Suttisen tilan maissilabyrintti avattiin jälleen syyskuun puolivälissä, ja se tarkoitti ainakin omalta osaltani syksyn alkamista. Edellisessä postauksessa listasin useita syystapahtumia eteläisestä Suomesta, ja vaikka tuntuukin, että tarjontaa on joka vuosi entistä enemmän, itselleni Suttisen tilan Hämärät illat on yksi odotetuimmista syystapahtumista.
Olipa taas kiva suunnata auton nokka kohti Pälkänettä! Reitti Suttisen tilalle on maailman helpoin, ja vaikka edellisestä reissusta oli vuosi aikaa, en tarvinnut (omaksi ihmetyksekseni) navigaattoria. ”Ihan älyttömän pitkään suoraan, ja sitten se tila onkin oikealla”, kuten kyydissä istunut kaverini totesi.
Saavuimme paikalle viiden aikaan, sillä halusimme nähdä alueen sekä päivänvalossa että pimeällä. Viimeksi lähdimme jostain käsittämättömästä syystä paikalta ennen pimeää ja se oli jäänyt kaivertamaan meitä molempia. Minun oli pitänyt ottaa kotoa taskulamppu mukaan, mutta arvatkaa vaan, jäikö se keittiön pöydälle…
Suttisen tilan maissilabyrintti on kylätapahtuma kaikille
Oli hauska huomata, miten paljon porukkaa tänäkin vuonna oli saapunut Pälkäneelle. Voisin kuvitella, että muuten kunta on melko unelias, mutta Hämärien iltojen aikaan maantiellä on autoja jopa jonoksi asti. Turkulainen kaverini oli kovin kiinnostunut maissilabyrintista ja kyselikin, miten isosta tapahtumasta on kyse. Sitä on ehkä hieman vaikea selittää, sillä porukkaa on kyllä ihan älyttömästi, mutta toisaalta se tuntuu kuitenkin kylätapahtumalta; helpolta ja leppoisalta. Vaikka ihmisiä on paljon, tunnelma on rento, ja koska maissilabyrintti on oikeasti iso ja pitkä, väki jakaantuu sinne mukavasti.
Maissilabyrintin lisäksi tilalta löytyy paljon muutakin. Alueella on muutamia eläimiä, joita pääsee ihastelemaan ja osaa jopa rapsuttelemaankin. Suttisella on oma tilapuoti, josta saa ostaa erilaisia herkkuja. Myös kurpitsoja ja sisuste-esineitä on myynnissä muutamassakin eri kohdassa. Lisäksi lapsille on muutamia leikkipaikkoja sekä ulkona että sisätiloissa.
Tapahtumaa oli paranneltu viime vuoteen verrattuna, ja esimerkiksi parkkitilaa oli lisätty tuntuvasti ja ruokatarjontaa oli huomattavasti enemmän kuin edellisvuonna. Molemmat olivat kyllä erittäin hyviä ja tarpeeseen tulleita päivityksiä!
Pimeässä maissilabyrintti pääsee oikeuksiinsa
Meillä vierähti lopulta Pälkäneellä viitisen tuntia. Oli niiiin oikea päätös jäädä fiilistelemään sekä päivä- että iltamenoa, ja pakko myöntää, että pimeällä maissilabyrintti pääsi oikeuksiinsa! Oli hauska kulkea puhelimen taskulampun valossa ja koettaa selvittää reittiä ulos pellolta. Kai siinä tunsi samanlaista kutkutusta vatsanpohjassa kuin joskus lapsena, kun leikki taskulampun kanssa pihalla piilosta.
Olin päivällä hieman ihmetellyt, miksi labyrinttiin oli tuotu erilaisia koriste-esineitä. Päivänvalossa ne tuntuivat ehkä hieman keinotekoisiltakin, mutta pimeydessä nekin lunastivat paikkansa. Oli kiva, ettei kaikki ollut pelkkää labyrinttia, vaan että sieltä täältä löytyi pieniä valonlähteitä.
Vielä ehtii!
Jotain maissilabyrintin suosiosta kertoo ainakin se, että Hämäriä iltoja (ja päiviä) on lisätty tuntuvasti. Luulin tilan jo valmistautuvan joulusesonkiin, mutta kurkatessani heidän nettisivujaan, huomasin olevani väärässä. Viime vuonna maissilabyrintista ehti muistaakseni nauttia vain parina viikonloppuna, mutta tänä vuonna tapahtumaan on lisätty huomattavasti päiviä.
Mikäli et ole tänä syksynä vieraillut Suttisen tilalla (tai haluaisit kenties tehdä uusintareissun), niin vielä ehtii hyvin:
- Hämärät maissilabyrintti-illat: 9.-10.10. klo 15-22
- Hämärät päivät: 11.-13.10. klo 12-18
- Hämärät maissilabyrintti-illat 14.-17.10. klo 15-22
Tuliko tai tuleeko Suttisen tilan maissilabyrintti tänä vuonna tutuksi? Tai oletko käynyt siellä joskus aiemmin? Oma katseeni on jo kääntynyt Halikon Kurpitsaviikkoihin, mutta toisaalta kutkuttaisi käydä vielä kerran myös Pälkäneellä.
Lue myös:
No joo, tämä kyllä kiinnostaa. Täytyykö tässä nyt vähän tehdä pohdintaa, jos vaikka tänään lähdettäisiin käymään!
Kurkkasin muutkin Halloween-aiheiset tapahtumat, koska kummitusjuhlat iskevät minuun rajusti ja voimakkaasti. Oikeasti vuodessa on kaksi suurta juhlaa, jotka iskevät minuun ja toinen niistä on vappu. Kuten aina, niin Halloweenin aika on kiireistä meille kuolevaisille. Onneksi kerkisin tekemään jo ikimuistoisen kummitusmatkan aiemmin syksyllä.
Minulla on ollut vähän meedion kykyä. Järjestettyihin kummitteluihin suhtaudun vähän skeptisemmin, mutta minä pidän myös maatalon eläimistä. Useimmiten eläimetkin pitävät minusta. Nyt tänä vuonna en pääse, koska kiireitä, mutta kurpitsajuhla tulee ensi vuonna taas ja kuten vanha kansa sanoo, pitää osallistua, jos on elossa ja terveenä.
Pääsisköhän ens vuonna käymään tuolla. Täältä on yli 3 tunnin ajomatka, joten siihen pitäis keksiä jotain muutakin samalla, että saan kuskin houkuteltua matkaan 😀
Tunnelmalliselta vaikuttaa tämä tapahtuma kyllä, ja on tosi kiva että syystapahtumien määrä on kasvussa, ja väkeä vaikuttaa riittävän.
Muutamassa pensasaitalabyrintissä on tullut kierreltyä, lähinnä Englannissa, mutta en ole oikein niistä innostunut – menevät jo nekin päivänvalossa melkein kauhun puolelle, kun välillä tulee olo, että eihän täältä löydä pois. Yksinkertaisimpiin labyrintteihin taitaa toimia se, että pidät jomman kumman kätesi kiinni tai lähellä sen puoleista seinää, mutta helposti säännötkin unohtuvat 🙂