Sain Instagramin puolella paljon kyselyjä siitä, minkälaisia paikkoja Famagusta ja Varosha ovat ja mitä turistin olisi hyvä tietää aavekaupunkiin matkatessaan. Muutamalle ehdinkin jo vastata yksityisviestillä, ja lopuille lupasin jonkinlaisen koosteen postauksen muodossa.
Kirjoitin jo aiemmin vierailustani Pohjois-Kyprokselle. Suuntasin aavekaupunki Varoshaan ja tutustuin myös Famagustaan. Mikäli et ole vielä lukenut postausta, kannattaa se tehdä ennen tämän jutun lukemista. Siinä nimittäin pohjustan aihetta parhaani mukaan ja koetan antaa yleiskuvan siitä, minkälaista alueella tällä hetkellä (vuonna 2024) on.
Huom! Famagustassa on myös normaalia elämää. Alla olevat vinkit koskevat nimenomaan Famagustan aavekaupunki Varoshaa.
Sisääntulo
Passi. Alueelle päästäkseen tarvitsee passin tai kuvallisen henkilökortin. Passin suhteen ei ole väliä, kauanko se on voimassa matkan jälkeen. Esimerkiksi meidän porukassa oli yksi, jonka passi oli umpeutumassa viikon päästä, mutta tämä oli ihan ok. Varaudu kuitenkin siihen, että passeja kysytään useammalla tarkastuspisteellä ennen kuin pääset alueelle.
Laukkutarkastukset sisääntulossa. Ennen kuin sinut päästetään sisään Varoshaan, joudut laukkutarkastukseen. Laukut avataan ja virkailija tutkii ne nopeasti samaan tyyliin kuin festareilla. Tarkastuksessa varmistetaan, ettei alueelle yritetä kuljettaa droneja tai aseita (tai minkäänlaisia aseeksi laskettavia esineitä), jotka ovat alueella ankarasti kiellettyjä.
Heti sisääntulon yhteydessä on pieni kioski, jossa myydään vettä, limua ja jäätelöä. Muuten alueella ei ole mitään, joten viimeistään tässä vaiheessa kannattaa täydentää vesivarastot – ja nauttia varjossa istuskellen, varsinkin jos on kuuma päivä.
Muista laittaa puhelin lentokonetilaan heti rajan ylittäessäsi. Näin vältyt ikäviltä yllätyksiltä puhelinlaskun suhteen.
Alueella
Alueella on paljon aseistettua armeijan väkeä. Alkuun saattaa tuntua siltä, ettei aavekaupungissa ole ketään, mutta hetken kuluttua alat nähdä armeijan väkeä kaikkialla. He saattavat seistä piilossa talojen sisällä tai lymyillä puiden varjoissa. Osa taas seisoo näkyvämmällä paikalla esimerkiksi terassilla tai kadulla.
Alueella saa liikkua vain asfaltoiduilla teillä, jossa on valkoiset viivat. Kaikki ”loikat” sivukujille on ankarasti kielletty. Asfaltoidut tiet kattavat vain pari suoraa pätkää, joten esimerkiksi minkäänlaista ympyrälenkkiä alueella ei saa tehtyä.
Useissa paikoissa on kuvaaminen kielletty. Heti rajanylityspaikan jälkeen tienvarsilla alkaa näkyä huonokuntoisia taloja, joiden pihaa ympäröi piikkilanka-aita. Monen talon pihassa keikkuu punaisia lappuja, joissa kerrotaan, että kuvaaminen on kielletty. Myös Varoshan alueella näkyy näitä kylttejä.
Viranomaisia, armeijan väkeä tai heidän hallinnoimiaan rakennuksia ei saa kuvata. ”Hallinnoima rakennus” on tässä vähän huono termi, sillä jollain tasollahan he hallinnoivat koko aluetta. Kyseessä on kuitenkin sellaiset rakennukset, joissa armeijan väellä on esimerkiksi oma toimistonsa tai muu toimipaikkansa. Näitäkin alueelta nimittäin löytyy.
Alueelle pääsee myös autolla (vakuutuspaperit oltava kunnossa ja mukana). Sisääntulon yhteydestä voi myös vuokrata golfkärryn tai pyörän. Turistit suosivat kuitenkin eniten opastettuja kävelyretkiä.
