Hups, tuli puolivahingossa pidettyä lähes kahden kuukauden someloma. Vuodenvaihde toi niin paljon muutoksia arkeen, että niistä toipuminen (tai niiden kanssa eläminen) on vienyt veronsa. Mutta täällä ollaan taas! Ja aloitankin heti Ruotsin reissusta, joka ei todellakaan mennyt putkeen… Taattua Eve-sekoilua siis tiedossa!
Vuoden piti tosiaan alkaa mukavissa merkeissä Ruotsissa. Olimme lähdössä ystäväni kanssa matkaan, ja tiedossa piti olla Ruotsia hieman erilaisesta perspektiivistä. Toisin kuitenkin kävi, ja niin tragikoomiselta kuin se kuulostaakin, lopulta tästä reissusta jäi käteen vain magneetti – ja toki monia muistoja, jotka nyt jo hieman hymyilyttävät.
Outoja etiäisiä
Olimme autolla liikenteessä, joten reissu alkoi legendaarisella Baltic Princessilla. Mennessämme illalla laivalla nukkumaan, mieleeni iski vahvana ajatus, ettemme koskaan pääsisi perille asti. Olin todella hämmentynyt, sillä ajatus oli niin kirkas ja selkeä – aivan kuin se olisi päätetty jossain.
Ajatus ei jättänyt minua rauhaan, joten seuraavana päivänä kerroin tästä ystävälleni ja vitsailin vielä tyylilleni ominaisesti perään, että varmaan Tesla jättää meidät matkan varrelle. Ystäväni sanoi, ettei saisi manata, mutta kuinka ollakaan, kaikki tällaiset jutut, mitä reissun aikana heitin, kävivät toteen…
Ajaessamme ulos laivasta, huomasimme heti, ettei edellispäivän myrsky ollut päässyt pitkälle. Vaikka pahimman piti jo olla ohi, lunta tuprutti edelleen rankasti. Aamuyön pimeydessä lumiaurat parveilivat ristiin rastiin koettaen saada ajoväylät äkkiä auki. Lähdimme suunnistamaan lähimmälle latauspisteelle, mutta kuinka ollakaan, lumivallit olivat niin valtavat, ettemme päässeet millään niiden ohi…
Ei ikinä Teslaa
Lähdimme ajamaan länteen. Osa teistä oli suljettu, lumiaurat suhasivat edestakaisin ja ohitimme useita ojaan ajaneita autoja. Kaikilla teillä ajettiin huomattavaa alinopeutta, mutta meillä ei kuitenkaan onneksi ollut kiire, sillä olimme varanneet siirtymiseen todella paljon aikaa.
Reissumme loppusoitto alkoi ennen kuin pääsimme edes vauhtiin. Heti saavuttuamme Taalainmaalle laitoimme Teslan taas lataukseen. Ensimmäisestä tai toisesta kaapelista ei tapahtunut mitään; pönttö pysyi pimeänä. Tässä kohtaa päätin hipsiä sisälle kaupoille, koska jostain syystä mieleeni tuli, että tässä kohtaa voisi olla paikallaan hommata jääkaappimagneetti (Taalainmaan hevonen – tietenkin), jos sellaisen tältä reissulta haluaisin…
Hyvä että kävin. Kolmannen kaapelin kohdalla ystäväni nimittäin onnistui vetämään sekä Teslan että koko latauspisteen oikosulkuun. Hetken jouduimme jo miettimään, miten kotterosta pääsee ulos… Sitten linjat olivatkin kuumina sekä Suomessa että Ruotsissa, kun yritimme selvittää, mitä voisimme tehdä. Kuin ihmeen kaupalla saimme takakontista väännettyä jotain oikeita vipuja ja virrat palasivat. Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme pitkään ja päätimme sekoilusta huolimatta lähteä jatkamaan matkaa.
