Eräänä harmaana marraskuun iltapäivänä sähköpostiini kilahti kutsu jouluiselle miniristeilylle MyStarilla. Kutsussa luvattiin merellistä joulutunnelmaa, joululahjainspiraatiota sekä hyvää ruokaa. Arvatkaa vaan, tarvitsiko monta kertaa miettiä osallistumista…
PR-matka: Tallink Silja
Vaikka ilma olikin kovin harmaa ja sateinen, mieli oli iloinen. Liikkeellä oli paljon pikkujoulujuhlijoita, ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Meidän porukka kokoontui ensimmäisen kerran terminaalin aulassa, ja siellä jo vaikutti siltä, että meitä on lähdössä merelle varsin mainio porukka! Oli kiva myös nähdä niin monta uutta naamaa.
Jouluista ruokaa ja vessaselfieitä
Pakko myöntää, että odotin viiden tunnin miniristeilyltä eniten ruokaa. Oli kiva nähdä, että tarjolla oli paljon muutakin kuin perinteistä jouluruokaa. Buffetista löytyi niin suomalaisen, ruotsalaisen kuin virolaisenkin joulupöydän herkkuja, kuten erilaisia kaloja, hapankaalia, laatikoita ja sieniruokia. Vatsansa sai todellakin täyteen – jopa ähkyyn asti. Ja juuri kun ajattelin, etten jaksa enempää, huomasin juustopöydän, ja taas mentiin…
Meille oli varattu muutama pöytä, ja oli kiva päästä tutustumaan uusiin tyyppeihin! Omassa pöydässäni löytyivät huipputyypit Kristallinhohtoa, Elinaadasofia, Indivue ja Satu Robinson tilien takaa – sekä Tallink Siljan ihana Annika. Meillä lensi juttu niin hyvin, että jatkoimme lounaan jälkeen laivaa kierrellen. Kävimme muun muassa herättämässä vanhat kunnon ”vessaselfiet” eloon! Aliarvostettu taiteenlaji.
Onnea 2-vuotiaalle!
Perjantaina oli myös MyStarin syntymäpäivä! Alus on seilannut kaksi vuotta Helsingin ja Tallinnan väliä. Synttäreiden kunniaksi saimme lyhyen esitelmän MyStarin vaiheista, ja lopuksi pääsimme pelaamaan leikkimielistä (köhköh) tietovisaa ja selvittämään, kuka meistä todella tunsi aluksen. Voi sitä metelin määrää, kun osalla meni visa jumiin, eivätkä pisteet tallentuneet (ja kyllä, saatoin itsekin kuulua näihin, joilla homma meni tunteisiin).
Lopuksi pääsimme vielä kuulemaan ja maistelemaan Fazerin kevään uutuuksia. Paluun karkkihyllylle tekevät nanaskarkit ja retropurkit saivat monet muistelemaan lapsuuden ja nuoruuden matkoja. En muista, että olisin itse koskaan maistanut karkkia – saati törmännyt edes purkkiin. Mutta ilmeisesti olin liian nuori? Oli miten oli, kovat karkit olivat hyviä! Rakastan ananasta (paitsi suklaakonvehdeissa), joten olen todellakin oikeaa kohderyhmää.
Toinen ensi vuoden uutuus on tietenkin suklaalevy, jossa on mukana punaisia marjoja sekä riisipuffeja. Yleensä olen hieman karsastanut suklaan ja marjojen yhdistelmää, mutta tällä kertaa oltiin kyllä osuttu maaliin! Todella hyvää!! Suosittelen lämpimästi hamstraamaan molempia uutuuksia, kunhan ne alkuvuodesta rantautuvat sekä laivoihin että lentokentille.
