaa paikkaa. Paikallisetkaan eivät tuntuneet olevan aivan varmoja, mikä paikka oli kyseessä, sillä meitä kävelytettiin kylää edestakaisin. Lopulta aivan hotellimme vieressä olevasta pienestä lankakaupasta loikkasi esiin iloisen näköinen mies, Kali, joka kysyi, olisimmeko kenties valmiita lähtemään kävelylle Sermermiutiin.
Matka alkoi. Kali kertoi meille Ilulissatista ja grönlantilaisten arjesta. Tarinoidensa lomassa hän tervehti kaikki vastaantulijat ja selitti sitten sukulaissuhteensa meillekin: oli pikkuserkkua, mummon serkkua ja uusia, ilmeisesti avioliiton myötä sukuun tulleita. Sukulaissuhteen lisäksi myös vastaantulijoiden iät kerrottiin tarkasti. Aloin miettiä, mahdanko tietää edes omien vanhempieni ikää…
Ilulissatin keskusta jäi pian taakse ja nousimme Icefjord Centerin luo. Grönlanninkoiran pentu leikki roska-astioiden luona, ja Kali alkoi kutsua sitä nimeltä. Ihmettelimme tietääkö hän todella, kenen koira ja minkä niminen se oli. En ole varma, paljonko Kalilla oli pilkettä silmäkulmassa, kun hän väitti kenen tahansa grönlantilaisen pystyvän tunnistamaan kaikki kylän aikuiset koirat – ja jopa niiden pennut.
Keskus oli vielä kiinni, joten lähdimme jatkamaan alas satamaan, joka on ammattikalastajien käytössä. Kaiholla katselimme, miten aluksia tuli ja meni. Olisimme mielellämme itsekin lähteneet merelle, mutta Ilulissatin satama-alueella oli edelleen niin paljon jäätä, ettei sieltä olisi päässyt mitenkään veneillä merelle.
Keskukselta alas satamaan on rakennettu puinen polku, jota pitkin on helppo kävellä. Sen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin ohjata vierailijat pysymään tietyllä alueella sekä suojata alueen herkkää luontoa – ja tuhansia vuosia vanhoja muistomerkkejä ajalta, jolloin täällä vielä asuttiin.
Sermermiutin historiaa: kolme eri kulttuuria ja mieletön metsästyalue
Sermermiutilla on mielenkiintoinen historia. Täällä ei ole enää aikoihin asunut ketään, mutta ensimmäiset asukkaat asuivat Saqqaqissa (hieman Sermemiutia pohjoisempana) vuosina 2400–700 eaa. Kun Saqqaq-kulttuuri katosi, saapui seuraavaksi Dorset-kulttuuri noin 800 eaa. Dorset katosi vuonna 0, ja katoamisen syyksi epäillään lämpötilan laskua. Viimeisenä saapunut kulttuuri oli Thule vuonna 1100 jKr. ja he ovat nykyajan grönlantilaisten esi-isiä. Thulelaiset asuivat Sermermiutissa 1850-luvulle asti ennen kuin muuttivat Ilulissatiin.
Sermermiut on aina ollut paikka, joka on kiinnostanut sekä paikallisia että vieraita, sillä alueella on aina ollut mielettömät metsästysmahdollisuudet. Sermermiutissa makeavetinen sula jää sekoittuu suolaiseen meriveteen ja niiden yhdistelmä tarjoaa ainutlaatuiset ruokailumahdollisuudet monille eläimille. Jäävuorista vapautuu veteen myös happea, jonka ansiosta planktonit, kalat, hylkeet ja valaat viihtyvät alueella erinomaisesti. Näiden lisäksi alueella elää paljon muitakin merieläimiä, maanisäkkäitä ja lintuja, jotka kaikki kuuluvat grönlantilaisten ruokavalioon vielä tänäkin päivänä.
Liikkuvien grönlantilaisten majapaikat
Grönlantilaiset ovat aina vaeltaneet ruuan perässä – ja osa pienempien kylien asukkaista tekee sitä vielä nykyäänkin. Kesäisin grönlantilaiset asuivat Sermermiutin alueella hylkeennahkateltoissa ja talvella taas joko kivi- ja nurmikkomajoissa tai igluissa kauempana jäätiköllä. Asumusta vaihdettiin sen mukaan, missä ruokaa milloinkin oli saatavilla.
