Romania Sinaia

Upea Pelesin linna Romaniassa

Pelesin linna on yksi Romanian vaikuttavimmista linnoista. Sen monivaiheinen historia kuninkaallisineen ja upeine arkkitehtuurisine ratkaisuineen tuskin jättää ketään kylmäksi. Ensinäkemältä rakennus tosin saattaa tuntua hämmentävältä; aivan kuin alppimajat ja satukirjojen linnat olisi sekoitettu keskenään, ja tuloksena olisi Pelesin linna.

Jos Branin linna oli pettymys, niin samaa ei kyllä voinut sanoa Pelesin linnasta! Tätä uniikkia kohdetta ei turhaan kutsuta yhdeksi Euroopan kauneimmista linnoista. 

Mikä ihmeen Pelesin linna?

Kuten useimmat asiat, kaikki alkoi visiosta. Kaarle I, Romanian ensimmäinen ruhtinas, vieraili alueella elokuussa 1866. Alkusyksyn väreissä paistatteleva alue, keskeinen sijainti ja hyvät näkymät moneen suuntaan saivat miehen ihastumaan paikkaan.

Kaarle I tuotiin siis Etelä-Saksasta Romanian hallitsijaksi ja auttamaan maan itsenäistymisessä. Ensitöikseen hän sai kuitenkin päättää, minne heidän perheensä kesäasunto rakennettaisiin. Kun paikka oli valittu, oli aika aloittaa Pelesin linnan rakennuttaminen.

Kaarle I tilasi Wienin arkkitehtikoulusta arkkitehti Wilhelm von Dodererilta piirrustukset linnasta. Wilhelm lähetti Kaarle I:lle kolme ehdotusta, mutta hallitsija ei innostunut mistään. Hän halusi Pelesin linnaan jotain erilaista, ja kääntyikin saksalaisen arkkitehti Johannes Schultzin puoleen. Schultzin mielestä linnaan sopisi jonkinlainen sveitsiläisen ja saksalaisen rakennustyylin yhdistelmä, jonka keskiössä olivat linnan ulkokoristeet. Kaarle I innostui ehdotuksesta, ja rakennustyöt aloitettiin.

Vuonna 1877 Romania julistettiin itsenäiseksi valtioksi. Sen jälkeen vuonna 1881 Kaarle I julistettiin Romanian ensimmäiseksi kuninkaaksi. Samaan aikaan Pelesiä rakennettiin – tosin alati vaihtuvin arkkitehdein. Schultzin jälkeen pääarkkitehteja oli muun muassa Ranskasta, Tsekistä ja Itävallasta.

Linna valmistui vuonna 1883 ja se toimi kuninkaallisen perheen kesäkotina vuoteen 1947 saakka.

Kommunistinen aikakausi ja Pelesin linna

Romanian kommunistisen puolueen aikana linnasta tuli kansallisomaisuutta. Vuonna 1948 suurin osa arvokkaista teoksista siirrettiin Bukarestiin kansalliselle taidemuseolle. Sinne siirtyivät linnan maalaukset, kirjat, huonekalut, taide-esineet, tekstiilit ja soittimet.

Pelesin päärakennuksesta tuli kansallismuseo vasta vuonna 1953. Linna oli avoinna vierailijoille, kun taas alueen muista rakennuksista (Pelisorin linna, Kaarle I:n metsästysmaja sekä Kaarle II:n ja Mihainin asuintalot) tuli sellaisten taiteilijoiden, kirjailijoiden ja säveltäjien asuinpaikka, jotka kommunistinen puolue hyväksyi. 

Vaikka rakennukset olivat avoinna vieraille 1970-luvulle asti, rakennusten entisöintiin ja ylläpitoon ei investoitu juurikaan rahaa. Tästä syystä museo suljettiin vuonna 1975. Rakennuksesta vielä löytyneet taideteokset vietiin 20 kilometrin päässä olevaan talletuspaikkaan säilöön.

Pelesin linnan uskotaan olleen suljettu yleisöltä vuosina 1975-1990 Nicolae Ceausescun henkilökohtaisesta toiveesta. Hän oli Romanian diktaattori, ja hän uskoi, että tämä muisto monarkian kaudesta saisi ihmiset menettämään luottamuksensa häneen.

