Retkeily (mäyrä)koiran kanssa – mitä tulee huomioida?

Doris, Dodo, Hirviövauva, Kumiluoti… Olen saanut retkeillä maailman ra(s/k)kaimman mäyräkoirani kanssa jo reilut yhdeksän vuotta. Olemme vaellelleet siellä sun täällä ja kolunneet niin lyhyitä kuin pidempiäkin reittejä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen alan olla sitä mieltä, että mäyräkoiran kanssa retkeily on paitsi masokistista myös oma taiteenlajinsa ja että siitä varoitellaan ihan liian harvoin.

Netti on pullollaan ohjeita ja muistilistoja siitä, mitä kaikkea koiran kanssa retkeillessä tulee huomioida. Halusin kuitenkin tunkea lusikkani tähän(kin) soppaan ja jakaa omat selviytymisvinkkini nimenomaan mäyräkoiran kanssa retkeilyyn – ne kun tuppaavat olemaan yksiä koiramaailman jästipäitä (ja itse perkeleitä sille päälle sattuessaan).

Paras neuvo olisi varmaan olla hankkimatta mäyräkoiraa, mutta uskon, että tässä samassa suossa on muitakin, joten täältä pesee!

Ennakoi, ennakoi, ennakoi – ja ylläty silti

Ennen retkelle lähtöä on hyvä muistuttaa, että vaikka miten koettaa varautua ja ennakoida, aina jotain puuttuu tai ihmeellisyyksiä tapahtuu. Dodo on malliesimerkki epäonnen lapsesta, ja näiden yhteisten vuosiemme aikana olen viimeistään oppinut, miten ennakoinnista huolimatta asiat voivat mennä pieleen ja kaikkea yllättävää saattaa sattua.

Muutamana esimerkkinä voisin mainita Dodon ilmasta nappaaman hiivapaketin ja siitä seuranneen klinikkareissun, verkkokalvon alle juuttuneen kaarnanpalasen aiheuttaman leikkauksen sekä pihkan repimät anturat, joita paranneltiin pitkään… Erityismaininnan saa myös elävän (!) oravan (!!) syönti: oravanpoikanen juoksi suoraan hihnaan kytketyn Dodon suuhun ja neitihän pisteli sen poskeensa sen kummempia pureskelematta. Itkuhan siinä pääsi ja koiruus joutui vihatuimpien otusten listalle (ja ylimääräiselle matokuurille).

Kuten sanottua, kaikki on mahdollista.

