Eihän se ole juhannus eikä mikään, jos siihen ei liity mökkihuijausta, uhkailua ja poliisipartiota.
Nyt seuraa tarina siitä, miten juhannuksen vuokramökkirumbassa voi kaikki mennä pieleen. Kuten osa varmaan Instagramin puolelta huomasikin, vuokrasimme juhannusviikonlopuksi mökin, mutta hommasta kehkeytyi farssi jo ennen aikojaan. Liekö sattumaa, että allekirjoittaneelle tuntuu aina juuri juhannuksena sattuvan ja tapahtuvan: yhtenä juhannuksena sotkeennuin tietämättäni koirien laittomaan maahantuontiin ja vietin en-niin-mukavia päiviä raivotautihoidossa TYKSissä, kun taas viime juhannuksena entuudestaan tuntematon mies tulee lepuuttamaan sukupuolielintään olkapäälleni ja hieromaan sitä naamaani…
Mutta palataan takaisin tähän juhannukseen. Heti alkuun kättä pystyyn virheen merkiksi sen suhteen, että olimme auttamatta liian myöhään liikenteessä. Koska suunnitelmamme olivat eläneet koko ajan ja porukka vaihtunut pariinkin kertaan, tuskailimme vielä torstai-iltanakin sen kanssa, mitä tekisimme. Alunperin tarkoituksenamme oli vuokrata vene, mutta lähimaakunnista ei löytynyt ainuttakaan venettä vuokralle, joten aloimme selailla vuokramökkitarjontaa. Eipä meillä ollut suuria odotuksia ja ymmärsimme kyllä, että parhaat oli jo viety päältä. Moni sivusto myi eioota ja epätoivo alkoi hiljalleen iskeä. Olimme jo varautuneet kotijuhannukseen, kun sitten torstai-iltana yksi porukastamme löysi yllättävän lupaavan oloisen mökin: saaristossa sijaitsevasta mökistä löytyisi majapaikat kymmenhenkiselle porukallemme, pääsisimme nauttimaan meri-ilmasta sekä saariston juhannuksesta. Kuulostaa jo lähtökohtaisesti hieman liian hyvältä ollakseen totta, eikö vain?
Koska kello oli jo paljon, laitoimme omistajalle varovasti viestiä soiton sijaan. Kyselimme varaustilannetta ja sitä, onnistuisiko mökin vuokraus vielä näin lyhyellä varoitusajalla. Vastaus tuli nopeasti. Kyllä onnistuisi, mutta mökkipihan nurmikko oli leikkaamatta. Kun kyselimme viikonlopun hintaa, mies sanoi palaavansa asiaan seuraavana aamuna puhelun merkeissä.
Aamu koitti, mies saatiin kiinni ja homma eteni. Omistaja tuntui puhelimessa todella sanavalmiilta, puhui meitä suorastaan pyörryksiin ja näennäisellä avoimuudellaan antoi varsin luotettavan kuvan itsestään. Koska kello oli jo paljon ja edessä tulisi olemaan vielä pitkä ajomatka, emme halunneet käyttää enää turhaan aikaa jaaritteluun, joten sovimme ottavamme mökin ja lähtevämme heti ajomatkalle. Kun lopulta, tuntien päästä, pääsimme perille, meitä vastassa oli keski-ikäinen mies. Ulosanti oli hieman piikittelevää ja ulkonäkökeskeistä, mutta tuossa vaiheessa annoimme juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jatkoimme matkaamme alas satamaan, jossa odotti pieni moottorivene. Lastasimme purkin tavaroillamme kuunnellen samalla omistajan kommentointia siitä, miten emme osanneet pukeutua saaristoon oikein sekä ihmettelyä siitä, miten paljon ruokaa oikein jaksaisimme syödä…
Tervetuloa työleirille