Linna avattiin uudelleen museona vuonna 1990, ja kolme vuotta myöhemmin myös pienempi Pelisorin linna muutettiin museoksi.

Pelesin linna on ollut alusta asti yksi Euroopan moderneimmista

Pelesin linna oli Euroopan ensimmäinen täysin sähköllä toimiva linna. Sillä oli oma sähköpääyksikkönsä, keskuslämmitysjärjestelmä sekä hissi. Linna oli vaikuttava asuinpaikka. Sillä on yhteensä 160 huonetta, mukaan lukien teatteri- ja konserttisali, seitsemän kuninkaan ja kuningattaren patsailla koristeltua terassia sekä lukuisia muita marmorista valmistettuja koriste-esineitä. 

Taiteen intohimoisena ystävänä Kaarle I:lla oli lukuisia kokoelmia, ja taide-esineitä arvioitiin olevan 60 000. Sotilastaustansa vuoksi hän oli myös erittäin kiinnostunut aseista. Niitä arvioitiin olevan yli 4 000 kappaletta, mukaan lukien täydellinen ritarin ja hevosen panssari.

Oikean reunan kirjat eivät ole aitoja, sillä tämä hylly toimii salaovena.

Vessavinkki ja karhuvaara

Kuten alussa jo paljastin, Pelesin linna nousi ehdottomasti yhdeksi suosikeistani. Linnan jokainen hiottu yksityiskohta ja toinen toistaan mahtipontisemmat sisustusratkaisut saivat haukkomaan henkeä. Rakastin myös linnan kiusoittelevaa meininkiä, jossa kaikki ei ollut sitä, miltä ensin näytti. Esimerkiksi kirjahyllyn takaa aukesi salakäytävä ja peilisalissa tiettyihin peileihin katsominen oli kiellettyä kirouksen uhalla.

Loppuun vielä pari käytännön vinkkiä: Linnasta löytyy vain yksi yleisö-wc, joten jonotusaika voi olla aikamoinen… Mikäli vessahätä yllättää, kannattaa suunnata linnalta isommalle tielle ja pysähtyä hotelli Maramiin, jossa pääsee eurolla vessaan. Ja voi juku, en ole varmaan koskaan törmännyt siistimpään vessaan! Kirjoittaisin paikasta ylistyssanoja, mutta en tiedä, miten ”normaalia” toiletin hehkuttaminen on, joten jätetään se väliin…

Toiseksi, Pelesin linnan (ja ylipäätään koko Romanian!) yhteydessä on pakko mainita karhuvaarasta. Karhuja elelee lähellä linnaa, joten on enemmän kuin suotavaa pysytellä merkityillä reiteillä. Opas kertoi, että pari viikkoa aikaisemmin turistit olivat lähteneet hortoilemaan yksin linnan metsiin ja törmänneet karhuihin. Tällä kertaa kaikki selvisivät ehjin nahoin…

Oletko vieraillut Pelesin linnassa? Minkälaiset linnat ylipäätään ovat makuusi?

Lue myös:

(3) Kommentit

  1. Hienosti olet saanut kuvattua linnan! Kävimme Pelesin linnassa, kun olimme kesällä Romaniassa. Hieno paikka, kieltämättä – ja hyvin erilainen kuin vaikka viimeksi kirjoittamasi Branin linna. Enpä osaa sanoa, että millaisista linnoista erityisesti pidän. Millaisista sinä?

    1. Kiitos Mikko! 🙂 Olin hieman yllättynyt, että ihastuin Pelesin linnaan niin paljon! Yleensä hieman kammoksun puuta materiaalina (ainakin noin runsaasti)… Ehkä suosikkilinnat ovat kuitenkin sellaisia, joihin liittyy paljon mielenkiintoisia tarinoita ja historiaa – ulkonäöstä viis!

  2. Olipas tosiaan aika persoonallisen ja hienon näköinen linna. Ja mahtavaa kun siellä oli jotain näkemistäkin. Joskus on tullut käytyä sellaisissakin linnoissa jotka ovat sisältä ihan tyhjiä. Ne käyvät aika äkkiä tylsiksi. Me tykätään kyllä kierrellä linnoja matkoillamme, viimeksi Virossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *