Törmäsin Matkasta tuli totta -blogin Instagramissa kivaan matkailuaiheiseen haasteeseen, jossa listattiin omia ei-niin-kivoja tapoja, jotka pääsevät reissussa valloilleen. Olisin voinut allekirjoittaa kaikki Krisun listaamat asiat, mutta koetin pohdiskella vielä hieman evemäisempiä tapoja.
5 matkatapaa, joita toivon, ettei minulla olisi
1. Päteminen turhanpäiväisillä faktoilla
Rakastan lueskella kohdemaasta mahdollisimman paljon tietoa ennen reissua. Jostain syystä päähäni jää hyvin muistiin kaikenlaiset turhat nippelitiedot ja pienenpienet yksityiskohdat ja tykkään sitten jakaa tietoa eteenpäin reissukavereilleni. En siis mitenkään jatkuvasti, mutta saatan yhtäkkiä huikata ”Ai niin! Arvaa mitä luin?” tai ”Tiesitkö, että täällä on sitä ja tätä?”. Toistaiseksi en ole saanut tästä negatiivista palautetta, mutta mietin aika usein, olenko vähän raskasta reissuseuraa turhanpäiväisine tietoineni…
2. Oman ruokavalion skippaus reissuilla, jotta ”kaikilla olisi helpompaa”
Kotioloissa syön kasvispainotteisesti, ja punaista lihaa en ole syönyt vuosiin. Kuitenkin aina reissuissa kerron olevani kaikkiruokainen tai sanon todella epämääräisesti etten ”mielellään syö punaista lihaa, mutta jos olen ainoa, niin mua varten ei tarvitse mitään erityiskikkailuja ruuan suhteen”. Vaikka minulla on tässä taustalla muka hyvä syy (en halua olla vaivaksi – varsinkaan maissa, joissa syödään lihapainotteisesti), niin usein saan kärsiä tästä pinttyneestä tavasta itse, sillä mahakivut ja -krampit ovat usein taattuja, kun ruokavalio reissuilla muuttuu niin isosti…
3. Täydellisen kuvan metsästys
Ennen kuin avaan tätä yhtään enempää, on pakko sanoa, että olen tämän suhteen kehittynyt hurjasti! Aikaisemmin oli todella raskasta matkaseuraa, sillä menin paikkoihin lähinnä kivat kuvat edellä. Ja jos esimerkiksi tuli kiivettyä jonnekin näköalapaikalle, josta ei sitten ollutkaan niin upeat maisemat (esim. pilviverhon takia), niin hermoromahdus oli taattu.
Muistan edelleen, miten rikki olin, kun järkkärini hajosi vuosia sitten lentokoneessa matkalla Prahaan. ”Uskooko kukaan, että on oltu täällä, jos meillä ei ole kunnon kuvia koko reissulta?” Ja vaikka silloin kännykkäkuvat olivatkin todella huonolaatuisia, niin tekisi mieli vain tuhahtaa tuonaikaiselle minälleni, että johan on ongelmat…
4. Päivien ahtaminen täyteen
Uskallan väittää, että aika moni matkabloggaaja voi samaistua tähän, että reissussa päivät pitää tunkea niin täyteen, että hyvä kun on aikaa edes hengittää. Heidän seurassaan tämä tapa ei siis ehkä häiritse, mutta ei-sisältöä-tuottavien reissukavereiden mielestä olen varmasti raskasta seuraa… Minulla on valtava palo nähdä ja kokea, ja reissupäivät ovatkin aamusta iltaan täynnä ohjelmaa, eikä altaalla tai rannalla makoilu kuulu suunnitelmiin lainkaan. Monesti matkan jälkeen onkin olo, että palautuakseni tarvitsisin toisen reissun heti perään – ihan vain nukkumista, rentoutumista ja hengittämistä varten.
5. Nukahtelu milloin mihinkin
Olen aiemminkin täällä blogin puolella kertonut, että pystyn nukkumaan missä tahansa. Viime vuosina tästä on kuitenkin tullut raivostuttava, joskin tahaton, tapa: elän varmaan jatkuvasti univajeessa ja touhotan normiarjessa koko ajan jotain, sillä jos reissuissa tulee pienikin rennompi rako (yleensä kun istun jonkun ajoneuvon kyydissä), nukahdan todella helposti. Välillä saattaa jäädä esimerkiksi hyvät keskustelut kesken, kun nukahdan tyyliin kesken lauseen. Elina varsinkin on saanut todistaa näitä nukahtamisia muun muassa Tadzikistanin kuoppaisilla teillä ja Kotkan saaristossa.