Pakkauslista

• LIINA. Koen liinan helpommaksi retkeilyvarusteeksi kuin fleksin tai nahkahihnan. Liina antaa koiruudelle sopivasti vapautta haistella ja mennä, mutta sen saa myös nopeasti sidottua vaikkapa puuhun siksi aikaa, kun itse hääräilee nuotiolla. Liinaan on myös helppo hirttäytyä (tai hirttää mäyräkoira), jos alkaa katumaan sitä, että päätti ottaa mäyräkoiran mukaan retkelle.
• ENSIAPUPAKKAUS. Sisältää muun muassa kumiset tassusuojat, tassuvoiteen, korvahuuhteen, Betadinea, närästyslääkettä, kyytabletit ja sidetarpeita sekä punkkipihdit ja kynsisakset. Toisinaan mukaan tekisi mieli pakata myös kuplamuovi, johon epäonnen mäyrän saisi paketoitua…
• VIILENNYSALUSTA. Dodo pääsi testaamaan pahimpaan helleaikaan naapurikoirien viilennysalustaa ja ihastui siihen, joten minun oli lähdettävä ostoksille. Yhdeksän vuotta pärjäsimme siis loistavasti ilman, mutta nyt alusta tulee napattua aina mukaan – olipa kyse sitten telttailusta tai autoilusta. En tiedä, onko alustasta oikeasti mitään kovin suurta hyötyä, mutta Dodo tykkää makoilla siinä ja itselle tulee hyvä mieli, kun voi kuvitella kesähelteessä kärventyneen koiran viilentyvän kuin itsestään.
• VARAVALJAAT JA/TAI -PANTA. Vara-asioiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa! Minulla on valitettavasti henkilökohtaista kokemusta siitä, miten mäyräkoira villiintyy oravista ja joutsenista, katkoo nahkapantansa ja lähtee omatoimimatkalle. Voin kertoa, että saattaa hieman harmittaa, kun ensin joutuu metsästämään kumiluodin lailla sinkoilevaa mäyrää metsikössä, sen jälkeen irrottamaan kengännauhansa, jotta saa villieläimen jotenkin lassottua ja lopuksi pääsee vielä kantamaan kaikkensa antaneen ja täysin lötköksi heittäytyneen sankarittaren autolle (, jonne oli tietenkin matkaa useampi kilometri – pelkkää ylämäkeä).
• SADETAKKI TAI MANTTELI. Pakkaan rinkkaan yleensä myös yhden sateenkestävän ja lämpimän vaatteen – ihan vaan varmuuden vuoksi. Dodo on siitä outo otus, että vaikka se vihaa kylmää ja märkää, niin silti neiti ei suostu käyttämään minkäänlaisia vaatteita. Syksyllä/talvella/kylmällä/sateisella/pimeällä/pilvisellä/tuulisella uloslähteminen tuottaa meille erityisiä haasteita jo siis ihan kaupunkioloissakin. Dodo menettää kävelykykynsä täysin ja alkaa ontumaan jokaista jalkaa vuorotellen, jos sille koettaa pukea jotain päälle. Eli ihan vaan mäyrän kiusaksi rinkasta löytyy joku söpö vaatekappalekin!
• JUOMA- JA RUOKA-ASTIAT SEKÄ RUUAT, VÄLIPALAT JA LEPYTTELYEVÄÄT. En edes uskalla kuvitella, mitä mahtaisi tapahtua, jos unohtaisin Dodon ruuat kotiin… Otan Dodolle normiruuan lisäksi telttaretkille mukaan aina myös jonkun isomman ja ”työläämmän” järsittävän, jotta sillä on tekemistä sillä aikaa, kun teen itselleni ruokaa. Haluan kuitenkin tässä kohtaa muistuttaa, että kaksijalkaisen eväät = mäyrän eväät. Eli vaikka kantaisit selkä vääränä koiranruokaa mukana, voit olla varma, että mäyrä vaatii oman osansa palvelijoiden (ja muiden retkeilijöiden) murkinoista. Lisäksi kannattaa varata rinkasta tilaa myös lepyttelyeväille, sillä mäyrät saattavat loukkaantua mitä ihmeellisemmistä asioista (, kuten itikoiden ininästä tai siitä, etteivät saa lähteä teurastamaan joutsenta/supikoiraa/oravaa/keksiitse).
• PYYHE. Sillä on hyvä hinkkailla järvessä uitettua koiraa, joka on hetkeä aiemmin päättänyt pyöriä huussin alla tai mädäntyneen kalan päällä. Kokemusta on…
• KANTOASIA. Ja palatakseni vielä siihen, että kaikkeen kannattaa varautua! Eli mukana kannattaa kuljettaa jotain välinettä tai asiaa, jolla koiran saa (koosta riippumatta) jotenkin kannettua takaisin autolle, jos jotain sattuu. Dodon saan hätätilanteessa sullottua vaikka rinkkaan, mutta kokemuksesta tiedän, ettei se siellä viihdy, vaan vaatii äänekkäästi sylikyytiä…
• PELASTUSLIIVIT. Vesi on allekirjoittaneen ja (uimataidottoman) Dodon elementti, ja tykätään liikkua vesillä. Useasti retkeilyyn tuleekin yhdistettyä melontaa tai muuta veneilyä, joten pelastusliivi tulee useimmiten tarpeeseen. Ei ole muuten mitään kuumottavampaa kuin tasapainoilla kiikkerällä kanootilla, kun (edelleen uimataidoton ja draamailuun taipuvainen) mäyrinkäinen päättää alkaa rohmuta vesikasveja tai yrittää loikata kohon perässä veteen…
• MAKUUPUSSI. Kyllä, luitte oikein. Mäyrinkäiselle on oltava oma makuupussi mukana, sillä muuten se änkeää kanssani samaan pussiin niin leveästi (vai pitäisikö sanoa pitkästi), että itse jään puoliksi pussin ulkopuolelle. Onnea on hömelö ystäväni, joka meni vahingossa ostamaan itselleen lasten makuupussin Prismasta. Nyt on meikäläselläkin oma pussi, haha! Olisin muuten halunnut kirjoittaa myös tyynyn tuohon makuupussin perään, mutta se olisi vienyt minulta viimeisetkin uskottavuuden rippeet tositelttailijana ja koiranomistajana…
• HYVÄT HERMOT JA RIITTÄVÄSTI HUUMORINTAJUA. Tätä ei voi korostaa liikaa. Mikään ei koskaan mene suunnitellusti, ja mäyräkoirat osaavat aina yllättää. Jälkeenpäin saattaa jopa naurattaa (tai sitten ei), paikan päällä ei niinkään.

Onko täällä muita koiran kanssa retkeileviä? Miten teillä sujuu (tai ei suju)? Lisäisittekö listalle vielä jotain?