Tuntuu, että matkablogeissa pyörii nyt hurjan paljon mielenkiintoisia haasteita ja postausideoita, joihin haluan itsekin tarttua. Bongasin Täydellisen Kreikan saaren metsästys -blogista postauksen, jossa mietittiin, millaisia piirteitä reissukaverissa arvostaa. Aihe on paitsi mielenkiintoinen myös erittäin ajankohtainen, sillä suuntaan taas muutaman viikon päästä Elinan kanssa maailmalle.
Mitä arvostan reissukaverissa? Piirteistä ja ominaisuuksista voisi kirjoittaa varmaan loputtomiin, mutta yritin koostaa tähän postaukseen ne tärkeimmät. Kuvituksena käytin teemaan sopivasti satunnaisia kaverikuvia erinäisiltä reissuilta. Harmillisesti puhelimeni hajosi noin vuosi sitten, ja sen mukana tuhoutui älyttömästi kuvia vuosien varrelta, joten hirveän pitkältä ajalta ei valitettavasti ole kuvamateriaalia jaettavana.
Unelmieni retkikumppani:
Arvostaa paikallista luontoa, eläimiä ja ihmisiä
Piirre, joka on ihan super tärkeä, sillä välinpitämättömät ihmiset ovat puistattavia! Henkilöt, jotka haluavat lomillaan esimerkiksi poseerata huumattujen villieläinten kanssa, ratsastaa norsuilla/kameleilla/hevosilla/aaseilla/milläikinä tai käydä vaikkapa sirkuksessa, ovat hyvin kaukana unelmieni reissukumppanista. En myöskään voi sietää minkäänlaista roskaamista, ja olen juuri niin raivostuttava, että laitan keräämään esimerkiksi juuri maahan sylkäistyn purukumin ja viemään sen roskiin. Unelmieni reissukumppanin yksi tärkeimmistä piirteistä onkin luonnon, eläinten ja ihmisten arvostaminen ja kunnioittaminen, ihan kaikissa maailmankolkissa.
Arvostanko minä luontoa, eläimiä ja ihmisiä? Ehdottomasti! Moniin paikkoihin matkaan juuri luonto edellä, ja haluan nähdä eläimiä luonnollisessa ympäristössään – en tarhoissa tai narunjatkeena. Näen myös välittömästi punaista, jos eläimiä tai ihmisiä kohtaan käyttäydytään epäasiallisesti. Useimmiten avaan myös sanaisen arkkuni tai koetan muuten puuttua asiaan. En myöskään reissuillani tue minkäänlaista eläinturismia ja koetan osaltani muistutella epäkohdista myös täällä blogissa ja muissa somekanavissa. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä vielä enemmän hyväntekeväisyyttä juuri eläinten parissa!
Osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa
Tämäkin on piirre, jota osaan nyt (yhden epäonnisen Portugalin-reissun jälkeen) arvostaa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Unelmien reissukaverilta odotan siis käytöstapoja. Olipa sitten migreenikohtaus tulossa tai nälkäkiukku kalvaisi sisuskaluja, niin käyttäytyä pitää osata. Totta kai aina tulee huonoja päiviä, mutta epäasiattomuutta minun on vaikea sietää. Huonosti käyttäytyvät tyypit on ihan no-no, enkä haluaisi viettää heidän kanssa yhtään ylimääräistä aikaa.
Osaanko käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa? Pakko myöntää, etten aina. Portugalissa tuli nähtyä, että jos toinen osapuoli provosoi tai käyttäytyy asiattomasti, minulla on tarve pitää puoleni (ja tarvittaessa myös muiden). Täytyy koettaa taas treenata kymmeneen (tuhanteen) laskemista ja suun sulkemista, haha!
Ei makoile vain rannalla tai bailaa aamunkoittoon
Tykkään nähdä ja tehdä reissuilla mahdollisimman paljon ja arvostan samaa intoa myös reissukaverissa. Tyypit, jotka nukkuvat reissuilla pitkään ja juhlivat myöhään yöhön elävät lähtökohtaisesti melko erilaista reissuelämää kuin itse, ja voisin kuvitella, ettemme olisi täydellinen reissumatch. Kenenkään juominen tai juomattomuus ei kuulu minulle sen kummemmin, mutta toivoisin, että reissukaverilla olisi muitakin intohimon kohteita kuin istua lasillisella lähikuppilassa.