Kivestä ja nurmikoista tehdyt rakennukset, joiden raunioita on vieläkin nähtävissä Sermermiutissa, olivat matalia ja niihin ryömittiin sisään, jotta lämpö ei päässyt karkaamaan ulos. Ikkunat tehtiin useimmiten hylkeen vatsalaukusta, joka venytettiin ja kuivattiin ennen asennusta. Ikkunoista ei tietenkään nähnyt ulos, mutta auringonvalo sentään pääsi sisään.
Sermermiut hylättiin vuonna 1850, kun viimeinenkin asukas muutti Ilulissatiin.
Ikiroudan ansiosta paljon tietoa on säilynyt nykypäivään saakka
Sermermiutissa tehtiin arkeologisia kaivauksia vuosina 1952 ja 1983, jolloin löydettiin todisteita monista eri kulttuureista. Ikiroudan ansiosta kaikki on hyvin säilynyttä. Jään eri kerroksista on löytynyt muun muassa esineiltä eri kansoilta, mutta myös kerroksia, jotka ovat paljastaneet, ettei alueella ole asuttu tiettyinä ajanjaksoina lainkaan.
Nakkaavik, ”paikka, jossa putoat”
Jatkamme puista polkua eteenpäin ja päädymme lopulta satamaan. Lähdemme kiipeämään kalliota ylöspäin ja tulemme suositulle näköalapaikalle Nakkaavikille. Nimi tarkoittaa suomeksi ”paikkaa, jossa putoat” ja sillä on surullinen historia.
Nimi tulee ajalta, jolloin Grönlannissa nähtiin nälkää. Vanhuksia pudotettiin alas kalliolta, sillä heidät koettiin lähinnä taakkana sekä ylimääräisinä suina, joille olisi pitänyt löytää ruokaa. Osa vanhuksista hyppäsi kalliolta myös vapaaehtoisesti, uhraten näin itsensä nuorempien puolesta, jotta nämä voisivat jatkaa sukua ja ruokkia uusia sukupolvia.
Tanskaksi paikkaa kutsutaan nimellä ”Kællingekløften”, joka tarkoittaa vanhojen naisten rotkoa.
Tsunamivaara ja lentävät Big Macit
Sermermiutissa ei enää asu kukaan, sillä kaikki kyläläiset ovat paenneet korkeammalle, pois meren välittömästä läheisyydestä jo vuosisatoja sitten. Syynä tähän on se, että meren pelätään jossain vaiheessa peittävän paikan alleen. Siksi rannasta löytyy tsunameista varoittavia kylttejä.
Jo lyhyen vierailumme aikana huomaamme, että vaara on todellinen. Kallioilla seistessämme jää alkaa yhtäkkiä pitää outoa, ammuntaa muistuttavaa ääntä. Koetamme selvittää, mistä kohtaa ääni kuuluu, mutta emme saa sitä paikannettua. Sitten varoittamatta edessämme olevasta jäävuoresta tippuu mereen suuri lohkare, joka nostattaa aallokon. Lähistöllä olevat kalastaja-alukset keikkuvat kuin pienet kaarnaveneet aallokossa. Ja vaikkei vielä olla lähelläkään tsunamia tai edes jättimäistä aallokkoa, on kuitenkin selvää, mitä tippuneet lohkareet voivat pahimmillaan aiheuttaa.
Kun kohtaus on ohi, Kali bongaa lentävän merilintuparven. ”Lentäviä Big Maceja”, hän hihkuu. ”Ovatpa ne ihanan pulleita!”
Lue myös:
Mistä muuten nuo ensimmäiset asukkaat saarelle ovat mahtaneet saapua? Huh, Nakkaavik kuulostaa varsin rankalta paikalta ja oikeastaan on hyvä muistutus siitä, miten rankka paikka koko Grönlanti ylipäätään on elää. Minkähän takia Grönlannissa on ollut tuollainen nälänhätä? Huonoja metsätysvuosia? Suomessahan ne ovat liittyneet satojen tuhoutumiseen, pahimmassa tapauksessa peräkkäin, mutta metsästystä harjoittavilla kansoilla se lienee hieman eri juttu.
Tämä jäi itsellenikin epäselväksi. Veikkaan joko huonoja metsästysvuosia tai sitä, että metsästäjiä on ollut liian vähän suhteessa muuhun porukkaan. Esimerkiksi myskihärkiä tai valaita ei ole millään saatu saalistettua yhden tai kahden miehen voimin.
