Suomiehen luontopolku on taatusti erikoisin luontopolku, jonka olen Suomesta löytänyt. Vanhalta soranottoalueelta löytyy vähän kaikkea, hyönteishotelleista eläinten luihin ja puunrunkotaiteesta tuulessa heiluviin ikkunankarmeihin.
Alueella kiertää noin kolmen kilometrin pituinen polku, josta osa on luokitukseltaan helppoa (punainen reitti) ja osa taas keskivaativaa (keltainen reitti). Myös pidempi lenkki on mahdollinen, sillä alueella risteilee useita eri polkuja ja niitä yhdistelemällä voi vaikuttaa siihen, miten pitkän tai vaativan lenkistään haluaa tehdä. Hiekkakuopan pohjalla liikkuminen on helppoa ja sopii taatusti monenlaisille liikkujille (myös lastenrattaille), mutta alueen reunat ovat jyrkkiä ja siellä on paljon korkeuseroja. Maasto myös muuttuu reunoilla metsäiseksi ja pohja kivikkoiseksi ja juurakkoiseksi.
Ja jos suppa-alueet kiinnostavat, niin Suomiehestä löytyy sellainenkin! Jätinlukkojen suppa-alue on muodostunut pohjois-eteläsuuntaiseen harjuun, ja siihen voi käydä tutustumassa omatoimisesti tekemällä pienen sivuloikan keltaiselta polulta.
Ympäristötaidetta ja luonnon moninaisuutta
Suomiehen luontopolku on rakennettu entiselle soranottoalueelle. Soraa on otettu alueelta jo ennen 1960-lukua, ja toiminta jatkui aina vuoteen 2014 asti. Sen jälkeen aluetta on alettu palauttaa luonnon käyttöön. Paikalle on rakennettu muun muassa hyönteishotelleja, ja alueella on tehty paljon työtä sen eteen, että luonnolla olisi siellä jälleen paremmat mahdollisuudet kukoistaa.
Suomiehen alueelle on aikoinaan laadittu jälkihoitosuunnitelma, jonka tavoitteena on lisätä sekä luonnon monimuotoisuutta että alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Yksi mielenkiintoisimmista ratkaisuista on paahdeympäristöjen luominen sorakuopan pohjalle. Tällaiset aurinkoiset ja kuivat elinympäristöt ovat nykyään harvinaisia, sillä monet niistä ovat kasvaneet umpeen. Rinteitä on muotoiltu uudelleen ja niille on kylvetty niitty- ja ketokasvillisuutta, jotta alue houkuttelisi perhosia ja muita pölyttäjiä.
Kaiken muun lisäksi myös pohjaveden suojelu on ollut suunnittelussa tärkeässä roolissa. Herkimmille alueille on palautettu kasvillisuutta, joka auttaa suojaamaan maaperää ja ylläpitämään luonnon tasapainoa.
Alueelta löytyy myös taidetta. Sorakuopan pohjalla oleva Jätin jalanjälki aukeaa parhaiten, kun jaksaa kiivetä hiekkakuopan reunalle. Ikkunankarmit ja erilaiset luut taas ovat osa Mennyttä aikaa etsimässä -taideteosta.
Suomen erikoisin luontopolku – vaiko sittenkin vain keinotekoisin?
Vierailut hyvinkääläisellä luontopolulla aiheuttavat aina hieman ristiriitaisia tunnelmia. Paikka on äärettömän mielenkiintoinen ja mukava vierailukohde, siitä ei pääse mihinkään. Siellä on myös omanlaisensa tunnelma, jota on hieman vaikea selittää.
Jostain kumman syystä ihokarvani nousevat aina tuolla pystyyn ja kaikki aistit herkistyvät. En tiedä, minkä peikon pelkään alitajuntaisesti hyökkäävän jostain puun takaa, mutta jostain syystä olen tuolla aina varuillani. Kuitenkin aina jälkeenpäin on todella hyvä fiilis – ja joku paikassa tuntuu vetävän puoleensa, sillä löydän itseni sieltä aina uudestaan ja uudestaan.
Huomaan juuri Suomiehen luontopolulla usein miettiväni luontopolun määritelmää. Itse kuvittelen luontopolut ja -kohteet luonnonpaikoiksi, joihin on rakennettu Voiko joku alusta asti rakentamalla rakennettu todella täyttää luontopolun määritelmän?
Onko Suomiehen luontopolku tuttu? Entä mikä on erikoisin luontopolku tai -kohde, jossa olet vieraillut?
Hienon kuuloisesti paikka on rakennettu. Olin ajetellut, että tuolla pitäisi kesällä lähteä käymään, mutta nyt jo on viikonloput alkanut aika pelottavaa vauhtia täyttymään, mutta voihan se olla, että ehkä sitä kuitenkin ehtii. Kyllä tuo luotopolusta varmasti menee, mutta ei elämyspolkukaan huono kutsumanimi välttämättä olisi!
Elämyspolku on loistava nimi tälle! Kiitos Mikko 🙂
Ei kyllä minulla menisi jatkoon tämä luontopolku. En ainakaan ulkkareille suosittelisi
Heh, ei tämä tosiaan ehkä ihan ”oikeaa” kuvaa suomalaisista luontopoluista anna 😀
Ehkä tuo Mikon mainitsema elämyspolku tosiaan soveltuisi nimeksi luontopolkua paremmin, vaikka luonnonympäristöä kai se tämän tyyppinen rakennettu / palautettu ympäristökin sinänsä on. Ihan mielenkiintoinen konsepti, mutta ei ehkä kuitenkaan sellainen paikka, mihin tulee poikettua, ellei nyt ei satu Suomessa käydessä suoraan reitille osumaan.