Kiusallisen venematkan jälkeen saavuimme vihdoin saareen. Ilmoituksessa mökin mukavuuksiksi oli mainittu muun muassa astianpesukone, juokseva vesi, kahvinkeitin, televisio ja mikro. No, ei ilmoittaja varsinaisesti valehdellut, sillä mökeistä löytyi useampi parhaat päivänsä nähnyt kuvaputkitelevisio, joista osa näytti jo päällepäin rikkinäisiltä, astianpesukoneen virkaa toimitti pelkkä hyllykkö (ilman etukantta), kahvinkeittimestä oli jäljellä pelkkä suodatinpussin pidike ja hanasta tuli vähintäänkin epäilyttävän näköistä vettä, vaikka omistaja oli kertonut, että saareen tuleva kunnan vesi olisi vaatimattomasti ”koko Suomen parasta.” Pyykinpesukone löytyi pienen etsimisen jälkeen ulkoa ja luvatusta sisävessasta puuttui vesisäiliön kansi, joten sekin oli käyttökelvoton. Pihavajasta löytyi kyllä ulkohuussi, mutta sinne päästäkseen olisi pitänyt raivata tiensä viidakon läpi… Omistajan mainitsema leikkaamaton nurmikko tarkoitti tässä tapauksessa umpeen kasvanutta pihamaata, jossa heinikko oli pidempää kuin osa meidän porukasta. Heinikkoa piti kaataa ensin mönkijällä, ennen kuin pihalla pystyi kävelemään. Jalkoihinsa sai tästäkin huolimatta katsoa koko ajan, sillä (oletettua) pihatietä kuoppineen oli koetettu korjailla epämääräisillä lautavirityksillä, jotka nekin olivat umpilahoja ja niiasivat epäilyttävästi jalkojen alla. Myös mökkirakennusten portaat olivat joko rikkinäisiä tai ne puuttuivat kokonaan.
Esiteltyään tilukset, omistaja käski meidän luututa kaikkien mökkien lattiat ennen kuin saisimme viedä niihin tavaroitamme. Moppi ja ämpäri löytyisivät ylämökistä, ja moppaus tietenkin kuuluisi meille naisille. Miehet kun saisivat tehdä ”miesten työt” ja tyhjentää muun muassa nukkumamökit, jotka olivat sisällöstään päätellen toimineet lähinnä lautatavaran säilytyspaikkana sekä jonkinlaisena pahvinkeräyspisteenä. Lisäksi porukkamme miehiä juoksutettiin kantamaan omistajan omia tavaroita, kuten halkomakonetta ja tuulettimia, veneestä maihin. Omistajalle oli iskenyt yllättävä selkäkipu, jonka takia hän pystyi ainoastaan ajelemaan mönkijällä pitkin pihaa… Meille myös vihjailtiin, että mökkien pakollisten lattianpesujen lisäksi voisimme ajaa nurmikkoa (paikka olisi kyllä mielestämme kaivannut enemmänkin puimuria) sekä halutessamme ruopata myös rantaa uintikuntoon. Kyseisellä hetkellä rannoilta ei siis päässyt veteen, vaan mahdollinen uinti piti hoitaa laiturin kautta. Tämä oli yksi niistä harvoista asioista, mikä oli kerrottu meille rehellisesti etukäteen.
Naisvihaa ja painokommentteja
Miehen lähtiessä hakemaan loppuporukkaa, teimme nopean päätöksen olla jäämättä paikkaan. Emme todellakaan olleet valmistautuneet tällaiseen työleiriin eikä paikka muutenkaan vaikuttanut yhtään siltä, mitä oltiin luvattu. Kaikki oli rempallaan, ja paikka vaikutti muutenkin lähinnä hylätyn tavaran säilytyspaikalta. Yritimme tavoittaa omistajaa, mutta hän ei vastannut puheluihimme. Vasta kun omistaja saapui takaisin satamaan, loput porukastamme pääsivät kertomaan, että tyyppi saisi kääntyä samantien takaisin ja hakea meidät maihin.
