– Liettuassa (ja varsinkin Vilnassa) näkee kirkkoja kaikkialla. Ne voivat sijaita aivan vieri vieressä, mutta silti olla tyyliltään erilaisia. Jos ei muuta, niin ovathan ne nyt todella kuvauksellisia!
– Liettuasta löytyy myös todella paljon isoja puistoja, joissa oli totta kai useita suuria suihkulähteitä. Muistan, miten ensimmäisten suihkulähteiden kohdalla olimme innoissamme ja räpsimme kamerallamme kymmeniä kuvia. Kolmannenkymmenennen suihkulähteen kohdalla emme enää jaksaneet olla niin innoissamme…
– Liettuan liikennemerkkejä ei vaan voi ymmärtää. Varoituskolmioiden sisältä voi löytyä mitä vaan, mustista palloista (tämä on ainoa, jonka saimme selvitettyä! Se tarkoittaa todella vaarallista tietä) säteileviin moottoripyöriin(?). Mielikuvitusta saa todella käyttää, kun kaikenmaailman varoitusmerkeille alkaa keksiä tarkoituksia… Harmittaa, etten ottanut yhdestäkään oudosta liikennemerkistä kuvia!
– Liettuassa kannattaa varata käteistä tankkausreissuille! Huoltoasemilla käy usein vain käteinen – ainakin, jos tankkaa dieseliä. Muutamassa paikassa huomasimme korttimaksun onnistuvan, mikäli kyseessä oli bensan tankkaus. Emme missään vaiheessa saaneet selville, mikä juju tässä piili…
– En äkkiseltään muista nähneeni niin paljon yksisuuntaisia teitä kuin Vilnassa ja Kaunasissa. Eikä siinä vielä kaikki! Nämä yksisuuntaiset tiet on yleensä jaettu neljästä kuuteen kaistaan, ja missään (!) ei näy kaistamerkintöjä. Voin kertoa, että meihin molempiin iski pienoinen paniikki, kun liikenneympyrässä tajusimme, että meidän pitäisi olla viisi kaistaa tuonnempana. Tai ainakin neljä? Kaistaviivoja ei tosiaan ollut, ja muutaman kerran saatoimmekin vain toivoa olevamme edes suunnilleen omalla paikallamme liikenteessä.
– Liettuan metsäisyys yllätti täysin! Kaikkialla, keskustasta maaseudulle asti on todella sankkaa lehtimetsää. Jo ihan Vilnassakin tulee ajoittain olo, että oleilee metsän keskellä. Ja kun sanon, että metsä on sankkaa, todellakin tarkoitan sitä. Esimerkiksi autotieltä ei nähnyt ollenkaan metsien ”sisälle”, sillä lehdistö on kuin muuri autotien vieressä. Tuli kuitenkin jotenkin rauhallinen ja hyvä fiilis, kun luonto ja kaupunkielämä on onnistuttu noin kivuttomasti yhdistämään. Olisin halunnut lähteä kurkkimaan metsiin hieman enemmänkin, mutta matkaseuralaiseni ei ollut aivan samaa mieltä kanssani… Ehkä sitten ensi kerralla!
– Myös parkkeerauskulttuuri on Liettuassa aivan omaa luokkaansa. Auton voi pistää parkkiin käytännössä missä tahansa ja miten päin tahansa. Tuntuu myös, että muista autoilijoista ei niin välitetty: kunhan itse pääsi autosta ulos, ei haitannut, vaikkei naapuriautosta olisi päässyt ulos. Törmäsimme useamman kerran autoihin, jotka olivat ”loukossa” muiden autojen ympäröimänä.
– Rautateiden ylitys on myös yhdenlainen taiteenlajinsa. Todella monen ylityskohdan merkkivalo paloi punaisena (eli kaiken järjen mukaan junan pitäisi lähestyä?), mutta liettualaiset ohittelivat toisiaan ylittäessään rautatietä. Joillakin ylityspaikoilla taas oli henkilökuntaa hätistämässä autoilijoita tasoristeyksen yli, vaikka punainen valo vilkkui uhkaavasti ja varoitusääni(?) repi tärykalvoja. Koskaan emme nähneet junia missään, joten ehkäpä noita varoitusmerkkejä ja -ääniä ei Liettuassa kannata ottaa kovin vakavasti…?