Nykytiedon mukaan Arktisen alueen ihmispopulaatio lähti aikanaan liikkeelle Keski-Aasiasta (samoin kuin itäsuomalaistenkin) ja kulki aikojen saatossa Siperian ja nykyisen Alaskan ja Kanadan kautta Grönlantiin. Beringinsalmi oli muinoin yhtenäistä maa- tai jääaluetta, jonka yli ihmiset liikkui. Pohjoisesta ihmisryhmät siirtyi alas Etelä-Amerikkaan asti.
Tämä liikehdintä ja samankaltaiset geneettiset ominaisuudet näkyy myös etenkin itäsuomalaisten perimässä. Esimerkiks mulla ja veljellä näkyy MyHeritagen DNA:ssa inuiitti-perimää ja meidän äitillä Amazonin alkuperäiskansaa, mutta ne geenit on jäänteitä noista siperialaisista kansoista, missä meillä on ollu yhteiset esi-isät joskus aikanaan. Länsisuomalaisten perimä taas on lähempänä ruotsalaisia, ja ero itä- ja länsisuomalaisten geeniperimässä on muutenkin suurempi kuin vaikkapa brittien ja saksalaisten välillä.
Ps. Oli tosi mielenkiintoinen postaus!
Suurkiitos valaisevasta viestistä Cilla! Nyt ollaan taas viisaampia 😀
Minunkin on yhtäkkiseltään vaikea käsittää, miksi tuolla on ollut nälänhätiä, kun meri on kuitenkin ääressä. Mutta minäpä en asiasta mitään tiedäkään. Ehkä tsunami käynyt kylässä 🙁 Se, että Etelä-Grönlannissa on pystytty viljelemään perunaa, ei taida paljon lämmittää noin pohjoisessa nälänhädän sattuessa…
Joka tapauksessa, ei ole helppo paikka asustella tuo Grönlanti, kun saattaa tsunamikin tulla ja pyyhkäistä koirat, lapset, veneet ja talot mereen.
Grönlannissa kyllä eletään monella tapaa äärirajoilla. Tuntuu, ettei oikein mikään ole siellä erityisen helppoa. Tuo nälänhätä jäi itsellenikin hieman epäselväksi, mutta kuten Mikolle ylempänä kommentoin, niin veikkaisin sen liittyvän huonoihin metsästysvuosiin tai vähäiseen metsästäjien määrään :/
[…] vierailemassa keskuksessa Sermermiutin kävelyn jälkeen. Ostaessamme lippuja kahvilasta, saimme mukaamme television kaukosäädintä muistuttavat […]
[…] Tsunamivaara Grönlannin Sermermiutissa […]
Tosi mielenkiintoinen postaus! Ja Grönlanti ihan ylipäätään on erittäin kiehtova kohde kaikessa erityisyydessään saapa nähdä tuleeko sinne itsekin joskus suunnattua. Karuissa oloissa siellä on kyllä vuosisatojen varrella asuttu, ja tuo tarina nälänhätävuosista ja kalliolta hyppäämisistä on ajatuksia herättävä.
Kiitos Anne! 🙂 Suosittelen lähtemään Grönlantiin, jos yhtään kiinnostaa. On todella ainutlaatuinen paikka 🙂
Rankkaa on elämä noilla seuduilla ollut. Kallioilta hyppääminen/pudottaminen pysäytti ajattelemaan elämän rajallisuutta ja sen päättymistä. Mielenkiintoinen historiaosuus.
Juha
Kiitos Juha! Ja kyllä siellä toden totta tunsi itsensä melko pieneksi tuon historian valossa.
Eipä ole taas aikaisemmin tullut mieleen yhdistää sanoja tsunami ja Grönlanti, mutta ilmeisesti nekin kuuluvat yhteen!
Tuo ikirouta on kyllä mielenkiintoinen ilmiö sekin, useammankin thrillerin olen onnistunut katsomaan, jossa tarinaa rakennetaan ikiroudassa selvinneiden muuten jo hävinneiden bakteerien tai virusten varaan. Huippuvuorilla taisivat mainita, että tuosta syystä ihmisiä ei haudata sinne vaan mantereelle.
Mekin luultiin aluksi, että opas vitsailee tuon tsunamin kanssa. Kyltit kuitenkin todistivat hänen puheensa tosiksi, ja oltiin alkuun hieman ymmällämme, vaikka selitys toki on ihan järkevä.