Jostain kumman syystä kuvittelen usein kiertäneeni kaikki lähiseudun luontopolut. Korona-aikaan matkustin luontopolkujen perässä ympäri Suomen ja silloin taisin saada jonkinlaisen yliannostuksen siitä hommasta. Muistan, miten minulla oli useita vihkoja, joihin listasin kaikki mielenkiintoiset reitit, joihin törmäsin esimerkiksi Instagramissa tai blogimaailmassa. Siksi olikin virkistävää, kun ruudulle lävähti Kakslammin luontopolku. Paikka ja reitti, joista en ollut kuullut koskaan aiemmin.
Ehdin tutustua Kakslammin luontoalueeseen vain pikaisesti ennen kuin jo suuntasin auton nokan kohti Hausjärven Ryttylää. Tiesin, että koskematonta luontoa on turha odottaa ja että vastassa olisi soranottoalue, jota on ennallistettu ja joka on nykyään suojeltu paahdeympäristö. Olin myös ehtinyt bongata Instagramista jyrkän näköiset kuntoportaat, joten luvassa olisi myös sykkeennostatusta!
Kakslammin luontopolku – muovaa reitti mieleiseksesi
Alueella kiertää reilun kolmen kilometrin pituinen polku, josta saa hiottua omanlaisensa. ”Pääreitti” eli Paahdereitti on merkitty karttaan punaisin merkein. Lisälenkki eli Metsäreitti taas vihreällä ja Harjureitti sinisellä.
Luontopolku lähtee heti parkkipaikan kulmalta (Riihiviidantie 616, Ryttylä) ja se seuraa harjumaisemissa jonkin matkaa autotien vartta. Alkuun olin huolissani, että joutuisin koko lenkin ajan kuuntelemaan ohiajavien autojen ääntä, mutta onneksi polku koukkasi kohta soranottoalueelle ja liikenteen äänet loittonivat. Polun alkupäästä löytyi myös erikoisen näköisiä risukasoja, jotka paljastuivat hyönteishotelleiksi.
Minulle tuli paikasta heti mieleen Hyvinkään Suomies, jossa olen vieraillut pariin otteeseen. Vaikka Kakslammin aluekin on entinen soranottoalue eikä sieltä löydy koskematonta luontoa, tuntui se mielestäni silti aidommalta kuin hyvinkääläinen sisaruksensa. Ehkä se johtui siitä, ettei Ryttylästä löytynyt taidetta, kun taas Suomiehessä sitä oli tarjolla runsaastikin.
Tässä kohtaa reittiä sai olla hieman varuillaan, sillä alueella on myös frisbeegolfrata. Kiekkoja viuhuikin melko tiuhaan ohitse, ja askeleitaan sai hieman varoa. Sääli, sillä kuopan pohjalla olisi ollut kiva nauttia auringosta hieman pidempään. Ehkä fiilistä myös hieman vei nuorison v-sävytteinen huutelu, kun kiekot eivät osuneet koriin (tai toisaalta myös silloin, kun ne osuivat).
Kiipeilyä harjureitillä
Harjureitti oli Kakslammin luontopolun parasta antia. Oli mukava päästä kiipeilemään ja näkemään maisemia hieman korkeammalta, sillä polku nousee noin 20 metriä sorakuopan pohjaa korkeammalle. Puustoa tosin oli aika paljon, joten ne olivat hieman näkymien edessä. Ylhäällä sai kuitenkin olla rauhassa frisbeegolfaajilta, ja tuntui kivalta kulkea ilman erityisempää varomista.
Harjureitti oli melko kapea, ja joissain kohdin askeleitaan sai varoa. Jyrkimmissä kohdissa puihin oli kiinnitetty köyttä helpottamaan nousua tai laskua, mutta ilman niitäkin pärjäsi loistavasti. En kuitenkaan suosittelisi tätä osuutta huonompijalkaisille, ja reitti onkin luokiteltu vaativaksi.
