Nessebarin vanhakaupunki sijaitsee pienellä niemenkärjellä noin vartin ajomatkan päässä Sunny Beachilta. Vanhankaupungin olemassaolo tuntui lähes siunaukselta, sillä Sunny Beachin meteli ja alkoholinhuuruinen elämänmeno saivat äkkiä kaipaamaan jotain muuta. Jo ensimmäisenä päivänä ihastelin ilta-auringossa kylpevää kaupunkia, ja halusin mahdollisimman pian päästä tutustumaan siihen tarkemmin.
Nessebar kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja se on yksi Bulgarian arvostetuimmista historiallisista kohteista. Olin lukenut etukäteen, että vanhakaupunki kätkisi sisäänsä toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia, pieniä kirkkoja, kapeita mukulakivikatuja ja erinomaisia ravintoloita.
Miten Sunny Beachilta pääsee Nessebariin?
Sunny Beachilta pääsee Nessebariin useammalla tavalla. Suosituimmat vaihtoehdot lienevät bussi ja taksi. Bussi on vaihtoehdoista halvin, sillä matka Sunny Beachilta Nessebariin maksaa vain muutaman euron. Monet bussilinjat ajavat Nessebarin kautta, mutta mikäli istuskelu kuumassa ja hitaassa bussissa ei houkuttele, kannattaa valita mahdollisimman suora linja (numero 1) Nessebarin vanhaankaupunkiin.
Me valitsimme menomatkalle taksin, joka maksoi 30 levaa eli noin 15 euroa (vuonna 2025). Uskon, että halvemmallakin on mahdollista päästä, mutta migreenin kourissa halusin vain äkkiä perille – maksoi mitä maksoi.
Takaisin tulimme veneellä. Suosittelen ehdottomasti tätä vaihtoehtoa! Venematka kestää noin puoli tuntia ja maksaa aikuiselta 20 levaa (vuonna 2025). Lapset matkustavat ilmaiseksi. Veneet kulkevat puolen tunnin välein aamusta alkaen, joten venereissu on helppo sisällyttää kaupunkikierroksen yhteyteen.
Nessebariin pääsee Sunny Beachilta myös yötä päivää hevoskyydillä, mutta toivon, ettei kukaan valitse sitä vaihtoehtoa!
Ensimmäinen tunne on pettymys
Vanhaankaupunkiin saavuttaessa meitä ensimmäisinä vastassa olivat vanha tuulimylly ja Pyhän Nikolauksen patsas. Niin upeita kuin ne olivatkin, ensimmäinen tunne on kuitenkin pettymys. Olin tuskin päässyt vanhaakaupunkia kiertävän muurin sisäpuolelle, kun muovikrääsää myyvät pikkukaupat jo loikkasivat silmille. Toisin kuin Sunny Beachilla, tarjolla oli yllättävääkin tavaraa leikkiaseista etälamauttimiin ja nyrkkirautoihin.
Vanhat rakennukset tuntuivat piilottelevan jossain mainoskylttien ja värikkäiden valojen takana, ja kävelytahdin tuntuivat määräävän valtaisat ihmismassat, joiden seassa itsekin siirryin eteenpäin.
Juuri tätä kaaosta ja muovisuutta lähdin Sunny Beachilta pakoon, mutta näköjään turhaan.
Vaikka mietinkin hetken, olisiko järkevintä hypätä saman tien vesibussin kyytiin, päätän kuitenkin jatkaa matkaa. Krääsäkojut jäävät taakse ja pahin meteli hiljenee. Yhtäkkiä olen keskellä kaikkea sitä, mistä Nessebariin ihastuneet ovat kertoneet. Puutalot ja kapeat mukulakivikadut, mystiset kirkot ja niiden rauniot sekä salaperäiset, osittain köynnösten alle jäävät pienet puutarhat kutsuvat tutustumaan alueeseen tarkemmin.
Ja mitä pidemmälle kuljen, sitä enemmän ihastun.
Aluksi minulla oli tarkka suunnitelma siitä, mitä haluan vanhassakaupungissa nähdä. Nyt kuitenkin seikkailu kutkuttaa vatsanpohjassa suunnitelmia enemmän, ja tarkkojen reittivaihtoehtojen sijaan haluan hortoilla ympäriinsä päämäärättömästi. Kurkkia porteista sisään, kääntyä aina vaan pienemmille kaduille ja löytääni itseni jostain muualta kuin mistä alunperin oli tarkoitus.
Nessebar on Bulgarian ”Kreikka”
Päivä Nessebarissa kuluu vauhdilla. Juuri kun ajattelen, että olen nähnyt kaiken, mitä vanhallakaupungilla on tarjota, löydän itseni rannasta, jonka reunoilla sijaitsevat talot ja ravintolat vievät ajatukseni pois Bulgariasta. Niin hassulta kuin se tuntuukin, alue tuo mieleeni Kreikan. Pinkkien oleanteripensaiden alla raukeina makoilevat kissat, rantakiviin hakkaavat aallot sekä sinivalkoiset rakennukset olivat juuri sitä, mitä olin ihaillut Kreetalla pari vuotta aiemmin.