Siitäkös se riemu repesi. Omistaja kaasutti takaisin saareen, toi sinne jälleen omia tavaroitaan (, mutta oli ilmeisesti parantunut pahasta selkäsärystään, sillä jaksoi yllättävän helposti kantaa romppeita veneeltä mökkeihin) ja kielsi meitä astumasta jalallakaan laiturille, sillä jokainen meistä kuulemma painoi ”monta sataa kiloa, ja laituri saattaisi hajota hetkenä minä hyvänsä.” Emme kuulemma muutenkaan olisi osanneet pakata venettä oikein. Lisäksi mies oli varma, että porukkamme naiset olivat koko jutun takana, sillä ”tällaisia temppuja tekevät vain naiset” ja että ”kyllä miehet olivat aina viihtyneet saaressa ja keksineet itselleen tekemistä.” Omistaja yritti kovasti provosoida meitä jutuillaan, mutta pidimme suumme tiukasti supussa, sillä halusimme päästä mahdollisimman pian takaisin maihin. Omistaja kuitenkin vitkutteli saarella todella pitkään, käyden kaikki nurkat tarkasti läpi. Ilmeisesti epäili, että me olisimme puolituntisen aikana, jonka hän oli muualla, rikkoneet paikkoja tai vieneet mökeistä jotakin. Mehän emme siis olleet ehtineet purkaa edes tavaroita – saati tarttua moppiin tai ryhtyä siivoustouhuihin.
Lopulta saimme omistajalta luvan alkaa lastata venettä. Laiturilla sai edelleen olla vain yksi kerrallaan, ja veneeseenkin kiipesimme liioiteltujen turvavälein. Kuulimme jälleen mutinaa tavaroiden määrästä sekä siitä, miten hitaasti puimme pelastusliivit päällemme. Itse venematka oli todella hiljainen ja vaivaantunut. Katselimme kaikki merelle, emmekä puhuneet mitään. Omistaja ei enää varoitellut meitä aallokosta, joten osalle meistä veneen äkilliset poukkoilut tulivat täytenä yllätyksenä. Mieheni ei myöskään enää kelvannut kaljatölkin ojentajaksi, mikä toki oli aikamoinen pestin alennus, muttei tuntunut miestäni erityisemmin vaivaavan. Kun pääsimme ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen takaisin maihin, minun oli pakko lähteä pois. En jaksanut miehen syyllistämistä siitä, miten ”naiset pilasivat reissun” ja ”naiset olivat virittäneet hänelle ansan.”
Rahakeskustelu ja soitto poliisille
Kun vene saatiin purettua, alkoi kiusallisin vaihe – keskustelu rahasta. Alkuun omistaja tuntui olevan samalla aaltopituudella kanssamme ja lupasi palauttaa maksamamme rahat. Me puolestamme olimme valmiit tulemaan vastaan ja maksamaan venekyydeistä (, jotka myöhemmin paljastuivat täysin ryöstöhintaisiksi). Jos satamassa kaikki oli vielä hyvin, meno muuttui viimeistään omistajan talolla. Yhtäkkiä hän ei ollutkaan valmis palauttamaan rahoja ja alkoi lisäksi syyttää porukkaamme kotirauhan rikkomisesta. Poistuimme tontilta ja kun emme yrityksistä huolimatta päässeet yksimielisyyteen rahoista, jouduimme soittamaan poliisit paikalle. Koin tilanteen sen verran uhkaavana, että päätin jälleen poistua paikalta takavasemmalle. Muutenkin tuntui, että omistaja muuttui hetki hetkeltä aggressiivisemmaksi ja arvaamattomammaksi.
Jossain vaiheessa iltaa poliisipartio saapui viimein paikalle. Jututuksesta huolimatta mies ei ollut valmis palauttamaan rahoja. Poliisin kanssa vertasimme ottamiamme kuvia vuokrailmoituksen otoksiin ja olimme kaikki yhtä mieltä siitä, ettei paikka ollut ollenkaan sitä, mitä ilmoituksen tekstin ja kuvien perusteella oli luvattu. Kun paikan päällä ei useista yrityksistä huolimatta päästy sopuun, asiasta kirjattiin rikosilmoitus ja juttu siirtyi tutkijoille.
Puolenyön aikoihin pääsimme vihdoin lähtemään paikalta. Olimme kaikki todella väsyneitä ja pettyneitä päivän kulkuun, ja totta kai meitä harmitti myös se, että kaikki ostamamme juhannussapuskat olivat menneet piloille oltuaan koko päivän lämpimässä. Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä, ja koko kurjuuden kruunasi läheltä piti -tilanne moottoritiellä juoksentelevan hirven kanssa… Kotioven avaaminen ei ole varmaan koskaan tuntunut niin hyvältä kuin tuolloin.
