Olen aina ollut teenkittaaja. Niinpä kello viiden tee kokemuksena houkutteli ja kun sen pääsi tekemään vielä Holyroodin palatsissa Edinburghissa, ei tarvinnut kauaa miettiä, pitäisikö mennä. Naureskelimme ystäväni Hillan kanssa, että kyllä sitä on tullut vanhaksi, kun lämmin tee kauniista posliiniastioista tekee onnelliseksi!
Skotlannin-reissu oli varsinainen farssi alusta loppuun, ja teehetki oli yksi ainoista, joka pysyi mukana suunnittelusta toteutukseen. Vaikka se ei ollutkaan reissun varsinainen ykkösaktiviteetti, loppujen lopuksi kokemus oli erittäin mukava ja ikimuistoinen. Kerrankos sitä elämässään pääsee nauttimaan iltapäiväteetä palatsissa!
Iltapäiväteelle – maksoi mitä maksoi
Todettakoon heti alkuun, että kello viiden tee on terminä hieman harhaanjohtava, sillä teetä on tarjolla koko ajan – kellonajasta riippumatta. Ensin pelkäsin, että vain turistit hairahtaisivat tulemaan paikalle ”väärään aikaan”, mutta palatsissa kävi koko ajan kunnon kuhina, kun paikalliset ja turistit kävivät nauttimassa iltapäiväteensä.
Iltapäivätee skumppalasillisella maksoi noin 42 euroa (tammikuu 2025) henkilöltä. Ilman skumppaa iltapäivätee olisi maksanut aikuiselta 36 euroa ja lapselta 12 euroa. Katselin nettisivuilta, että kesäkaudella, heti huhtikuusta alkaen, hinnat nousevat jokaisessa ”lippuluokassa” reilulla kuudella eurolla. En ehkä joka viikonloppu olisi valmis maksamaan moista summaa, mutta näin kertakokeiluna hinta oli vielä ihan kohtuullinen.
Kello viiden tee ja sen historia
Iltapäivätee on taatusti yksi brittiläisen kulttuurin ikonisimmista perinteistä. Vaikka teen juominen on sinänsä vanha tapa ja juontaa juurensa Kiinaan ja aikaan ennen ajanlaskun alkua, iltapäiväteen konsepti on yllättävänkin uusi keksintö. Se nimittäin ilmestyi ensimmäistä kertaa brittiläiseen seurapiirielämään vasta 1800-luvun puolivälissä.
Iltapäiväteen kerrotaan saaneen alkunsa vuonna 1840, kun Bedfordin herttuatar Anna alkoi tuntea itsensä nälkäiseksi aina iltapäivisin. Tuohon aikaan illallinen tarjoiltiin vasta myöhään illalla, joten lounaan ja illallisen välille jäi turhan pitkä tauko. Ratkaisuksi herttuatar pyysi tarjoiltavaksi kupillisen teetä sekä leipää, voita ja leivoksia. Tämä iltapäivän herkkuhetki muodostui pian hänen rutiinikseen, ja lopulta hän alkoi kutsua myös ystäviään mukaan.
Tavasta tuli nopeasti suosittu seurapiireissä, ja 1880-luvulle tultaessa iltapäivätee oli jo muodikas sosiaalinen tapahtuma. Yläluokan naiset sonnustautuivat tähän hetkeen pukemalla ylleen pitkät puvut, hansikkaat ja hatut. Teetä tarjoiltiin salongissa kello neljän ja viiden välillä.
Perinteinen iltapäivätee sisältää erilaisia pieniä voileipiä (kuten kurkku- tai katkarapuleipiä), skonsseja kermavaahdon ja hillon kera sekä erilaisia makeita kakkuja ja leivoksia. Pitkään haudutettua teetä tarjoillaan hienoista posliinikupeista ja teepannuista.
Olin etukäteen lukenut, että skonssien täyttöjärjestys jakaa mielipiteitä erityisesti Englannissa, jossa on jakauduttu kahteen leiriin. Devonissa ensin lisätään kerma ja sitten hillo, kun taas Cornwallissa tehdään päinvastoin. Tässä kisassa ei ilmeisesti ole voittajia, sillä molemmilla tyyleillä on vankat kannattajansa, mutta tietoa oikeasta vastauksesta ei ole. Itse laitoin ensin hilloa ja vasta sitten kermavaahtoa, joten ilmeisesti olen team Cornwall!
Omat fiilikset
Kello viiden tee oli hauska kokemus. Itsellä oli hieman alipukeutunut olo, koska olimme kierrelleet koko päivän urheiluvaatteissa ympäri Edinburghia ja totta kai myös kastuneet vesisateessa. Paikallaolijoilla ei tietenkään ollut varsinaisia juhlavaatteita yllä, mutta siistimpää kuitenkin.
Ehkä jäimme kuitenkin molemmat kaipaamaan hieman jotain ekstraa, esimerkiksi asiakaspalveluun. Olisi ollut kiva, että pikkusyötävät olisivat esimerkiksi tulleet hieman eri aikaan tai että meille olisi tarjoiltu teetä erikseen. Nyt kaikki kannettiin kerralla pöytään ja se siitä. Tai no, kävi tarjoilija muutaman kerran kysymässä, onko meillä kaikki hyvin.