Fazerin esittelyn jälkeen suuntasin vielä kaupoille ja sainkin hankittua viimeiset joululahjat. Ja noh, löytyi sieltä itsellekin jotain pientä. Illan pimetessä olimme jälleen satamassa. Viisi tuntia laineilla oli hurahtanut vauhdilla! Olo oli myös todella tehokas, sillä noiden tuntien aikana olin ehtinyt syödä pitkään, kierrellä laivaa, käydä ostoksilla, ostaa lahjoja, nautiskella mocktaileja.
Pakko myöntää, että itselle tämä viiden tunnin ”risteilykonsepti” oli täysin uusi, mutta ehdottoman mielenkiintoinen. Voisin hyvin kuvitella, että tällaista hyödyntäisi esimerkiksi asiakkaiden kanssa tai miksei vaikka kokouspäivänä!
Niin oli minullekin uusi tällainen konsepti. Mutta mikä ettei, mukava ja varmasti rentouttava miniloma!
Oli kyllä oikein mainio irtiotto arjen kiireistä 🙂
Jäin pohtimaan, että en koskaan ole ollut risteilyllä aikuisten kesken. Olen Viroon/Ruotsiin mennyt jo reittimatkalle auton kera tai ollut lasten kanssa. No eiköhän vielä joskus ehdi.
Ohhoh! Voitais järkätä matkabloggaajille oma risteily joskus? 😀
Kyllä!
Olin pari vuotta sitten MyStarin ”neitsytristeilyllä” ja piti nyt ihan pohtia hetki olenko sen jälkeen siellä käynyt. Hmm, en ole ihan varma. Risteilyjä on kyllä tullut tehtyä senkin jälkeen, mutta millä laivalla sitä on tullut oltua.. se ei aina jää mieleen, hih hih 🙂
Tuolla reissulla oli muitakin neitsytristeilyllä olleita 🙂 Ja hahah, mulla sama homma! Ei todellakaan jää laivat tai niiden nimet mieleen 😀
”Kvass hardbass, Ananas”. Enpä tiennyt tätäkään: https://lyricsmeanings.com/uamee-pings-kill
Joululahjaskene on minulle tuntematon, siis että aikuiset ostelisivat jotain toisille aikuisille, paitsi ehkä rakkaimmilleen. Minä lahjoitan yleensä luonnonsuojeluun. Tänä jouluna kaksi luonnonsuojelujärjestöä sai minulta rahaa ja sitten lahkovastainen ihmisoikeusaktivisti oikeuskuluihin. Niitä lahjoja ei tarvitse risteilyltä etsiä.
Minäpä en osaa arvata, mitä eestiläiseen joulupöytään kuuluu tai miten Eestissä joulua juhlitaan ylipäätään. Olin siellä marraskuussa, mikä oli vielä liian varhaista joululle.
Luonnonsuojeluun lahjoittaminen onkin lahjoista paras 🙂 Mä olen tehnyt samaa useana vuonna sekä osallistunut Joulupuu-keräykseen. Laivalta ostin kummilapsille jotain pientä (sekä itselleni tietysti viiniä ja suklaata, koska miksipäs ei). Virolaisesta joulupöydästä löytyy mm. verimakkaraa ja hapankaalta. Makkaraa en syö, mutta toi lämmin hapankaali on ihan älyttömän hyvää! Sitä saa myös Tallinnan joulutorilta 🙂
Oi…noi ananaskarkit kuului mun lapsuuteen! Muistikuvissani peltipurkit oli matalia, jotain 3 cm tms, mutta voin muistaa väärinkin. Noihin liittyy hauska muisto. Meitä talon kakaroita oli varoiteltu, että vierailta ei saa ottaa karkkia vastaan. Pihassa tuli kuitenkin joku setä tarjoamaan juurikin noita ananaskarkkeja ja päättelin, että jos jollain on ananaskarkkeja peltirasiassa, hän ei voi olla liikkeellä kuin hyvin aikein ja otin karkin vastaan. Hyvät oli aikeet ja hyvää oli karkki.
Viiden tunnin risteily saattaisi tosiaan toimia ihan hyvin. Täytyy joskus testata.
