Hups, tuli puolivahingossa pidettyä lähes kahden kuukauden someloma. Vuodenvaihde toi niin paljon muutoksia arkeen, että niistä toipuminen (tai niiden kanssa eläminen) on vienyt veronsa. Mutta täällä ollaan taas! Ja aloitankin heti Ruotsin reissusta, joka ei todellakaan mennyt putkeen… Taattua Eve-sekoilua siis tiedossa!
Vuoden piti tosiaan alkaa mukavissa merkeissä Ruotsissa. Olimme lähdössä ystäväni kanssa matkaan, ja tiedossa piti olla Ruotsia hieman erilaisesta perspektiivistä. Toisin kuitenkin kävi, ja niin tragikoomiselta kuin se kuulostaakin, lopulta tästä reissusta jäi käteen vain magneetti – ja toki monia muistoja, jotka nyt jo hieman hymyilyttävät.
Outoja etiäisiä
Olimme autolla liikenteessä, joten reissu alkoi legendaarisella Baltic Princessilla. Mennessämme illalla laivalla nukkumaan, mieleeni iski vahvana ajatus, ettemme koskaan pääsisi perille asti. Olin todella hämmentynyt, sillä ajatus oli niin kirkas ja selkeä – aivan kuin se olisi päätetty jossain.
Ajatus ei jättänyt minua rauhaan, joten seuraavana päivänä kerroin tästä ystävälleni ja vitsailin vielä tyylilleni ominaisesti perään, että varmaan Tesla jättää meidät matkan varrelle. Ystäväni sanoi, ettei saisi manata, mutta kuinka ollakaan, kaikki tällaiset jutut, mitä reissun aikana heitin, kävivät toteen…
Ajaessamme ulos laivasta, huomasimme heti, ettei edellispäivän myrsky ollut päässyt pitkälle. Vaikka pahimman piti jo olla ohi, lunta tuprutti edelleen rankasti. Aamuyön pimeydessä lumiaurat parveilivat ristiin rastiin koettaen saada ajoväylät äkkiä auki. Lähdimme suunnistamaan lähimmälle latauspisteelle, mutta kuinka ollakaan, lumivallit olivat niin valtavat, ettemme päässeet millään niiden ohi…
Ei ikinä Teslaa
Lähdimme ajamaan länteen. Osa teistä oli suljettu, lumiaurat suhasivat edestakaisin ja ohitimme useita ojaan ajaneita autoja. Kaikilla teillä ajettiin huomattavaa alinopeutta, mutta meillä ei kuitenkaan onneksi ollut kiire, sillä olimme varanneet siirtymiseen todella paljon aikaa.
Reissumme loppusoitto alkoi ennen kuin pääsimme edes vauhtiin. Heti saavuttuamme Taalainmaalle laitoimme Teslan taas lataukseen. Ensimmäisestä tai toisesta kaapelista ei tapahtunut mitään; pönttö pysyi pimeänä. Tässä kohtaa päätin hipsiä sisälle kaupoille, koska jostain syystä mieleeni tuli, että tässä kohtaa voisi olla paikallaan hommata jääkaappimagneetti (Taalainmaan hevonen – tietenkin), jos sellaisen tältä reissulta haluaisin…
Hyvä että kävin. Kolmannen kaapelin kohdalla ystäväni nimittäin onnistui vetämään sekä Teslan että koko latauspisteen oikosulkuun. Hetken jouduimme jo miettimään, miten kotterosta pääsee ulos… Sitten linjat olivatkin kuumina sekä Suomessa että Ruotsissa, kun yritimme selvittää, mitä voisimme tehdä. Kuin ihmeen kaupalla saimme takakontista väännettyä jotain oikeita vipuja ja virrat palasivat. Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme pitkään ja päätimme sekoilusta huolimatta lähteä jatkamaan matkaa.
Kauaa emme kuitenkaan edenneet, sillä lopullinen stoppi matkallemme tuli erään paikallisen S-marketin pihalla. Akkua ei ollut enää juurikaan jäljellä, eikä auto suostunut taaskaan latautumaan. Ensin luulimme vian olevan maksukorteissamme, mutta pian tajusimme, että Tesla oli alkanut taas kenkkuilemaan. Jälleen kerran seisoimme armottomassa viimassa ulkona ja koetimme saada auton heräteltyä henkiin. Ilta alkoi pimetä ja lumisade muistuttaa myrskyä.
Olimme niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Akku ei millään tulisi riittämään yhteistyökumppanin luo. Ärsytti suunnattomasti. Ja kun jouduin laittamaan yhteistyökumppanille viestiä, etten pääse tulemaan, meinasi itku tulla. Olimme jumissa tunnin ajomatkan päässä yhteistyökumppanista ja kolmen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Alkoi iskeä pieni paniikki siitäkin, ehtisimmekö tällä sekoilulla aamulaivalle.
Olen harvasta asiasta varma, mutta sen voin sanoa käsi sydämellä, että Teslaa minulle ei ikinä tule. En ole koskaan joutunut ajattelemaan autoa niin paljon kuin tällä reissulla: Koko ajan piti miettiä, minne asti uskaltaa ajaa, mistä löytyy seuraava latauspaikka ja kauanko siellä pitää olla, jotta akku latautuu edes hieman. Kamalan stressaavaa, enkä ainakaan tämän lyhyen reissun aikana päässyt selville sähköauton hyvistä puolista, päinvastoin.