Ensimmäisen jyrkän nousun jälkeen oltiin kuntoportaiden yläpäässä. Täältä oli vihdoin hyvät näkymät alueelle, ja mikäli reitin aikana haluaa pitää tauon, kannattaa se ehdottomasti pitää täällä. Itse olin hieman liian myöhään liikenteessä, sillä aurinko alkoi jo painua mailleen ja kylmyys iskeä. Joten mikäs sen parempi lämmittelykikka kuin siirtyä kuntoportaille…
Jos jotain elämässäni vihaan, niin rappusia (ja pyöräilyä). Päätin kuitenkin mennä rohkeasti inhokkiani kohti ja kävin kipuamassa rappuset pariin kertaan. Kivaksi en hommaa vieläkään sanoisi, mutta jäin kuitenkin henkiin.
Kivempi kesällä?
Kuntoportaiden jälkeen aloin laskeutua harjureittiä takaisin lähtöpaikalle. Lopussa ehkä hieman harhauduin reitiltä (ei siltikään eksymisvaaraa), sillä löysin itseni toiminnalliselta ulkosalilta. Tässä vaiheessa ajattelin, että alueeltahan tuntuu löytyvän kaikkea mahdollista.
Vaikka Kakslammin alue tuntui jo nyt palaamisen arvoiselta, huomasin koko ajan miettiväni, miten upea kohde mahtaisikaan olla kesällä. Kierrettyäni lenkin löysin toiminnallisen ulkoharjoittelupaikan. Kävin myös katsastamassa pienen lammen, joka löytyi parkkipaikan välittömästä läheisyydestä. Lammen rannalta löytyi pukukoppi, kota ja muutamia pöytiä penkkeineen. Pari rohkeaa oli uimassa jäiden seassa, samalla kun itse hytisin kylmästä pelkästä ajatuksesta. Tänne täytyy ehdottomasti tulla kesällä!
Kaiken kaikkiaan Kakslammin luontopolusta jäi kiva fiilis. Oli hauskaa, että samalta alueelta löytyi monia eri aktiviteetteja uinnista frisbeegolfiin ja ulkokuntosaliin. Perjantai-iltapäivänä alue oli melko rauhallinen, mutta iltaa kohden väkimäärä kasvoi huomattavasti. Voin vaan kuvitella, miten suosittu paikka on kesällä!
Miltä Kakslammin luontopolku kuulosti? Onko paikka sinulle entuudestaan tuttu?
Lue myös:
Peruskiva ympäristö lähistöllä asuville, ehkä en kauempaa lähtisi?… Sen että ei tykkää portaista, ihan ymmärrettävää, mutta miksi sanot ei pyöräilylle? Dun pitää lähteä saaristoon/Gotlantiin/Ahvenmaalle, mäkiä ei ole ja tosi kiva pyöräillä!!
Hahhah, mulla on traumat pyöräilystä 😀 10 vuotta piti melkein päivittäin (tai ainakin useamman kerran viikossa) polkea tallille ja AINA oli vastatuuli! 😀 Aikuisena mulla on ollut muutamia mummopyöriä, ja oon miettinyt, että ehkä koko homma voisi olla kivempaa kunnon vehkeillä. Ehkä?
Ei ollut kyllä laisinkaan tuttu paikka. Täytyy itse asiassa todeta, että ei ollut Ryttylä ylipäätään tuttu, vaikka Hausjärvi aika lähellä sijaitseekin. Eri luontopolkuja on silti erittäin mukava pysähtyä kiertelemään.
Harjumaisemat kiehtovat kyllä aina! Vaikuttaa kivalta reitiltä tuokin ja portaatkin pitäisi testata.
Voin vakuuttaa, että pyöräily ON välineurheilua ja kun löytää sen oikean menopelin alle, niin saattaa jopa hurahtaa harrastamaan lajia ihan vapaaehtoisesti 😀
Löytyihän sieltä vettäkin, nimi kun tietysti viittaa siihen, että lampia pitäisi olla kaksikin.
Muutaman saaren tiedän, joissa on järvi, eräänlaista vettä kaksinkertaisesti niissäkin 🙂
Todella kauniita kuvia ja ihana luontopolku! Täytyy kyllä joskus vierailla 🙂