Azerbaidžanin kuuluisat hattaravuoret (Candy Cane Mountains) ovat viime vuosina nousseet somen myötä monen matkailijan haavelistalle. Kuvissa vuoret hohtavat pastellisen vaaleanpunaisina, mutta todellisuus on hieman toisenlainen. Maisemat ovat kyllä kauniit, mutta se kuuluisa pinkki hohde, joka saa Instagram-kuvat näyttämään syötävän herkullisilta, on pitkälti jälkikäsittelyn tulosta.
Yksi Azerbaidžanin kauneimmista tieosuuksista kulkee noin 40 kilometriä Guba-Baku-valtatieltä länteen. Noin puolivälissä tie kulkee laakson läpi, jota reunustavat kumpuilevat liuskekivivuoret. Niiden vaaleanpunaiset ja liidunväriset pyörteet saivat brittiläisen matkailijan Mark Elliottin (erittäin suositun Azerbaidžan-matkaoppaan kirjoittajan) nimeämään ne Candy Cane -vuoriksi. Nimi on osuva ja se on jäänyt hyvin matkailijoiden mieleen. Erikoisen värin sanotaan johtuvan pohjavedestä, joka on muuttanut kallion rautayhdisteiden hapetusastetta. Lisäksi kallion pinnalta voi löytää liitukauden aikaisia fossiileja ja belemniittejä.
Jopa liian helppo luontokohde?
Ajettuamme Bakusta noin tunnin, auto pysähtyy ison tien reunaan. Sivuovi avautuu ja punertavat vuoret kohoavat heti edessämme. Vaikka kuinka koetan pysyä optimistisena, ensimmäinen tunne on pettymys. Kallioissa ei näy lainkaan somesta tuttua hattaraista väriä, vaan pinta on jotenkin tunkkainen ja muistuttaa lähinnä marjapuuroa. Huomaan miettiväni, että tässäkö se nyt on.
En ehdi keskittyä kallioihin kauaa, sillä jalkaansa lenkkaava koira liittyy seuraamme. Ensin se yrittää tunkea autoomme herkkujen toivossa, mutta väistyy ja lähtee sitten seuraamaan meitä kallioille. Välillä tassu lipeää liukkaalla pinnalla, mutta sitkeästi se vain jatkaa eteenpäin. Sydäntä särkee katsoa, miten vammastaan huolimatta koira hakeutuu seuraamme, heiluttaa häntäänsä ja katsoo rapsuttajia suoraan silmiin. Luottamus ihmisiin ei ole vielä kokonaan mennyt.
Jatkamme nousua. Kalliot ovat hioutuneet sileiksi, ja jokaisella askeleella saan jännittää, lähtevätkö lenkkarini liukumaan pintaa pitkin. Välillä kallio on hauraampaa ja murtuu kengän alla. Siellä täällä näkyy myös syviä koloja, joihin ei halua astua – saati upottaa tassuaan. Kumpareinen maasto jatkuu silmänkantamattomiin ja välillä on vaikea hahmottaa, miten korkealle huiput kohoavat.
En voi sille mitään, mutta minun on vaikea lokeroida hattaravuoria. Näiden pitäisi olla luontokohde, mutta tuntuu hassulta, ettei tänne päästäkseen kuljeta polkuja pitkin, eikä ympäriltä myöskään löydy retkeilyreittejä tai palveluita. Riittää, kun ajaa isoa tietä pitkin ja ”kurkkaa ikkunasta ulos”.
Helppo saavutettavuus näkyy myös siinä, että tienpiennar on jatkuvasti täynnä autoja. Tuon tuosta joku käy poseeraamassa suurimpien kumpareiden luona ja kipittää sitten pois, kun taas hätäisimmät nappaavat kuvansa auton ikkunasta ja jatkavat sitten matkaansa. Tänne ei selkeästi tulla viettämään aikaa, vaan täältä napataan vain pakolliset somekuvat.
Mekään emme vietä täällä aikaa kuin vain noin vartin verran, ja sekin tuntuu pitkältä ajalta. Vasta autossa tajuan, että olisi ollut mielenkiintoista selvittää, mitä huippujen takaa löytyy. Nopea googletus paljastaa, että vuorilla järjestetään myös opastettuja vaelluksia. Niiden pituudesta ei kuitenkaan ole minkäänlaista mainintaa.
Odotusten on syytä olla kohdallaan
Jos odottaa löytävänsä luonnonrauhaa tai vaelluskohteen, Candy Cane Mountains ei ehkä täytä toiveita. Se ei myöskään ole niin hattarainen ja vaaleanpunainen kuin somekuvat antavat ymmärtää. Vuoret on kuitenkin helppo käydä katsomassa ja mikäli odotukset ovat kohdallaan, kohde on varmasti ihan kiva lisä Azerbaidzanin nähtävyyksien joukossa.
Hattaravuorten yhteyteen kannattaa kuitenkin ehdottomasti lisätä jotain muuta, sillä yksinään ne ovat hieman ”orpo” kohde. Me pysähdyimme tänne matkalla Khinaliqin kylään, ja pakko sanoa, että jos olisimme ajaneet tunnin verran pelkkien kallioiden takia, pettymys olisi ollut suuri.
Ovatko Azerbaidzanin hattaravuoret tuttuja? Entä oletko pettynyt jossain päin maailmaa johonkin luontokohteeseen?
Lue myös:
Ei ollut tuttu kohde itselleni. Mutta ihan kivalta nuo noissakin kuvissa näyttää. Ymmärrän kuitenkin helposti sen, että odotettu luontokokemus jää vajaaksi.
