Staycation Suomen Sveitsissä

Ah, Hyvinkään Sveitsi ja teiniajat. Yksi suurimmista huveista yläasteella oli huijata milloin ketäkin kertomalla suuntaavansa viikonlopuksi Sveitsiin. Puhe oli tietenkin Hyvinkään Sveitsistä, mutta  sitä ei tarkoituksella tarkennettu kenellekään. Me olimme kuitenkin viime viikonloppuna ihan rehellisesti Hyvinkään Sveitsissä staycationilla.

Sain joululahjaksi majoituslahjakortin Hyvinkään Sveitsiin ja olen koko ajan siirtänyt viikonloppua myöhemmälle ja myöhemmälle. Odottanut muka täydellistä ajankohtaa, mutta eihän sellaista koskaan tule. Tai no, ehkä nyt todellakin oli hyvä hetki, sillä kodin seinät alkoivat kaatua päälle. Teen töitä lähes 100 % kotona, ja koska nyt ei ole hetkeen ollut koulutus- tai valmennusreissuja muualle (lomista puhumattakaan!), alkoi omassa kodissa nököttäminen jo hieman ahdistaa.

Ihana huone (& Ässä-pussin kirous)

Saavuimme Sveitsiin perjantaina. Parkkipaikan nähtyämme pystyimme toteamaan, että liikkeellä oli paljon porukkaa. ”Täähän on just kiva, ettei tarvii olla vaan kahdestaan”, mieheni naurahti heti.

Huoneemme löytyi kakkoskerroksesta ja se oli oikein kotoisa.

Teki niin hyvää nähdä välillä muutakin kuin S-ryhmän hotelleja! Huomaa kyllä, miten syvällä Ässä-pussi on omassa päässäni, sillä kylpyhuoneen harmaat pyyhkeet tuntuivat oudolta. Niidenhän ”kuuluisi” olla valkoiset? Hihkuin myös kuin pikkutyttö, kun tarjolla olikin Ritualsin shampoita, hoitoaineita ja suihkusaippuoita Lumenen sijaan (eikä Lumenessa ole siis mitään vikaa, mutta vaihtelu virkistää!).

Nautimme huoneessa pari lasia kuohuvaa ja söimme muutamat konvehdit, ennen kuin lähdimme jatkamaan iltaa alakertaan.

Täydet pisteet asiakaspalvelusta ja ruuasta

Myönnän, että meitä ensin hieman peloteltiin ravintola Karhunpesän ruuista ja huonosti hoidetuista reklamaatioista. Tällaisten kommenttien (ja erityisesti, kun niitä on useita) jälkeen on aina hieman jännä lähteä koettamaan onneaan, mutta päätettiin kuitenkin varata ravintolasta pöytä illaksi.

Alkujuomaksi nappasin Aperol vadelma sourin, joka oli t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n-! Oon suuri Aperol spritzin fani, mutta pakko myöntää, että vadelmaversio kiilasi kärkipaikalle! Ruuaksi nappasin caesarsalaatin kanalla ja vuohenjuustolla, ja mies päätyi tuttuun tapaan tilaamaan pippuripihviä. Salaatti oli super hyvää, ja olisin varmasti nuollut koko lautasen, mikäli olisin kehdannut! Myös mies kehui omaa annostaan, ja pihvin kypsyyttä – se kun oli etukäteen hieman jännittänyt.

Saatiin muutenkin ihan älyttömän hyvää palvelua. Kysyimme heti alkuun, miten pitkät jonot keittiössä on, sillä meillä oli vain tunti aikaa ennen elokuvan alkua. Olisimme tehneet pöytävarauksen aiempaan ajankohtaan, mutta ravintola oli täynnä. Tarjoilija kertoi, että ruuhkaa on, mutta lupasi järjestää asian. Ja toden totta, meille jäi 20 minuuttia aikaa syödä (joka on tällaisille vauhtisammakoille oikein mainio aika).

Seurasin sivusta, miten kiireestä huolimatta tarjoilijat tarjoutuivat ottamaan kuvia ruokailemaan tulleista kaveriporukoista ja perheistä, ja miten heidän hymynsä ei hiipunut missään kohtaa. Kiirettä ja kaaosta oli, joten oli mukavaa, että tarjoilijat pysyivät iloisina ja rauhallisina alusta loppuun asti.

Aavikkokuume

Ruokailun jälkeen kipitimme viereiseen leffateatteriin. Kävimme katsomassa Dyyni 2:n. Hieman jännitti etukäteen, saisinko leffasta mitään irti, sillä en ole nähnyt ensimmäistä osaa. Tykkäsin leffasta kuitenkin kovasti ja onnistuin kehittämään näytöksen aikana itselleni jonkinlaisen pakkomielteen aavikolla telttailusta. Ilta menikin mukavasti potentiaalisia kohteita googlettaessa. Jossain kohtaa kysyin mieheltä, kiinnostaisiko häntä aavikkotelttailu, niin vastaus oli jotenkin niin perus ”No eipä oikeastaan, mut voin mä sinne lähteä.” Jos siis löytyy innokkaampaa matkaseuraa, niin saa huikata!

Seuraavana aamuna kävimme aamiaisella. Vaikka hotellissa oli paljon porukkaa, aamiaisella ei onneksi ollut ruuhkaa. Oli kiva, kun ruokia ei tarvinnut jonottaa kauaa ja että vohveleita sai paistella kaikessa rauhassa. Paikka tuntui olevan erityisesti lapsiperheiden suosiossa: buffetista löytyikin pienille lapsille kaikki tarpeellinen, muovimukeista, -aterimista ja -lautasista lähtien. Oli kaulureita ja jopa Herra Hakkaraisia! Vaikutti ihan viiden tähden meiningiltä!

Aamiaisen jälkeen piipahdimme vielä nopeasti uimassa ennen kotiinlähtöä. Autossa juttelimme, miten tällaisia lähilomia pitäisi tehdä enemmänkin. Iisalmi & tienoot -somelähettilyyden jälkeen olemme molemmat olleet hieman jäässä kotimaan matkailun suhteen. Jotenkin sitä ehti vuodessa tottua, että joku muu järjestää ja että me voimme vain saapua paikalle. Hyvinkää oli kuitenkin tärkeä muistutus siitä, että jo tällaiset pienet irtiotot parantavat paikoitellen tylsääkin arkea todella paljon – ja ehkä jopa hieman lievittävät reissukuumettakin…

Pakko muuten myöntää, että tulimme heti seuraavana päivänä takaisin! Kävimme vetämässä mahat täyteen aamiaisella ja sen jälkeen siirryimme Superparkiin sekoilemaan! Super-sunnuntai!