Pysähdyn merenrantaravintolaan syömään ja annan katseen levätä kaukana horisontissa. Ei uskoisi, että aivan tästä läheltä löytyy bilepaikka, joka ei hiljene koskaan. Ennakkoluuloistani huolimatta Nessebarista löytyi juuri sitä, mihin en uskonut Bulgarian etelärannikolla törmääväni; historiaa ja kulttuuria – ja vieläpä suloisesti tarjoiltuna.
Onko Nessebar sinulle tuttu kohde?
Lue myös:
Vuosi sitten käytiin Nessebarissa. Aamulla kohde oli vielä rauhallinen, mutta päivällä ihmisiä oli kyllä valtava määrä. Joka tapauksessa ihan kiva kohde ja ilman muuta kannattaa omasta mielestäni siellä käydä, jos sattuu tuolla päin Bulgariaa olemaan.
Nessebarista olen lukenut ja seurannut mm aikanaan tehdyn matkaohjelma, joka kävi siellä. Hyvä, että löysit ne oikeatkin kulmat sieltä.
Joku suositteli meillekin Nessebaria, ja siellä meinattiin käydä viime syksynä, mutta ei sit kuitenkaan jaksettu ajella enää Mustanmeren rannikolle.
Heh, aikamoinen heitto olisi tosiaan tullut. Ymmärrän siis hyvin, miksi jätitte väliin 🙂
Taitaa olla joka turistipaikassa sama homma, että muovikrääsää ja Kiinatavaraa myydään. Ymmärrän toki ajatuksen, että pitää saada elantoa ja käsityö on kallista. Silti mieluiten haluaisin ostaa sitä käsityötä, se on enemmän muisto.
Nimenomaan, olisi kiva ostaa joskus jotain aitoa ja paikallista! Mutta tuntuu, että samat romut ovat myynnissä maasta riippumatta :/
Balkanin maista Bulgaria ei pääse suosikkeihini. Mutta melkein paikka kuin paikka, niin upeinta on saapua veneellä!
Jep, veneily (ja meri ylipäätään) pelastavat kyllä paljon! 🙂
Ääh, krääsäkoju on kyllä aina turn off. Onneksi huono ensivaikutelma muuttui ja lopulta kohde ilahdutti. Nuo kuvat viehättävämmistä osista ovat kyllä nättejä!
Niin ovat! Ja onneksi tosiaan lähdettiin tutkimaan vanhaakaupunkia enemmänkin. Olisi jäänyt nämä upeudet näkemättä, jos oltaisiin heti palattu takaisin 😀
Enpä ole Bulgariaan päässyt vielä. Tunnistan hyvin tuon, että on suunnitelmia mihin menee ja sitten ne unohtuukin kun seikkailunhalu vie mennessään. Kotiin tultuaan sitä sitten tutkii niitä paikkoja missä piti käydä, tai mitkä on ohimennen huomannut reissussa ja tulee vähän katumus: miksi en mennytkään? Mutta niinhän se on, että kaikkea ei vain ehdi.
Nessebarissa olisi ollut kiinnostava maanalainen kahvila, joka olisi ollut hauska päästä testaamaan, mutta jotenkin se sitten jäi kokonaan.
Nessebar käytynä mutta en muista siitä paljoa koska käynnistä on tooooodella kauan. Kiva oli päästä näiden kuvien tiimoilta sinne takaisin. Harmillisia nuo krääsäkauppiaat, monessa maassa on sama juttu, nähtävyyksien liepeillä on kaikenlaista huutelua ja kauppaamista mikä latistaa tunnelman.
Kiva, että osallistuit nojatuolimatkalle Nessebariin 🙂
Venematka sentään kuullostaa kivalta, vaikka Bulgariassa 🙂
Tuosta kiinakrääsästä joka paikassa ihmettelen kyllä välillä, että ostavatko ihmiset sitä todella, kun sitä joka paikassa myydään – ehkä sitten. Jos lakkaisivat ostamasta, niin kaipa myyjätkin vähitellen katoaisivat.
Heh, veneretket pelastavat paljon – olipa sitten missä päin maailmaa tahansa 😀 Ja samaa ihmettelin! Tosin joidenkin tuotteiden päällä oli aikamoiset pölykerrokset, joten eivät ne kai kovin nopeasti sitten kuitenkaan liiku?
Pakko myöntää, että Sunny Beach ja Nessebar tuovat ensimmäisenä mieleen Matkaoppaat tv-sarjan vuosien takaa ja ne alkoholinhuuruiset turistit ohjelmasta. Tästä syystä en koskaan innostunut Bulgariasta kohteena, eikä innostus ole vieläkään esiin kaivautunut, mutta ihana lukea vähän toisenlaista kokemusta ja saada vähän enemmän väriä tälle kohteelle. Tuollainen päämäärätön vaeltelu omassa rauhassa on parasta, koskaan ei tiedä mitä aarteita eteen tulee! 🙂