Olisi mielenkiintoista kuulla, oletteko te koskaan joutuneet huijatuksi vuokramökkien kanssa tai onko varaamanne majoitus joskus ollut jotain muuta kuin sitä, mitä piti. Tiedän, ettei meidän kokemuksemme todellakaan ollut pahimmasta päästä ja että ihmisiä huijataan mökkivuokrausten yhteydessä huomattavasti pahemminkin.
Oho, olipa teillä inhottava kokemus! Itseäni olisi varmaan pelottanut tuossa vaiheessa jo aika paljon, että pääseekö saarelta enää ylipäätään pois. Siis jos omistaja ei suostuisikaan hakemaan. Onko tuo raha-asia selvinnyt?
Ainakin saitte ikimuistoisen juhannuksen, vaikka ei ehkä ihan sillä tavalla, miten toivoitte. Ehkä tällekin voi nauraa sitten… vuoden tai kymmenen vuoden päästä? 😀
Samaa mekin mietittiin, että ehkä tälle osaa jo seuraavana juhannuksena nauraa? Toiveena oli ikimuistoinen juhannus, ja se kyllä saatiin 😀 Täytyy jatkossa varoa, mitä toivoo!
No huh huh, mikä juhannus! Ja aivan järkyttävä tuo möksä. Ihmeellistä, että ensi pitäisi alkaa itse moppaamaan ja leikkaamaan nurmikkoa. Melkoista touhua! Valitettavasti tunnen tällaisia vähän vastaavia tapauksia yksityisissä mökkien vuokraajissa. Ei kyllä ihan näin pahoja mökkejä kuin tämä, eikä onneksi omalla kohdalle ole sattunut, mutta kuitenkin. Toivottavasti saatte rahat takaisin.
Joo, kyllähän toi aikamoinen työleiri olisi ollut 😀 Omistajalla oli kyllä pokkaa – itse en olisi kehdannut käyttäytyä noin tai vaatia _maksavilta asiakkailta_ mitään tuollaista… Mutta meitä on moneen junaan.
Voi apua mikä kokemus! Kyllä tuo mielestäni kuulostaa siltä, että on kyllä juuri sieltä pahimmasta päästä! Ei ehkä sellainen juhannus kuin olisi voinut toivoa, mutta toivottvasti raha-sitkin vielä selviävät. Ja tosiaan, kuten Lauralinnea kirjoitti, ehkä tällekin voi joskus vielä nauraa…
Joo, uskon että viimeistään ensi juhannuksena jo naurattaa! 😀 Tää menee kaikkien muiden farssijuhannusten jatkoksi.
Kääk. Onneksi kutsuitte poliisit paikalle. Jotenkin miettii röyhkeyden määrää. Hän luuli tehneensä unelmadiilin…
Onpas ollut melkoinen kokemus. Jos vuokraajalla noin paljon työtä mökin vuokrauksesta, kehtaisiko vielä ottaa vuokraa?
Toivottavasti saatte rahanne takaisin.
Mari: Jep! Ei varmaan uskonut, että me jaksettais viedä asiaa eteenpäin tai osattais pitää huolta oikeuksistamme! Melkoinen tyyppi…
Sari: Samaa toivotaan täälläkin! Ja jep, miestä ei ainakaan ”pokan puutteesta” voi moittia 😀
Toivottavasti juhannuksenne ei mennyt aivan piloille, vaikka suunnitelmat menivätkin. Ja onneksi saitte poliisit paikalle. On kyllä käsittämätöntä, että tällaista tapahtuu, että näin epärehellisiä ja röyhkeitä ihmisiä on. Aila
Niinpä. Ihmisten röyhkeys ja törkeys jaksaa aina järkyttää… :/ No, vietettiin lopulta juhannusta kotona, kun ei uskallettu lähteä minnekään 😀
no huh huh, on sulla juhannuskokemuksia. Sen verran häjyssä kunnossa oleva paikka, että ei taida olla toimintaa muutoin kuin kaikki muu tarjonta on jo mennyt. Toivottavasti saitte rahat takaisin ja epärehellinen vuokranantaja ansionsa mukaan
Ei onneksi ole käynyt noin vaikka monesti olemmekin ottaneet majoituksen viimehetkillä sen kummemmin arvosteluja tai muutakaan tutkimatta. Joskus on paikka ollut hieman alakanttiin, mutta on sitten ollut positiivisiakin yllätyksiä.