Eikä, ihana ananaskarkkimuisto! 🙂 Ja ajattelisin varmasti samoin: ananaskarkit ja tyypit, joilla on pahoja aikeita, eivät vain voi kuulua yhteen!
Kivan kuuluinen konsepti tuollainen miniristeily, sopisi varmasti hyvin vaikkapa kaveriporukalla tehtäväksi pieneksi irtiotoksi! Ja joulun aikaan sitten tietysti ”bonuksena” jouluiset ruuat ja ehkäpä myös joululahjojen hankkinen jos sellaista harrastaa. Itse en juurikaan ole risteilyjä harrastanut, lauttamatkoja toki paljonkin, mutta lähinnä vain paikasta toiseen siirtymisen muodossa. Nyt juuri ollaan Karibialla, jossa iso osa muista matkailijoista tekee nimenomaan risteilyjä, ja risteilyaluksia ollaankin bongattu.
Oih, Karibia kuulostaa oikein ihanalta – risteillen tai muuten! 🙂 Ja jep, tuollainen muutaman tunnin risteily oli kyllä varsin toimiva konsepti!
En ole koskaan kokeillut tuollaista viiden tunnin risteilyä mutta en pistäisi ollenkaan pahaksi herkuttelua ja shoppailua! Ja varsinkaan näin joulunaikana kun pöydässä on kaikenlaisia herkkuja ja lahjojakin pitää yrittää löytää. Kivalla ystäväporukalla tällainen risteily voisi olla aika kiva!
Jep! Mä jo mietin, että tällainen risteily vois olla kiva toteuttaa matkabloggaajienkin kesken 😀
Joskus kauan sitten olin puhujana jollain sellaisella risteilyllä, joka ei mennyt mihinkään – ja menihän sekin. Alkuillasta tosin olin vähän kateellinen vähän itsenäni tärkeämmälle esiintyjälle, joka poimittiin pois laivalta helikopterilla, mutta lopulta melkein innostuin ruuasta ja vähän shoppailustakin. Viisi tuntia lienee aika lyhyt aika loppujen lopuksi – toisaalta tietysti siihen menisi toinen viisi tuntia hankkiutua laivalle ja sieltä pois …
Ohhoh, hauskan kuuloinen muisto! 😀 Ja toi on ihan totta, että kyllä tuossa reissussa koko päivä hurahti, vaikka varsinaista risteilyä tuli ”vaan” viiden tunnin verran: matkat ja laivalta poistumiset/sinne siirtymiset veivät oman aikansa…
Minullekin oli ihan uutta tuollainen miniristeily. Sopisi varmasti oivallisesti juuri tuollaiseksi ruokailu- ja shoppailureissuksi. Muistan tuon ananaspurkin lapsuudesta, mutta en ole koskaan tykännyt hedelmäkarkeista, joten saa jäädä hyllylle 😀 Suklaa sen sijaan maistuu lähes minkä makuisena tahansa!
Hahah, hauska miten monella on näitä ananaskarkkimuistoja 😀 Mä en normaalisti tykkää hedelmäkarkeista lainkaan, mutta jostain syystä ananaskarkit teki poikkeuksen!
Kyllä, kuten Hannele sanoi, ananaskarkkipurkki oli matala silloin vanhoina hyvinä aikoina! Ja kun pari karkki imeskeli, oli kitalaki rikki koko loppupäivän. Hyvin kauan on siitä kun olen ollut varsinaisesti risteilyllä, varsinkaan mini-sellaisella. Tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta, mutta voisi kuitenkin olla kivaa jos ei ala nipottamaan! Matkabloggaajien kesken tehtävä miniristeily kuulostaa todella hyvältä ajatukselta!
Mullakin alkoi tuntua kitalaessa, vaikka imeskelin vain yhden karkin – asiaankuuluvalla hartaudella tietenkin 😀 Ja jes, täytyy laittaa matkabloggaajaristeily korvan taa 🙂