Kirottu Grönlanti? Outojen sattumusten matka

Grönlannin-matkaan mahtui monta kummallista kommellusta, joista osaa avasinkin jo Instagramin puolella. Postaus herätti kuitenkin niin paljon mielenkiintoa (eivätkä kaikki outoudet mahtuneet yhteen julkaisuun), joten päätin jatkaa aiheesta vielä täällä blogissakin.

Elina kirjoitti jo aiemmin oman postauksen otsikolla ”Kirottu matkailija vai varoitetaanko minua jostain paljon vakavammasta?” Kannattaa käydä lukemassa se ensin, sillä Grönlannin oudot sattumukset tuntuvat olevan jatkoa meidän edellisvuoden Färsaarilla alkaneiden kummallisuuksien listaan. Alla siis muutamia nostoja Grönlannin-reissulta. Tässä ei varmasti edes ole kaikki… Mitä luulette, leijuuko yllämme kirous vai onko meidän reissuille vain sattunut erityisen huonoa tuuria?

• Elinan ensimmäiset Grönlanti-kuvat katosivat. Otimme Kangerlussuaqissa paljon kuvia, mutta reissun jälkeen Elinan kännykkäkuvia ei löytynyt mistään. Muutaman päivän panikoinnin ja kuumeisen etsinnän jälkeen selvisi, että puhelin oli tallentanut kuvat automaattisesti vuosiluvun 2002 mukaan, jolloin ne olivat albumissa ihan eri paikassa kuin missä niiden olisi pitänyt olla. Tällaista ongelmaa ei ole ollut koskaan ennen – eikä myöskään reissumme jälkeen.
• Otimme reissulla paljon kuvia toisistamme. Osa Elinasta ottamistani kuvista oli kuitenkin mustia. Tämä oli aika karmivaa, sillä otin samoilla asetuksilla samasta kohdasta kuvia ilman Elinaa, jolloin kuvista tuli ihan normaaleja. Mutta kuvat, joissa Elina näkyi, olivat mustia tämän testin jälkeenkin.
• Osassa Elinan ottamia kuvia lumi ja jää värjäytyivät punaisiksi. Jälleen kerran kuvasimme samoja paikkoja, mutta jostain syystä Elinan kamera toi kuviin hieman ekstraa värjäämällä osan jäästä ja lumesta punaiseksi. Varsinkin hautausmaakuvat ”verisine” yksityiskohtineen olivat melko karmivia…

• Vene- ja melontaretket peruuntuivat jäätilanteen takia. Ilulissatissa on viimeksi ollut jäätä kevätaikaan näin paljon vuonna 1997. Jopa paikalliset taivastelivat huonoa tuuriamme, sillä vene- ja melontaretkien peruuntuminen moisen syyn takia on äärimmäisen harvinaista.
• Jäätilanteesta huolimatta osa turisteista pääsi merelle. Saksalaiset isä ja tytär, joihin tutustuimme koiravaljakkoajelulla, olivat päässeet samana päivänä meriretkelle, kun meidän omamme peruttiin. Tästä innostuneena kiersimme kaikki mahdolliset turistipaikat, jotka vain löysimme, mutta kaikkialla sanottiin, ettei meriretki ole mahdollinen.
• Rekikoira näykkäisi Elinaa ilman mitään järkevää syytä. Me muut olimme silitelleet koiraa ilman minkäänlaista ongelmaa, mutta kun Elina aikoi rapsuttaa sitä, koira tarrasi heti käteen kiinni. Aiemmin (ja tämän episodin jälkeenkin) koira antoi kyllä muiden silittää itseään.

• Wifista huolimatta emme saaneet nettiä toimimaan. Teimme kaikenmaailman temput, jotta nettiyhteys olisi alkanut pelittää – turhaan. Olimme todella tuskastuneita, sillä olimme valinneet majapaikan osittain juuri Wifin takia. Totesimme puolivakavissamme, että meidät on varmaan kirottu… Ja tadaa! Netti alkoi toimia välittömästi tämän jälkeen meillä molemmilla.
• Blogini alkoi elää tulevaisuudessa. Kirjoitin reissussa yhden blogipostauksen valmiiksi ja ajastin sen seuraavalle viikolle. Ihmettelin, kun postausta ei näkynyt blogissa, joten kävin kurkkaamassa, missä vika. Selvisi, että postaus oli julkaistu vuonna 2054. Ja nimenomaan julkaistu – ei siis ajastettu kyseiselle vuodelle.
• Samaiseen postaukseen oli tullut kilometrikaupalla koodia mukaan. Tiedän jonkun verran koodaamisesta, mutta nämä koodit olivat täyttä hepreaa… Ne eivät myöskään poistuneet postauksesta, vaikka kuinka yritin. Ainoa keino oli poistaa koko postaus. Poistokin piti tehdä neljä kertaa ennen kuin se onnistui.
• Myös Ne Tammelat sai osansa outouksista, sillä heidän blogiinsa yritettiin päästä Grönlannista. Heidän suojauksensa oli kuitenkin blokannut yrityksen… Ensin luulin, että Elina oli koettanut vierailla siellä kommentoimassa jotain postausta ja jostain syystä suojaus olisi mennyt päälle. Aamulla kuitenkin selvisi, ettei Elinakaan ollut käynyt Tammeloiden blogissa.

• Laukkujemme varaukset katosivat paluulennolta. SASin pisteeltä meille sanottiin, ettei lippumme sisältänyt ainuttakaan matkatavaraa (ei siis edes penkin alle sijoitettavaa). Olimme maksaneet vielä ekstralaukustakin ja meillä oli näyttää kuitti, mutta se ei kuulemma kelvannut.
• Viimeisenä kokonaisena Grönlanti-päivänä korppi lenteli pitkään yllämme. ”Kukahan mahtaa seuraavaksi kuolla?” kysyin, ja hämmästyin itsekin kysymystäni. Mummoni siis aina puhui, että korpit käyvät jonkun edellä, mutta en ole vuosikausiin muistanut tätä sanontaa – saati sanonut sitä ääneen. Saavuttuamme Suomeen, Elinan isä joutui saattohoitoon ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin.

Sellaista. Aika paljon outouksia yhdelle reissulle vai mitä?

Lue myös muut Grönlanti-postaukset:

• Viikon Grönlannin-reissun kulut
• Toteutunut unelma: koiravaljakolla jäätikölle Grönlannissa
• 27 x hyvä tietää ennen kuin matkustat Grönlantiin
• Tsunamivaara Grönlannin Sermermiutissa
• Nukkuva Oqaatsut: 50 henkilön kylä Grönlannissa
• Grönlannin Ilulissat sykkii jäävuorille ja valaille
• Miten pakata ja pukeutua Grönlantiin?
• Kangerlussuaq, Grönlanti: jäätiköllä ja myskihärkien mailla
• Icefjord Centre ja kommelluksia keltaisella reitillä
• Puhelinkuvia Grönlannista, osa 1