Omistajan puheet menivät muutenkin vähän ristiin. Välillä puhui, että mökki on todella suosittu, toisella kertaa taas mainitsi, että mökillä on viimeksi majoituttu vuosi sitten keväällä… Eli tarinat meni ristiin koko ajan. Ensin ei sitä huomattu, mutta jossain vaiheessa alkoi ärsyttämään 😀
Mekään ei enää ikinä oteta ”arvostelematonta” mökkiä…
Siis apua! Jo pelkkä ränsistynyt mökkikin riittäisi, mutta sitten vielä arvaamattomasti käyttäytyvä mökin omistaja, joka pitää rahat itsellään.
Ei ole onneksi tällaista itselle tullut vastaan. Toivottavasti ei tulekaan, ja toivottavasti ei tule teillekään enää koskaan!
Toivotaan todella, ettei kukaan joutuisi kärsimään tällaisesta epärehellisyydestä! Tällainen ei tee hyvää rehdeille mökinvuokraajille. Ainakin meillä kynnys vuokrata mökki nousi todella korkeaksi!
Huh, olipa keissi ! Vähemmästäkin menee juhannus fiilis! Siis voiko välttämättä pahemmaksi mennä? Onneks olitte siellä porukalla, olis itteäkin jo ruvennut moinen käytös vähän pelottamaan.
Tätä mekin puhuttiin, että onneksi oltiin isolla porukalla liikenteessä ja mukana oli paljon miehiä! Jos olisin ollut tuolla tyttöporukalla, olisi oikeasti pelottanut entistä enemmän!
Vähän tällaisia kokemuksia välttääkseni varaan kyllä usein, Suomessakin, Booking.comin kautta majoituksen, sillä kyllä se minusta takaa jotain ja jos jokin menisi pieleen, niin ehkä auttaisi. Niin, ja maksan luottokortilla, jos vaan mahdollista.
Nyt olemme tulossa pikkuhiljaa Rovaniemeltä takaisin etelään (pohjoiseen menimme autojunalla) ja olisiko matkan varrella yksi majoitus (pieni mökki) suoraan vuokraajalta, kun Merenkurkussa on aika vähän vaihtoehtoja, mutta reilu kaveri ei ottanut yhtään rahaa etukäteen, joten tulimme jo etukäteen siihen tulokseen, että kaipa se mökki löytyy ja on tasoltaan kohtuullinen, sillä eihän huijaus kannata ellei siitä saa rahaa 🙂
Joo, jatkossa (jos ikinä päädytään mökkiä kotimaasta vuokraamaan) mekin kyllä käytetään Bookingia tai muuta sivustoa, jossa on jotain arvosteluja nähtävillä. Sivustolla, josta mökki vuokrattiin, ei ollut arvosteluja luettavissa. Lisäksi nappi, jonka kautta ylläpitoon pitäisi saada yhteys, on rikki… Ei toimi mobiilissa eikä desktopissa. Se siitä palautteesta sitten.
Toivotaan, että teillä on parempi mökkikokemus! 🙂
Huh huh, olipas kurja mökkikokemus! :/ Todella inhottavan oloinen mies ja moni olisi varmasti menettänyt jo malttinsa tuossa tilanteessa ja noita puheita kuunnellessa, mistä lie tämäkin heppu kaivautunut. Toivottavasti rahan kannalta tilanne vielä selviää ja saisitte omanne takaisin, tätä kun ei ihan pelkäksi näkemyseroksi voi kutsua, heh. Uskomatonta.. Toivottavasti saitte juhannuksesta kuitenkin jotain kivaakin irti myöhemmin? 🙂 Itse en mökkejä ole vuokrannut muuta kuin tuttujen kanssa heidän omistamiaan mökkejä, mutta täytyy jatkossa muistaa pitää silmät auki entisestä paremmin jos joskus vuokraamaan joutuu jostain muualta.
Mekin on aina ennen päästy tuttujen tai sukulaisten mökille, mutta nyt (ymmärrettävästi) juhannus oli täyteen bookattu myös heidän keskuudessaan.