Aavekaupungissa ei toden totta ole yhtään mitään. Ei penkkejä tai varjoa, eikä siellä edes tuule! Lämpiminä päivinä kannattaa varata mukaan riittävästi juotavaa sekä päähine, ja varautua siihen ettei istumapaikkoja tosiaan ole. Tiukkojen sääntöjen ja virikkeettömyyden takia kannattaa myös vakavasti miettiä, onko järkevää ottaa (ainakaan pienempiä tai vilkkaampia) lapsia lainkaan mukaan. Ainakin meidän ryhmälle sanottiin, ettei paikka missään nimessä sovellu vanhuksille tai lapsille.
Saatat joutua paluumatkalla puhelin- tai kameratarkastukseen. Alueelta lähtiessä turisteja otetaan (satunnais)tarkastuksiin, joissa pyydetään näyttämään kameran tai puhelimen galleriaa. Tällä pyritään varmistamaan se, ettei kielletyistä paikoista leviä kuvia tai videoita alueen ulkopuolelle.
Ei todellakaan vaikuta perhekohteelta. Jäin jopa miettimään, että herkälle lapselle voisi tulla traumaoireita. Kohde ei ehkä kaikille aikuisillekaan sovi.
Ei ole ei. Mietin ihan samaa, että se jännitys, käskyttäminen ja pinnan alla kytevä konfliktin pelko (ihan siis jo vaikka sanallinen) voivat kyllä järkyttää herkempiä matkaajia ja varsinkin lapsia. Tunnelma tuolla on todella outo.
On kyllä erikoinen paikka! Minkähän vuoksi tuonne ylipäätään pääsee turisteja, harvoin se on noin sotilaiden kansoittamassa paikassa mahdollista. Oliko siis niin, että virallisesti ei saanut ottaa monessakaan paikassa kuvia ja lisäksi ihmiset itse eivät oikein olleet siitä mielissään?
Kai pohjoiseen koetetaan houkutella turisteja? Ne kun ovat olleet pitkään kadoksissa. Tuolla on useita kohtia, joissa ei saa kuvata (toimistot, osat taloista jne.). Muualla saa ottaa kuvia, mutta aika kyrsiintyneiltä armeijan väki näytti oikeastaan koko ajan 😀
Erikoinen paikka! Luin myös tuon aiemman postauksesi ja pääsi kyllä hyvin tunnelmaan. Jotain kiehtovaa tuollaisissa paikoissa on, vaikka tarinat taustalla surullisia onkin. Ehkä se, että ikinä ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu.
Tuntuu, että tämänhetkinen maailmantilanne teki paikasta vielä astetta karmivamman. Koko ajan mietti, että onkohan meilläkin joskus tällaista.
No jopas on turistikohde! Hiukan jo puistattaisi nuo sotilaat kaikkialla!
Heh, onhan se tosiaan hieman erilainen turistikohde 🙂
[…] Lue tämä, jos suuntaat Pohjois-Kyproksen Famagustaan […]
Tosi mielenkiintoinen ja erikoinen kohde! En edes tiennyt tällaisesta. Kiva lukea uutta tietoa itselle täysin uudesta paikasta maapallolla. 🙂 Piti tuo toinenkin artikkeli lukea samalla läpi.
Kiitos Tiina! Kiva, jos pystyn blogissa tarjoilemaan jotain uutta myös sinunlaisillesi konkarireissaajille 🙂
Tuo muistutus puhelimen mahdollisesta huomaamattomasta roamaamisesta väärälle alueelle on hyvä huomio – itselläni se sattui kohdalle jollain Karibian risteilyllä ja laskua kertyi ilman että aktiivisesti tein mitään varmaan 50 euroa. Elisan kanssa neuvottelulla sai sitä kyllä vähän kohtuullistettua. Joskus olisiko ollut 80-luvulla kun Kyproksella ensimmäisen kerran kävimme tuonne ei vielä päässyt lainkaan, rajan takaa sitä saattoi joltain näköalapaikalta katsoa 🙂
Tuollaiset yllätykset puhelinlaskussa ovat kyllä niiiin epätoivottuja! Onneksi Elisalta tultiin edes hieman vastaan 🙂
Oho! Johan on paikka. Kypros kyllä muuten käymättä vielä.
Kieltämättä oli kyllä melko erikoinen matkakohde 🙂