Pakko myöntää, että näitäkin kuvia oli pakko muokata. Mulla oli reissussa pitkästä aikaa Canonin kamera ja olin ihan hukassa kaikkien säätöjen ja asetusten kanssa 😀 Nämä olivat alunperin siis normaaliakin harmaammat..
Enpä ollut kuullut näistä, mutta varmaan ohikulkumatkalla voisi pysäyttää ottamaan parit kuvat. Kyllä nuo kotimaiset soramontut joka tapauksessa voittavat!
Hahhah, hyvin sanottu 😀 Suomalaisiin soramonttuihin verrattuna aika moni paikka onkin varsin kuvauksellinen 😉
Sellaiset hattarat sitten 🙂 Ehkä ei nyt harmita niin paljoa, ettemme lähteneet tuonne. Mielenkiintoinen retkipäivä teillä vaikutti silti olleen sen kylävierailun myötä.
Joo, se kylävierailu kyllä pelasti paljon! 😀 En itsekään usko, että menetitte näissä hattaravuorissa mitään!
Tosi kivoja kuvat ovat. Jos näitä ei ole käsitelty, niin en ihmettele suosiota. Ehkä fiilis olisi eri, jos olisitte saaneet kävellä vartin syvemmälle ja istahtaa picnicille tms.
Kuten tuossa Mikolle vastasin, niin näitä(kin) kuvia on käsitelty. Tosin ihan vain siitä syystä, että en osannut enää kuvata Canonilla ja kaikki kuvat olivat jotenkin tosi harmaita.
Hattaravuoret eivät ole tuttuja ennestään (edes nimeltä). Pettymyksiä pari: kun tulimme Romanian Sebesiin Raparosien luonnonpuistoon, emme pystyneetkään ajamaan kuoppaista vuoristotietä ja punertavat vuorenrinteet jäivät kameran zoomailun varaan. Toinen: Rügenillä Saksassa Jasmundin kansallispuistossa pyöräilypolku oli niin kuoppainen ja sorainen, ettemme pystyneet normipyörillä etenemään. Juha
Huonokuntoiset tiet aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia! Samoin, jos pitää koettaa kuvata niillä jotain 😀 Ymmärrän siis hyvin tuskan ja harmituksen!
Minäkään en ollut kuullut näistä hattaravuorista aiemmin, vaikka Azerbaijanissa muutamia vuosia sitten käytiin. Ei tosiaan kuvien perusteella mitenkään ihmeellisen upea kohde, mutta kuitenkin jotain erilaista. Itselle ei tule mitään kovin suuria pettymyksiä mieleen, toki aina kaikki patikkareitit ja esim. vesiputoukset eivät ole tarjonneet ihan sellaisia maisemia ja elämyksellisyyttä kuin niiden kuvauksista tai markkinointikuvista olisi voinut päätellä.
Totta! Monesti luonotkohteisiin saavuttaessa huomaa, että ne upeat kuvat, joihin esim. Instagramissa törmää, on otettu yhdestä ja samasta kohtaa. Ympäristö heti kuvan ulkopuolella saattaakin jo olla ihan jotain muuta… 😀
Eivät ole minullekaan tuttuja nämä, mutta en olekaan oikein kuullut Azerbaidzanista mitään ennen teidän reissuanne. Kuvissa minusta myös näyttää ihan kivalta! Itselleni sopisi juuri sellainen, että ei tarvitse lähteä minnekään rämpimään ja vaeltamaan 😁Ymmärrän kyllä, että jos on ollut toisenlaiset odotukset, niin pettymys voi olla suuri. Onneksi maailma on (muita) ihmeitä täynnä 💗
Tuo on ihan totta, että maailma on ihmeitä täynnä 🙂 Ja tämä on juuri täydellinen kohde sellaiselle, joka ei halua rämpiä tai vaeltaa – tai joka haluaa vain nopeasti päästä näkemään itse kohteen. Helpompaa tuskin tulee vastaan 😀
Kävin Azerbaidzanissa aikaan ennen somea ja hyvän paikallisen oppaan kanssa. Eivät kuuluneet kyseiset vuoret ohjelmaamme – luultavasti siis hyvästä syystä!
Heh, en yhtään ihmettele, että ovat jättäneet tämän pois ohjelmasta 😀
Johan on vuoret 😀 Sen verran oon reissuilta oppinut, että kierrän kauempaa somen tuomat suosikkikohteet vain kuvan takia, toki jos nyt matkan varrelle sattuu niin miksipä ei, mutta en tonne kyllä noiden takia lähtis 😀
Toi on kyllä ihan totta, että harvoin ne ”somen suosikit” ovat kovin ihmeellisiä luonnnossa 😀
Oon entistä tyytyväisempi että päätin lähteä Shakiin 😬
Uskon!! 😀
[…] joista olin nähnyt paljon postauksia Instagramissa. Odotin paikalta paljon, mutta valitettavasti jouduin pettymään pahasti. Mutta tämä kai kuuluu matkailuun (ja elämään ylipäätään), että aina kaikki ei mene […]
[…] Kuvissa vuoret hohtavat vaaleanpunaisina, mutta todellisuudessa Instagram-kuvien pinkki hohde on pitkälti jälkikäsittelyn tulosta. Tämän (ja viereisen valtatien) takia Candy Cane Mountains ei päässyt omalle suosikkilistalle, mutta ajattelin kuitenkin lisätä sen tähän postaukseen, koska kyseessä on kuitenkin yksi Azerbaidzanin suosituimmista luontokohteista. Tein paikasta jo aiemmin oman postauksensa, joten jos kohde kiinnostaa, kannattaa käydä lukemassa lisää täältä. […]