Ja jep, kyllä tää oli hyvä oppitunti meillekin 😀 Jatkossa halutaan kyllä lukea asiakkaiden kommentteja ja palautetta majoituksista ennen kuin lähdetään varaamaan yhtään mitään. Ja kuten Pirkko tuolla ylempänä kirjoitti, ei enää suostuta käteiskauppaan, vaan maksetaan kaikki luotolla.
Oh no 🙁 En ymmärrä miten joku edes kehtaa vuokrata tuollaista parhaat päivänsä nähnyttä mökkiä, jossa kaikki on rempallaan. Vastaavasta tilanteesta ei kokemusta, koska meillä on oma mökki eikä Suomessa tarvetta vuokrata (ellei lähdetä jonnekin kauemmaksi). Muissakin paikoissa majoitus on aina ollut suurin piirtein sitä mitä on luvattu. Toivottavasti saatte rahanne takaisin!
Oi te onnekkaat, kun teiltä löytyy oma mökki! 🙂 Ja samaa toivotaan täälläkin. Saa nähdä, miten käy!
Onneksi harvoin joutuu lukemaan tällaisia kirjoituksia, joista jokainen on tosiaan liikaa. Uskoakseni tällä tyypillä on vastaavanlaisia rikosilmoituksia jonossa asti ja tulot ovat sitä luokkaa, että rahojen saaminen voi olla haastavampi juttu. Toivottavasti saatte rahanne takaisin, niin pääsee tästä ikävästä juhannussekoilusta edes siltä osin positiiviseen päätökseen.
P.S. Ehkäpä ensi juhannus on sitten taas mieluisa, toivotaan sitä!
Jep, ei täällä turhan optimistisia olla, että saataisiin rahoja takaisin. Mutta ainakin vietiin asia eteenpäin, jos ei muuta 🙂
Hahhah, odottelen seuraavaa juhannusta kauhunsekaisin fiiliksin 😀
Hyi hitto mikä mökki ja omistaja! Näistä saa lukee aina välillä lehtien palstoilta. Toivottavasti saatte rahat takas vielä joku päivä.
Kuten tuossa ylempänä kirjoitin, niin tuskinpa saadaan koskaan euroakaan. Mutta aina voi salaa toivoa 🙂 Pääasia, et vietiin homma eteenpäin poliiseille, eikä suostuttu jäämään mökille.
Apua! En kyllä ole kokenut mitään vastaavaa enkä sinnepäinkään.. Toivottavasti saatte rahat takaisin. Ja kuten itse sanoit, ehkä tälle voi nauraa jo ensi juhannuksena.. Uskomattoman huonoa tuuria, mutta kun reissaa paljon niin jotain tällaista väistämättä tulee joskus eteen. Tietenkään niin ei pitäisi, mutta.. No, kerrothan joskus, miten tilanne etenee?
Ensi juhannusta odotellessa – kuka tietää, mihin tai minne silloin päädytään 😀
Joo, päivittelen ehdottomasti, jos tämä joskus johonkin etenee. Hieman epäilen, ettei me koskaan nähdä rahojamme, mutta aina voi toivoa 🙂
Todella häikäilemätön kusipää! Kaikenlaisista mulkvisteista oon kuullu, mutta tämä meni heittäen listan kärkeen. Toi tiskikone oli huippu! 🙄😂
Hahhah, mä oon myös sitä mieltä, et omistaja oli suorastaan nero. Kyllähän mökiltä nimittäin löytyi kaikki luvatut asiat, mutta niiden kunto ja sijoituspaikka olivatkin sitten toinen juttu 😉 Täytyy jatkossa osata kysyä, että löytyyhän astianpesukoneesta myös etukansi ja onhan pyykinpesukone varmasti sijoitettu sisätiloihin… 😀
Mä oon sanonut, että mulla tuntuu olevan uusi vuosi kirous niin kuulostaa siltä, että sulla on juhannuskirous (eli aina tapahtuu jotain odottamatonta ikävää). Inhottavaa, että yritetään käyttää hyväksi ja käytös on epäasiallista ja uhkaavaa. Toivottavasti saatte rahanne takaisin!
Voi eiii, siellä toinen ”kirousten” uhri! Täytyy toivoa, että onni joskus kääntyy ja päästään näistä jotenkin eroon? 😀