Makoilenko rannalla tai bailaanko aamunkoittoon? Lyhyesti ja ytimekkäästi: En. En edes nuorempana! Olen aina ajatellut, että makoilla ja bilettää ehtii kotonakin, joten mieluummin herään mahdollisimman aikaisin, nappaan kameran kaulaan ja lähden kuvaamaan tai keräämään kokemuksia.
On seikkailunhaluinen
Tämä on todettu varmaan satoja kertoja: Meikäläisen seurassa sattuu ja tapahtuu. Ja välillä ihan uskomattomiakin juttuja. Eli reissukaverilla pitää olla pilkettä silmäkulmassa, seikkailunhalua ja taitoa selvitä oudoistakin tilanteista – joille voi sitten nauraa myöhemmin. Liian turvallisuushakuiset reissaajat saattaisivat kauhistua seurassani…
Olenko minä seikkailunhaluinen? Ai että olenko? Todellakin! Mielestäni seikkailuille, isoille ja pienille, pitää aina sanoa kyllä!
Ei aina mieti järjellä vaan osaa elää myös tunteella – mutta tarvittaessa osaa pitää omat ja minun jalkani maassa
Tämä on hieman haastava ”vaatimus” unelmieni matkakumppanille. Tarvitsen seurakseni toisaalta tyypin, joka osaa ja uskaltaa heittäytyä, mutta joka ei kuitenkaan ole aivan yhtä pahasti tunneihminen kuin minä, vaan jolla on jalat tukevasti maanpinnalla. Minulla saattaa helposti lähteä keulimaan kaikkien ideoiden kanssa, joten on hienoa, että vierestä löytyy kaveri, joka tarvittaessa muistuttaa elämän realiteeteista. Unelmieni reissukumppanilla on siis sopivasti pilkettä silmäkulmassa, mutta kuitenkin jalat tukevasti maanpinnalla!
Ajattelenko minä järjellä? Jos läheisiltäni kysyttäisiin, he varmasti vastaisivat, etten koskaan. Olen siis vahvasti tunneihminen. En tosiaan aina reissussakaan jaksa miettiä, onko jossain asiassa niin kauheasti järkeä. Jos joku juttu tuntuu hyvältä edes ajatuksen tasolla, niin antaa mennä vaan!
Osaa olla hiljaa eikä ahdistu hiljaisuudesta
Unelmieni reissukaveri on sosiaalinen höpöttelijä ja iloinen hassuttelija. Mutta toisaalta myös sellainen, joka osaa välillä olla ihan hiljaa ja nauttia hetkestä ilman tarvetta kommentoida koko ajan jotakin. Reissukaverin tulisi siis osata sietää hiljaisuutta – ja vieläpä nauttia siitä!
Osaanko olla hiljaa? Vaikeaa tekee, mutta osaan kyllä! Ja nyt vanhemmiten olen alkanut arvostaa myös täysin hiljaisia hetkiä. Silloin oikein tunnen, miten alan latautua. Rakastan pitkiä keskusteluja ja uusiin ihmisiin tutustumista, mutta vähintään yhtä paljon rakastan myös hiljaisuutta ja niitä hetkiä, kun voi vaan olla – ilman tarvetta sanoa jotain.
Olisi mielenkiintoista päästä lukemaan muiden matkabloggaajien ajatuksia tästä aiheesta. Mikäli päädytte kirjoittamaan tästä, niin käykää ihmeessä laittamassa kommentteihin. Tai mitä ajatuksia aihe ylipäätään herättää? Millaisia piirteitä te arvostatte reissukaverissa?
Lue myös: Lähtisitkö reissuun tuntemattoman kanssa?