Kauaa emme kuitenkaan edenneet, sillä lopullinen stoppi matkallemme tuli erään paikallisen S-marketin pihalla. Akkua ei ollut enää juurikaan jäljellä, eikä auto suostunut taaskaan latautumaan. Ensin luulimme vian olevan maksukorteissamme, mutta pian tajusimme, että Tesla oli alkanut taas kenkkuilemaan. Jälleen kerran seisoimme armottomassa viimassa ulkona ja koetimme saada auton heräteltyä henkiin. Ilta alkoi pimetä ja lumisade muistuttaa myrskyä.
Olimme niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Akku ei millään tulisi riittämään yhteistyökumppanin luo. Ärsytti suunnattomasti. Ja kun jouduin laittamaan yhteistyökumppanille viestiä, etten pääse tulemaan, meinasi itku tulla. Olimme jumissa tunnin ajomatkan päässä yhteistyökumppanista ja kolmen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Alkoi iskeä pieni paniikki siitäkin, ehtisimmekö tällä sekoilulla aamulaivalle.
Olen harvasta asiasta varma, mutta sen voin sanoa käsi sydämellä, että Teslaa minulle ei ikinä tule. En ole koskaan joutunut ajattelemaan autoa niin paljon kuin tällä reissulla: Koko ajan piti miettiä, minne asti uskaltaa ajaa, mistä löytyy seuraava latauspaikka ja kauanko siellä pitää olla, jotta akku latautuu edes hieman. Kamalan stressaavaa, enkä ainakaan tämän lyhyen reissun aikana päässyt selville sähköauton hyvistä puolista, päinvastoin.
”Olihan tämä nyt farssien farssi”
Niinpä lähdimme ajamaan takaisin. Pysähdyimme jokaisella latauspisteellä, joka tuli vastaan, mutta joko saimme virtaa vain muutaman minuutin ajan tai sitten emme ollenkaan. Mietimme koko ajan, pääsemmekö Tukholmaan. Ja jos emme, niin mikä olisi seuraava suunnitelma.
Matka kuitenkin eteni koko ajan, ja lopulta pääsimme latauspisteelle, jossa saimme auton vihdoin ladattua täyteen. Vietimme laatuaikaa rahtarien taukopaikassa ja toivoimme, että aika kuluisi nopeammin. Kun akku oli vihdoin täynnä, pääsimme ajamaan Tukholmaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut, että nukkuisimme autossa ja säästäisimme majoituskuluissa. Temppuileva Tesla ei kuitenkaan enää juurikaan kerännyt meiltä pisteitä, joten emme yksinkertaisesti uskaltaneet jäädä sinne nukkumaan: entä jos se menisi taas oikosulkuun, emmekä pääsisi ulos?
Niinpä järjettömän reissumme päätteeksi maksoimme itsemme vielä kipeiksi hotelliyöstä. Ennen nukkumaanmenoa kertasimme vielä reissua: olimme istuneet vuorokauden aikana autossa yli 12 tuntia, emmekä olleet käytännössä käyneet missään. Muistona oli yksi jääkaappimagneetti, joka sekin oli vääntynyt taskussa muodottomaksi.
Näin upeasti lähti tämä reissuvuosi käyntiin! Toivon todella, ettei tämä ollut jonkinlainen enne siitä, miten loppuvuoden reissut tulevat menemään… Onko teillä koskaan mennyt reissu näin pahasti pieleen? Selvisittekö huumorilla vai tuliko ensin (edes pienimuotoinen) hermoromahdus?