”Olihan tämä nyt farssien farssi”
Niinpä lähdimme ajamaan takaisin. Pysähdyimme jokaisella latauspisteellä, joka tuli vastaan, mutta joko saimme virtaa vain muutaman minuutin ajan tai sitten emme ollenkaan. Mietimme koko ajan, pääsemmekö Tukholmaan. Ja jos emme, niin mikä olisi seuraava suunnitelma.
Matka kuitenkin eteni koko ajan, ja lopulta pääsimme latauspisteelle, jossa saimme auton vihdoin ladattua täyteen. Vietimme laatuaikaa rahtarien taukopaikassa ja toivoimme, että aika kuluisi nopeammin. Kun akku oli vihdoin täynnä, pääsimme ajamaan Tukholmaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut, että nukkuisimme autossa ja säästäisimme majoituskuluissa. Temppuileva Tesla ei kuitenkaan enää juurikaan kerännyt meiltä pisteitä, joten emme yksinkertaisesti uskaltaneet jäädä sinne nukkumaan: entä jos se menisi taas oikosulkuun, emmekä pääsisi ulos?
Niinpä järjettömän reissumme päätteeksi maksoimme itsemme vielä kipeiksi hotelliyöstä. Ennen nukkumaanmenoa kertasimme vielä reissua: olimme istuneet vuorokauden aikana autossa yli 12 tuntia, emmekä olleet käytännössä käyneet missään. Muistona oli yksi jääkaappimagneetti, joka sekin oli vääntynyt taskussa muodottomaksi.
Näin upeasti lähti tämä reissuvuosi käyntiin! Toivon todella, ettei tämä ollut jonkinlainen enne siitä, miten loppuvuoden reissut tulevat menemään… Onko teillä koskaan mennyt reissu näin pahasti pieleen? Selvisittekö huumorilla vai tuliko ensin (edes pienimuotoinen) hermoromahdus?
Osa postauksen kuvista: AdobeStock
Lue myös:
No eipä ollut Teslan kanssa helppo, huh. Varsin hektinen ja hankala loppu- ja alkuvuosi on ollut täälläkin, mutta eiköhän se tästä lähde menemään paremmaksi. Ei onneksi ole itsellä mennyt reissut koskaan oikeastaan lainkaan pieleen, mutta eiköhän sekin ole vielä edessä…
No ilmeisesti ei tullut 12 h autosekoilun aikana kaverin kanssa riitaa – tämä tärkeintä. Teille tuli ikimuistoinen kokemus. Toki kallis ”laatu” huomioiden
Meilläkin taitaa nykyisin aikoinaan uutena ostettu ja säännöllisesti huollettu bensa-auto pysyä vielä pitkään juurikin tuon ”suunnittele matka latauspisteiden” ympärille takia. Siinä vaiheessa kun todetaan, että pidemmät Suomi-kiertueet on nyt tässä, niin ehkä voisi harkita sähkökäyttöistä ”kauppakassia”, mutta ei pitemmille reissuille.
Kunnon seikkailu! Vaan olisiko niinkin arkisen maan kuin Ruotsin reissusta tullut näin ikimuistoista, jos ongelmia ei olisi ollut.
Itse harkitsen sähköautoa vasta, kun sillä pääsee yhdellä latauksella yhtä pitkälle kuin omalla dieselropposella eli 1000 km kesällä ja talvella. Ja kun lataaminen kestää yhtä pitkään kuin auton tankkaaminen. Vielä ei ole maailma valmis 🙂
Voi ei miten epäonninen reissu – ja ihan todella ikävää, jos tämä oli ensikokemus sähköautoilusta 🙁 Meillä on ollut kohta kolme vuotta sähköauto, ja vaikka pidemmillä reissuilla sen kanssa kulkeminen ei ole yhtä leppoista kuin bensa-auton, niin oon silti siihen ihan rakastunut 🙂 Tesla se ei kylläkään ole! Joskus matkoissa on itselläkin asioita mennyt pieleen, mutta ei mitään mikä olisi jäänyt kovin pahasti jälkikäteen enää harmittamaan. Hermoromahdus olisi tuollaisessa tilanteessa taatusti tullut ainakin hetkeksi!
Tervetuloa kuitenkin takaisin blogihommiin! On ollut jo ikävä sinun tarinoita, ja kyllä tätäkin oli kiva lukea huvittuneesti, toivottavasti itseäsikin jo huvittaa koko reissu? Mutta ei varmasti siellä tien päällä! Omista vastaavista seikkailuista on niin kauan, että onneksi en enää muista! Lähinnä tulee mieleen muutaman vuoden takainen matka Dubrovnikin kentältä Kotoriin, jossa kummallakaan ei toiminut navigaattori, tehtiin vähän mutkia ja lopulta myöhään illalla perille päästyä hotellivaraus ei ollutkaan vahvistunut systeemiin ja oltiin ilman yösijaa.