Hauskaa, että suuntaatte taas Elinan kanssa yhdessä matkalle! Tämäkin olisi sellainen aihe, johon olisi mukavaa tarttua. Erinäisiä matkajuttuja on vain niin paljon kirjoitettavana, niin saa nähdä ehditäänkö. Yleisesti voin todeta, että matkustetaan käytännössä pelkästään Marikan kanssa yhdessä. Olemme toisillemme hyviä reissukavereita, täydennetään hyvin toisiamme, mutta olemme kuitenkin riittävän samanlaisia.
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe, jota luin vähän henkeä pidätellen. Onneks ei nyt äkkiseltään mikään totaalinen no no piirre osunut, joten uskallan turvallisin mielin lähteä yhdessä reissuun 😃 itestä reissut onnistuu yhdessä usein parhaiten, kun on samoja odotuksia ja on samanhenkisiä. Nopeasti tulee eteen ristiriitoja, jos reissukumppanit haluaa eri asioita tai on ”eri tahdissa”.
Hahhah! Sähän oot just huippua matkaseuraa! Ja kuten jo silloin Färsaarilla todettiin, niin ollaan kyllä monessa asiassa niin samanlaisia, että paikoin tuntui jopa epätodelliselta 😀 Pian mennään taas!
Puhuttiin Elinan kanssa jo Färsaarilla, että meidän täytyy joka kevät tehdä reissu jonnekin, ja ainakin toistaiseksi pidetään siitä kiinni! 🙂 Mäkin matkustin pitkään aina puolison kanssa, mutta on ollut kivaa ja avartavaa reissata muidenkin kanssa!
Tästä pitää kyllä tehdä perinne, hyvässä vauhdissa jo ollaan kun jo toista kevättä reissataan. Pitää paluumatkalla suunnitella meidän kolmatta yhteistä reissua 😀
Jep! Voi että odotan meidän reissua!!! 😀
Kiva idea! Kuulostat aivan mun tyyppiseltä reissukaverilta! Luonto ja aitous kohteissa ja ihmisissä kiinnostaa. Rakastan seikkailuja ja varsinkin niitä yllätyksellisiä tilanteita. Tykkään tehdä paljon asioita mutta myös ottaa välillä rennommin. Mielenkiintoista olisi joskus reissata muidenkin kuin puolison tai perheen kanssa! 🙂
Välillä aina kriiseilen siitä, et oonko jotenkin liian vaativa reissukaveri tai muuten vaan outo (no, olen varmasti :D)… Mutta kiva kuulla, että sieltä löytyy toinen samanlainen! 🙂 Koska varataan yhteinen matka? 😀
Tätä oli hauska lukea ja allekirjoitan monet kohdat! 🙂 Olen viime vuosina reissannut paljon soolona, yleensä koska kavereista ei ole löytynyt kaikkiin kohteisiin kiinnostusta, mutta myös koska olen nirsompi siitä kenen kanssa haluan lähteä reissuun. Yksi turhauttavimpia muistoja oli Intian-reissulle mukaan tulleet kollegan kaverit, joita kiinnosti joka kaupungissa lähinnä bissen juominen. Työkaverini kanssa halusimme ehdottomasti ottaa kaiken irti reissusta, joten jätimme miehet baariin ja seikkailimme lopulta kahdestaan ympäriinsä 🙂
Voi ei, juuri tuollaiset ”reissukaverit” olis pahinta mahdollista seuraa! Tai no, jos viihtyivät keskenään, niin mikäs siinä. Nostan hattua tuolle sun soolomatkailulle! Toisaalta se kiinnostaisi tosi paljon, mutta sitten taas oon kokenut, että kun mulla on niin mahtavaa reissuseuraa usein tarjolla, että mieluusti jakaa ne hetket ja fiilikset jonkun kanssa ihan paikan päällä 🙂
Mun ainut ehdoton kriteeri reissukaverille on se, että pitää jaksaa kierrellä paikkoja – mun kauhistus olisi joutua tuntitolkulla käyttää aikaa vaikka syömiseen kun olis vaan yksi päivä nähdä paikkoja.