Vaikka ruuat näyttivät äkkiseltään pieniltä, saimme vatsamme täyteen. Itse asiassa olimme niin ähkyssä, että jouduimme pyytämään makeat herkut mukaamme, sillä emme yksinkertaisesti pystyneet syömään kaikkea. Uskon, että meille olisi mainiosti riittänyt yksi tarjotin puoliksi, mutta valitettavasti tällaista jakovaihtoehtoa ei ollut.
Oletko käynyt kello viiden teellä jossain päin Isoa-Britanniaa? Mitä tykkäsit?
Lue myös:
En ole Briteissä kello viiden teellä, vaikka siellä yhden kesän olenkin viettänyt. Loviisassa kuitenkin olimme vuosi sitten skonssibrunssilla., joka konseptina taitaa olla hieman vastaava. Hintakin on sama, 36 euroa.
Heh, hauska että hinta ollut aivan sama 😀 Mutta joo, näitä on varmasti myös muualla kuin Isossa-Britanniassa!
”Iltapäiväteetä palatsissa” – miten juhlalliselta ideasi kuulostikaan. Ja ilmeisesti osasitte nauttia herkuttelusta. Ihmettelin ensin hintaa, mutta jos niitä herkkuja oli noin monipuolisesti, niin ei kai se paljon ollut. Ja posliinikupit tekevät kyllä herkuttelusta juhlaa. Me käytämme kotonakin vanhoja posliinisia kultareunakuppeja tapaninpäivänä, kun meillä on traditionaaliset suvun laulujuhlat kotona – siitä se juhlatunnelma tulee oikeasti esille. Aila
Meilläkin on mummolassa ”paremmat posliinit”, jotka laitetaan juhlapäivinä pöytään 🙂 Tuovat kyllä luksusta arkeen! Ja laulujuhlat kuulostaa kivalta!
En ole ollut kello viiden teellä Briteissä enkä muuallakaan. Pidän enemmän kahvista. Holyroodin palatsissa kuitenkin olen käynyt ja se oli aika mielenkiintoinen paikka vaikka lopussa en jaksanut niin keskittyä enää selostukseen. Jos tuollaiseen teehetkeen joskus eksyisi niin varmasti pitäisi olla ns. ”parempaa Seppälää” päällä eikä reissu vaatteissa sinne mennä ja tämäkin vielä tuo lisähaasteen.
Täällä taas yksi, joka on elämänsä aikana maistanut kahvia maksimissaan kaksi kertaa 😀 Ja joo, täytyy jatkossa kuljettaa ”parempaa Seppälää” mukana 😀
Hieno teehetki! Mielenkiintoista lukea myös sen historiasta. Meiltä löytyy lähipiiristä yksi teen suurkuluttaja, joten hänen mukanaan on tullut tutustuttua tähän maailmaan ja nautittua teehetkistä niin Kämpissä kuin Havenissa. Molemmat olivat hienoja kokemuksia ja hinnakkaita yllättäen myös. The teehetki kaikilla höysteillä löytyy Juvalta Teahouse of Wehmaisista, jossa olen nauttinut parhaimmat skonssit koskaan, siellä kannattaa piipahtaa.
Hauska kuulla teidänkin teetottumuksista! Tuosta Juvan paikasta olen tainnut kuulla joltain muultakin aiemmin. Pitää siis ehdottomasti laittaa testiin 🙂
Iltapäivätee on mun suosikki. Hiukan hintava vaan. Englannissahan tuo on erittäin suosittu ja paikkoina on mitä hienompia. Kiva kuulla, että löytyy muualtakin.
Tee on parasta kaikkina vuorokaudenaikoina 😀
Ihanan näköinen teehetki! Olen käynyt Lontoossa iltapäiväteetä nauttimassa kauniista posliinikupeista ja sievien leipien ja herkkujen kera, ja onhan siinä jotain erityistä. Allekirjoitan kuitenkin saman, että aivan järkyttävä ähky vaikka syötävät näyttivät pieniltä suupaloilta. Täytyykin ensi kerralla tajuta pyytää jotain mukaan! 🙂
Mä en olisi itse tajunnut pyytää loppuja herkkuja mukaan, mutta onneksi Hilla oli paremmin hereillä 🙂
Ei uskoisi, että tuli näin mielenkiintoinen juttu! Oli kiva kuulla historiasta. Ja ehkä menisin kokeilemaan, vaikka juon vain vihreää tai yrttiteetä. Tuolla on varmaan mustaa, väkevää? Maidon kanssa vai sitruunan? 😉 En myöskään syö makeita leivonnaisia tai edes juurikaan leivonnaisia, joten kuolisin tuollaisesta annoksesta. Niissä ei ilmeisesti ollut valinnanvaraa? Pyytäisin kaikki makeat jutut mukaan ja syöttäisin miehelle, varmaan 😂
Kiitos Raija! 🙂 Mä mietin myös pitkään, saanko kirjoitettua tästä omaa juttuaan, mutta lopulta historia vei mennessään. Ja tuolla oli tosiaan tarjolla mustaa teetä ruskean sokerin ja maidon kanssa 🙂 Valinnanvaraa ei ollut, eli sitä syötiin mitä eteen tuotiin 😀 En oo myöskään leivosihminen, mutta hyvin upposi!
[…] Kello viiden teellä Holyroodin palatsissa Edinburghissa […]