Jep, elämyspolku oli hyvä ja kuvaileva sana 🙂
Komppaan myös Mikkoa – elämyspolku on tälle osuva nimitys! Hienoa nähdä, että entistä soranottoaluetta palautetaan luonnon käyttöön ja samalla huomioidaan tärkeät asiat, kuten pohjavesi, hyönteiset ja muu eliöstö.
Uskon, että ajan kanssa tästä kehittyy todella viihtyisä ja kiinnostava luontokohde, kun kasvillisuus saa rauhassa palautua ja perhoset, pölyttäjät sekä muut eläimet löytävät takaisin alueelle.
Tämä on kesällä huomattavasti kivemman näköinen kuin alkuvuoden harmaudessa ja vesisateessa 🙂 Mutta uskon myös, että vuosi(kymment)en päästä tästä tulee entistä viihtyisämpi!
Komppaan myös Mikkoa siinä, että elämyspolku on tälle kyllä osuva nimitys!
Hienoa nähdä, että entistä soranottoaluetta palautetaan luonnon käyttöön ja samalla huomioidaan tärkeät asiat, kuten pohjavesi, hyönteiset ja muu eliöstö.
Uskon, että ajan kanssa tästä kehittyy todella viihtyisä ja kiinnostava luontokohde, kun kasvillisuus saa rauhassa palautua ja perhoset, pölyttäjät sekä muut eläimet löytävät takaisin alueelle.
Tämä on kesällä huomattavasti kivemman näköinen kuin alkuvuoden harmaudessa ja vesisateessa 🙂 Mutta uskon myös, että vuosi(kymment)en päästä tästä tulee entistä viihtyisämpi! 🙂
Kieltämättä erikoinen – aika mahtava tuo jättimäinen jalanjälki, vaikkakin sitten keinotekoinen!
Joo, jätin jalanjälki on hauska. En aluksi maantasalla tosiaan meinannut tajuta, mikä se oikein on 😀
Ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Leikin lapsena intiaania sorakuopilla Etelä-Pohjanmaalla (olen aina kuvitellut olleeni jossain elämässä intiaani), ja sinun kuvissa näkyy mielestäni sellainen paikka, joka saattaisi olla intiaanien hylkäämä 😆Liekö jotain henkiä paikalla aina… En yleensä käy missään luontopoluilla enää, mutta tuolla voisi kyllä piipahtaa, ei ole pitkä matka. Kiitos tästä!
Hahhah! Intiaanien hylkäämä sorakuoppa mulle ei tullut mieleenikään, mutta miksipäs ei 😀 Mäkin leikin jossain vaiheessa fanaattisesti intiaania, ja olisin halunnut elää ulkona aamusta iltaan. Jotkut asiat ei ehkä sittenkään muutu?
Meiltä ei olisi pitkä matka Hyvinkäälle, mutta ihan vielä en innostunut tästä ”elämyspolusta”. 🙂
Heh, ehkä ei pelkästään tämän takia kannata lähteä 😀
Onpas erikoinen luontopolku. Tuo Jätin jälki on kyllä aika hauska. Ehkä tuolla voisi mielenkiinnosta vierailla jos olisi lähempänä.
Erikoinen tosiaan 😀
Suomiehen luontopolku ei ole ennestään tuttu. Koska asumme kohtuullisen matkan päässä, ja harrastamme luontokävelyä, on tuo polku tutustumisen väärti. Erikoisin luontupolku sen sijaan löytyy Espanasta: Torcal. Se on noin 50 km Malagastta pohjoiseen 1,5 km:n korkeudessa, vaikka on entistä merenpohjaa. Sellaisia näkymiä ei mualla ole. Kävimme siellä toissapäivänä ja Aila teki siitä jo bloginkin.
Olisipa kiva kuulla, mitä te saatte tästä luontopolusta ”irti” 🙂 Ja voi vitsit, tuo Torcal kuulostaa mielenkiintoiselta! Laitoin sen ylös itselleni, jos siellä suunnilla tulee liikuttua 🙂
Suomiehen luontopolkuun kuuluu oleellisena myös Jätinkatu eli muinaisranta, joka on yli 200 metriä pitkä ja noin 10-20 metriä leveä vanha kivikkoinen ranta. Upea pirunpelto, jossa kannattaa käydä … Jätinkatu ei näy soramontussa vaan täytyy kiivetä ylös sora-alueen reunalle. Kiva retkikohde koko perheelle.
Tuo muinaisranta mulla onkin vielä käymättä 😮 Mistä kohdin sinne siis pääsee?
Jätinkatu löytyy kun menee kuvaamasi jättiläisen jalanjäljen luokse. Ukkovarpaan kohdalta vasemmalle … hiekkakenttää pitkin noin 100-150 metriä ja vasemmalle ylös metsään. Siellä on kapea polku, joka johtaa Jätinkadun alkuun.
Täytyy ehdottomasti käydä kurkkaamassa! Luulin, että polku menee vaan siellä taimikossa 😀
[…] tuli paikasta heti mieleen Hyvinkään Suomies, jossa olen vieraillut pariin otteeseen. Vaikka Kakslammin aluekin on entinen soranottoalue eikä […]