Apua! Toi on muuten ihan totta! Mä oon reissussa(kin) vähän sellainen ”syödään lennosta jotain” -tyyppi. Ruoka tai ravintolat ei pahemmin kiinnosta, vaan mieluummin haluan kuluttaa aikaa paikkojen kiertelyyn 🙂
Sinulla ja minulla on hyvin samanlaiset kriteerit reissukumppanille ja reissutyylit osuu myös hyvin yhteen 🙂 Mikon ja Marikan tavoin meilläkin on täällä Ilkan kanssa tiivis ja toisiaan täydentävä reissukaksikko, joka on aika kiva juttu! <3
Mahtavaa matkaa teille Elinan kanssa. Nyt ei enää tarvitse jännittää kauaa kohdetta 🙂
Te ootte kyllä sellainen tehokaksikko, että oksat pois! 🙂 Ihan mahtavaa, että pääsette reissaamaan niin paljon – ja vieläpä yhdessä! Mutta silti haaveilen edelleen siitä, että päästäis joskus vaikka yhdessäkin reissuun 🙂
Heh, luulen että kun paljastetaan kohde, niin ainakaan te ette juuri ylläty 😉
Minulla on yhtä paljon tunteita kuin taskulaskimella, joten fail tulee tuossa kohdassa. Iän myötä on tullut myös ongelmia jaksamisen kanssa. Tuntuu, että sellaiset nuoret, jotka ovat bailanneet edellisen yön ovat paremmassa iskussa kuin minä hyvin nukutun yöni kanssa. Minun erityisongelmani on se, etten oikein koskaan ole tottunut toimimaan ihmisten kanssa, vaan häivyn omille teilleni ilmoittamatta ja ilmestyn sitten takaisin.
Anteeksi, mutta purskahdin nauruun ekan lauseen kohdalla 😀 Ja tunnistan myös tuon, että välillä tulee karattua omille teilleen – ja sekin on täysin ok!
Minä reissaan aika erilaisilla kokoonpanoilla ja välillä yksinkin. Reissukavereita yhdistää se, että he ovat samanhenkisiä. Mutta saa olla eri näkemyksiä ja jos toinen ei ole kiinnostunut vaikka vuoristolennosta Mt.Everestille, niin sitten menen yksin. Tämä esimerkki on totta! 🙂 Ei siis tarvitse kyhnätä kylki kyljessä vaan voi tehdä omiakin juttuja, jos mahdollista. Ainahan se ei aikataulujen puolesta onnistu. Juuri tuolle mainitsemalleni Nepalin reissulle lähdin silloin kaverin kanssa, johon olin tutustunut työn/opintojen kautta emmekä tunteneet siinä vaiheessa vielä kovin hyvin. Meitä yhdisti kiinnostus vuorivaelluksiin ja luontoon. Toki jännitti miten selvitään kahden viikon reissusta, mutta hyvin meni ja sen jälkeen tehtiin muitakin reissuja yhdessä ja meistä tuli hyviä ystäviä. Muksaa reissua teille Elinan kanssa!
Ihana kuulla, että teillä meni Nepalin-reissu noin hyvin! Ja tuo on ihan totta, että vaikka yhdessä lähdetäänkin reissuun, ei silti tarvitse olla koko aikaa yhdessä! Mä oon just sellainen, että tarvitsen myös omaa tilaa ja hiljaisuutta aina välillä, jotta saan itseni ladattu 😀
Onpa kiva aihe, tähän voisi itsekin tarttua. Ja tämä on muuten myös aika tärkeä asia ja aihe reissussa. Olen yrittänyt tätä joskus sanoa joillekin kavereille, jotka pyytävät minua reissuun, mutta tiedän heidän olevan aivan toisenlaisia reissaajia kuin minä. On tärkeää, että reissukaverini on reissussa kiinnostunut samanlaisista asioista, omaa kanssani samanlaiset arvot ja vuorokausirytmin.