Kuulostivatko yllä mainitut 5 matkatapaa tutuilta? Jos päätät tarttua haasteeseen, niin huikkaa! Olisi mahtava päästä lukemaan näitä enemmänkin.
Kuvat: AdobeStock
Pitää laittaa harkintaan. Erityisesti tuo päivät täynnä ohjelmaa kuulostaa hyvinkin tutulta.
Olisi tosi kiva kuulla sun ja Marikan mietteitä aiheesta! 🙂 Ja heh, uskon että moni matkabloggaaja voi samaistua juuri tuohon, että päivät ovat ihan (liian) täynnä ohjelmaa.
Tuo päivät liian täynnä ohjelmaa on niin totta. Just kaverini sanoi eilen, ”Muistan, että houkuttelit mua matkaan sanomalla, että otetaan vähän viiniä ja jutellaan” – todellisuus oli jotain muuta😅🫣🤣🤣🤣
Hahhah, voin vaan kuvitella 😀 ♥
Pari kuulostaa. Muistaakseni kunnollinen kuositus on Madventuresin suositus. Jokainen mahdollinen tilaisuus lepoon on käytettävä, sillä: päivät on ahdettu täyteen. Ikä tekee sen, että se uni pakostikin ottaa omansa, eikä voi juosta aamusta iltaan, vaikka menohalua olisikin.
Ai niin, minulla on ruokaan liittyvä paha tapa: en suunnittele syömisiä mitenkään. Meneminen on tärkeintä, sitten vatsa ilmaisee, että energiaa tarvitaan ja sitten joltain pahaiselta kioskilta eväät. Heippa gourmet ja ruokakulttuuri, alisuoriudun kyllä siinä tosi pahasti.
Tuokin kuulostaa erittäin tutulta, että lennosta vain valitsee jonkinlaista purtavaa, kun on päästänyt nälän niin pahaan pisteeseeen 😀
Välillä reissuissa on kyllä melkein syötävä sitä mitä on tarjolla jos haluaa pysyä hengissä. No, useimmissa paikoissa sentään on myös leipää tarjolla.
Tuon päivien ahtamisen välillä liiankin täyteen allekirjoitan kyllä, tosin nykyisin yritämme valita hotellin niin keskeltä, että päivätauon pitäminenkin onnistuu.
Tuo on totta, että aina ei vaan voi valita sitä omaan ruokavalioon sopivaa vaihtoehtoa! Ja kiva kuulla, että ikä on hieman rauhoittanut menoa. Eiköhän se tapahdu itsellenikin jossain vaiheessa 🙂
Enää ei ole ”tuollaisia oireita” tai ”tapoja” matkustaessa enkä suurinta osaa edes tai kenties mitään tuollaista ole koskaan ”potenut”. Totta kai ikä ja kokemus hioo tuollaisia särmiä pois matkailusta, varsinkin päivien ahtaminen täyteen.
– Reissu-Jani — setämies matkustaa.
Heh, vai että setämies 😀 Innolla odotan, että ikä hioo omiakin särmiä!
Päivät täynnä ja päteminen taitaa olla syntejä täälläkin. No eihän sitä muuten ”matkanjohtajana” pystyisi neuvomaan, minne mennään seuraavaksi.
Tuo on ihan totta, että matkanjohtajalla on tiettyjä velvollisuuksia ja jotkut näistä tavoista voivat olla erittäin toivottujakin piirteitä 🙂
Kohdefaktat on parasta! En itse yleensä kovinkaan paljon ota selvää kohteista, joten on ihanaa, jos jollain muulla on faktat hallussa. Itse olen myös nukahtelija ja mikään määrä melua ja tärinää ei tätä estä. Kärsin tosin myös matkapahoinvoinnista niin tää ei ole hyvä yhdistelmä…
Mä aina pelkään, että moinen ”päteminen” alkaa ärsyttää 😀 Mutta ilmeisesti moni tykkää nippelitiedosta! Ja voi ei, matkapahoinvointi kuulostaa inhottavalta 🙁
Hee, tunnistan itsestäni ainakin tuon random-faktojen pudottelun ja loputtoman kuvailun! Omista synneistäni suurin taitaa olla pakkaamisen jättäminen viime tinkaan…
Heh, kiva että löytyi samaistuttavia kohtia 🙂
Nippelitiedon ettiminen ja siitä kertominen kuuluu jokaiseen reissuun 😀 Tulevan reissun faktoja odotellessa!
Tiesin, että ymmärrät 😀 Pian mennään!