Osa postauksen kuvista: AdobeStock
Lue myös:
No eipä ollut Teslan kanssa helppo, huh. Varsin hektinen ja hankala loppu- ja alkuvuosi on ollut täälläkin, mutta eiköhän se tästä lähde menemään paremmaksi. Ei onneksi ole itsellä mennyt reissut koskaan oikeastaan lainkaan pieleen, mutta eiköhän sekin ole vielä edessä…
Tsemppiä sinnekin! Toivottavasti alkaa hiljalleen helpottaa 🙂
No ilmeisesti ei tullut 12 h autosekoilun aikana kaverin kanssa riitaa – tämä tärkeintä. Teille tuli ikimuistoinen kokemus. Toki kallis ”laatu” huomioiden
Ei tullut riitaa 🙂 Mira ihmettelikin, miten voin olla näin rauhallinen, vaikka kaikki menee perseelleen. Mutta kai mä olen niin tottunut näihin sekoiluihin ja siihen, ettei mikään mene kerralla purkkiin, ettei enää edes hetkauttanut 😀
Meilläkin taitaa nykyisin aikoinaan uutena ostettu ja säännöllisesti huollettu bensa-auto pysyä vielä pitkään juurikin tuon ”suunnittele matka latauspisteiden” ympärille takia. Siinä vaiheessa kun todetaan, että pidemmät Suomi-kiertueet on nyt tässä, niin ehkä voisi harkita sähkökäyttöistä ”kauppakassia”, mutta ei pitemmille reissuille.
Täysin samat ajatukset! En ole niin suuri latauspisteiden fani, että jaksaisin tai haluaisin viettää niiden läheisyydessä suuren osan reissusta…
No tuostahan tuli niin sanottu muisto 🙂
Hankin Ruotsista puisen Taalainmaan hevosen joululahjaksi työkaverille. Oli nähnyt TV:ssä dokumentin Dala hevosten historiasta ja seuraavana päivänä tuli tehtaalta tuli tiedustelu sopivasta maalista noiden puuhevosten maalaamiseen. Hän koki sen jotenkin enteelliseksi. Oli tosi iloinen saatuaan hevosen.
Muisto tuo reissu kyllä todella on 😀 Mun mielestä Taalainmaan hevonen on ihan super upea!
No huh, onpa teillä tosiaan ollut reissu! Pääasia kuitenkin on se, että olette itse kunnossa! 😊
Just näin! Ja autokin saatiin suht ehjänä kotiin 😀
Kunnon seikkailu! Vaan olisiko niinkin arkisen maan kuin Ruotsin reissusta tullut näin ikimuistoista, jos ongelmia ei olisi ollut.
Itse harkitsen sähköautoa vasta, kun sillä pääsee yhdellä latauksella yhtä pitkälle kuin omalla dieselropposella eli 1000 km kesällä ja talvella. Ja kun lataaminen kestää yhtä pitkään kuin auton tankkaaminen. Vielä ei ole maailma valmis 🙂
Hyvä pointti! Tarinoiden takiahan maailmalla seikkaillaan, joten onni onnettomuudessa 😉
Voi ei miten epäonninen reissu – ja ihan todella ikävää, jos tämä oli ensikokemus sähköautoilusta 🙁 Meillä on ollut kohta kolme vuotta sähköauto, ja vaikka pidemmillä reissuilla sen kanssa kulkeminen ei ole yhtä leppoista kuin bensa-auton, niin oon silti siihen ihan rakastunut 🙂 Tesla se ei kylläkään ole! Joskus matkoissa on itselläkin asioita mennyt pieleen, mutta ei mitään mikä olisi jäänyt kovin pahasti jälkikäteen enää harmittamaan. Hermoromahdus olisi tuollaisessa tilanteessa taatusti tullut ainakin hetkeksi!
Me pysyttiin ihmeen rauhallisina, eikä jaksettu edes kertaakaan hermostua 😀 Kai me ollaan niin totuttu näihin farsseihin, ettei tunnu enää missään!
Kiva kuulla myös positiivisia kokemuksia sähköautoilusta 🙂
Tervetuloa kuitenkin takaisin blogihommiin! On ollut jo ikävä sinun tarinoita, ja kyllä tätäkin oli kiva lukea huvittuneesti, toivottavasti itseäsikin jo huvittaa koko reissu? Mutta ei varmasti siellä tien päällä! Omista vastaavista seikkailuista on niin kauan, että onneksi en enää muista! Lähinnä tulee mieleen muutaman vuoden takainen matka Dubrovnikin kentältä Kotoriin, jossa kummallakaan ei toiminut navigaattori, tehtiin vähän mutkia ja lopulta myöhään illalla perille päästyä hotellivaraus ei ollutkaan vahvistunut systeemiin ja oltiin ilman yösijaa.