Olisi mielenkiintoista päästä lukemaan aiheesta muistakin blogeista – eli nappaa vaan kirjoituslistalle 😉
Mun hyvä ystävä opiskeluajoilta myös kysyi useampana kesänä, lähtisinkö hänen kanssaan reissuun. Hän haaveili baareista, tanssimisesta, ryyppäämisestä ja auringonotosta (kuten monet opiskelijat), mutta tiesin jo silloin, ettei se olisi mulle mikään loma, joten kieltäydyin sinnikkäästi. Arjessa oltiin tosi samanlaisia, mutta lomailijoina selvästi ei 🙂
Vaikuttaa siltä, että ollaan hyvin samantyyppisiä ihmisiä. Myös mun veli on samanlainen, joten siks tullaankin tosi hyvin juttuun matkoilla. En itekään koskaan lähtis reissuun ihmisen kanssa, jonka prioriteettilistalla korkeimmalla on biletys, rannalla makoilu tai vähäinen kiinnostus paikallista kulttuuria, luontoa, ihmisoikeuksia yms. kohtaan. Tosin olen sen verran introvertti ja omissa oloissa viihtyvä, että todennäköisesti lähtisin reissuun ennemmin yksin kuin ns. ventovieraan kanssa 🙂
Ymmärrän täysin! Mä viihdyn kanssa hyvin omissa oloissani ja tarvitsen sellaista mietiskely- ja haahuiluaikaa, jotta jaksan taas viilettää 🙂 Ihanaa, että sulla on samanlainen veli, jonka kanssa on kiva matkustaa! Mä en oo vielä(!) uskaltautunut soolomatkalle, joten oon ikionnellinen, että lähipiiristä löytyy samanhenkisiä reissaajia 🙂
Itse olen reissannut niin monen kaverin kanssa, ja useamman kanssa useita kertoja, että väkisin sitä tulee lähdettyä samanhenkisten kanssa reissuun. Muutaman kerran isommassa matkaseurueessa on ollut henkilöitä, joiden kanssa ei lähtisi uudestaan reissuun, mutta yksittäisen kerran on selvinnyt. Mitä pidempi reissu on kyseessä, sen tärkeämpää on tuntea kaveri hyvin jo entuudestaan. Ja jos miettii parisuhteita, niin paras testi on lähteä aika alussa reissuun yhdessä, niin oppii heti toisen luonteen ja tietää reissun jälkeen, onko olemassa tulevaisuutta 😀
Ah, oon niin samaa mieltä tuosta parisuhdeasiasta! Tajusin kerran reissussa, ettei mies, jota sillon tapailin, ollut hyvää reissuseuraa – ja vaihtoonhan se sitten meni! 😀 Pitäisi aina sopia ekat treffit maailmalle!
Luonto, käyttäytyminen, yhteiset mielenkiinnon kohteet – hyvin kuulosti siltä, että matka onnistuu, kun ei tule konflikteja reissukaverin kanssa. Itse en osaa oikein edes pohtia tätä, koska reissukaveri Juha on vuosikymmeniä ollut se lähes ainoa. Kerran olen ollut ystävän kanssa matkalla ja joitain kertoja työkavereiden kanssa porukalla. Ne ovat olleet onnistuneita, mutta siis tosi satunnaisia. Viime vuosikymmenistämme tulee onnistumisen edellytyksistä eniten mieleen yhteiset kiinnostuksen kohteet, työnjako ja eri asioiden osaamisen yhdistäminen. Esim. tyypillisesti sellainen, että toinen ajaa, toinen navigoi.
Ihanaa, kun teillä on Juhan kanssa toisenne ja tykkäätte molemmat matkustella 🙂 Tuo työnjako-asia unohtui postauksesta kokonaan, mutta olen samaa mieltä, että jonkinlaista työnjakoa olisi hyvä tehdä. Meillä mä tosin olen umpisurkea navigoija, ja viihdynkin mieluummin ratin takana 😀
[…] Idean tähän postaukseen sain Reissukuume-blogista, missä pohdiskeltiin seuraavaa: Millaisia piirteitä te arvostatte reissukaverissa? […]
Tuli kirjoiteltua sinun postauksen inspiroimana oma:
https://tamamatka.fi/unelmieni-matkakaveri-on/