Kiitos kivasta kommentista Raija! On tosi kiva olla takaisin blogin parissa 🙂 Ja kyllä vaan, nyt tuo epäonninen Ruotsin reissu lähinnä vain naurattaa, ja laitellaan kaverin kanssa puoliksi vitsillä toisillemme viestejä, että ”joko taas lähdettäis Teslan kanssa reissuun” 😀
Sehän lähti vuosi käyntiin kommelluksien kautta, enkä usko että vuodesta huono reissuvuosi tulee, vain pikemminkin kokemuksista rikas! 😉 En omista itse autoa enkä liiemmin edes ajokorttia, joten ajohommat ei varsinaisesti koske itseäni, mutta olen kyllä jo aikoja sitten päättänyt että sähköautoa en hankkisi sitten kun joskus ajokortin ajaisin. En vain osaa luottaa niiden toimivuuteen ja kestävyyteen, itselle kun autoilu tarkoittaisi pitkiä matkoja ja ajovälejä varmasti myös, matkailijoita kun ollaan. Ilman Teslan aiheuttamia ongelmia olisitte varmasti päässeet perille, harmi kun kävi näin monta muuttujaa matkaan 🙁 Käännetään tämä hyväksi ja toivotan ihania tulevia reissuja tälle vuodelle sinne! <3
Heh, saa tosiaan nähdä, minkälainen vuosi tästä vielä kehkeytyy! Ja kiitos tsempeistä, sinne myös mahtavaa ja mahdollisimman mutkatonta reissuvuotta! <3
Oh noes, toi on aina ikävä kun auton kanssa tulee jotain ongelmaa. Itse ajelen sen verran vanhalla autolla, että aika usein jotain pientä saattaa reissulle sattua ja sitten sitä ollaan soittelemassa tutuille apuja. Viime kesänä mm yksi osa noukittiin mukaan tieltä ja jatkettiin matkaa… Ikävä, että teidän reissu kosahti nyt noihin ongelmiin!
Kuulostaa tutulta! Mutta vanhoissa autoissa on se hyvä puoli, että niitä voi vielä jotenkin korjailla myös itse (tai siis, joku asiasta jotain tietävä) 🙂
Tuntuu, että koko vuosi on lähtenyt niin päin persettä käyntiin, kuin vaan voi. Ei ole kovin suurta luottoa jatkon osalta..
Heei, kyllä se tästä vielä paremmaksi muuttuu! PAKKO!
Olemme miettineet sähköautolla Aurinkorannikolle ajamista, mutta emme ole vielä(kään) uskaltaneet. Hybridilläkin on joskus yritetty latausta, mutta joko suomalainen maksukortti ei ole kelvannut tai latauspiste ei ole vain toiminut.
Somen voima on vahva. Ostin kaksi jääkaapimagneettia ja Aila kertoi FB:ssä, että olen ostanut taas kaksi kitaraa. Ennestään oikeita kitaroita on kyllä useita. Huolestuneet FB-lukijat kyselivät, miten kuljetan ne takaisin Suomeen. Eivät tulleet ajatelleeksi, että on kitaranmuotoisia jääkaappimagneetteja. Juha
Hahhah, ihana magneettimuisto teilläkin 😀 Ja miettisin itsekin, uskaltaisinko lähteä noin(kaan) pitkää matkaa sähköautoilemaan..
No olipahan seikkailu! Minä en myöskään ole Tesla -fani vaikka niitä täällä meidän perällä on lähes jokaisella pihalla, ja asutaankin ihan tehtaan vieressä. Onneksi pääsitte kuitenkin takaisin laivalle. Ehkäpä tällekin osaa joskus vielä nauraa. 😀
Kyllä tämä nyt jo naurattaa! 😀