Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin julkaista tällaisen postauksen, joka on omistettu kokonaan Elinan ja minun väliselle ystävyydelle. Reissuilla olemme välillä miettineet toistemme eroavaisuuksia sekä sitä, minkälaisen kuvan lukijat ovat meistä ehkä blogin kautta saaneet – ja pitääkö se lainkaan paikkaansa oikeassa elämässä.
Niille ketkä eivät tiedä, olemme tosiaan tutustuneet Elinan kanssa toisiimme matkablogien ansiosta. Muutama vuosi sitten Elina laittoi minulle rohkeasti viestiä ja ehdotti yhteistä reissua Färsaarille. En edes tiennyt, missä saaret sijaitsivat, mutta perinteiseen tyyliini vastasin ”Kyllä!” sen kummempia miettimättä. Näimme ensimmäisen kerran lentokentällä, ja huolestuneelle miehellenikin kerroin lähteväni reissuun ”jonkun Pohjanmaalla asuvan Elinan kanssa”. Hyppäsimme reissulla muutenkin syvään päätyyn ja jaoimme pienehkön parisängyn koko reissun ajan.
Mitä olemme toisistamme yhteisten reissujen ansiosta oppineet?
1. Elina nauraa jutuille ”jälkikäteen”. Meillä on todella samanlainen huumorintaju ja nauramme paljon. Elinalla on kuitenkin hauska tapa nauraa jutuille ”jälkikäteen”. Olemme esimerkiksi saattaneet puhua aiheesta X vartti sitten, ja yhtäkkiä Elina alkaa nauraa tälle meidän keskustelulle uudelleen.
2. Eve jättää valot päälle. En ole edes tajunnut, miten huolimaton olen valojen kanssa ennen kuin Grönlannissa aloimme molemmat kiinnittää tähän huomiota. Vaikka kuinka koetin tsempata, niin lähes aina Elina joutui sammuttelemaan valoja jälkeeni…
3. Elina syö Even jämät. Elina ei tykkää, jos ruokaa tai juomaa heitetään pois. Niinpä hän tosi usein napsii ja juo meikäläisen jämiä, sillä mulla on usein tapana jättää ruokia syömättä ja juomia juomatta. Kysynkin aina ensin Elinalta, haluaako hän mun jämät, ennen kuin heitän ne pois. Hauska fakta kuitenkin on, että ilmeisesti Elina harrastaa tätä vain lastensa ja meikäläisen kanssa!
4. Eve kiroilee kuin merimies. Mitäpä sitä selittelemään. Kiroilen todella paljon (sekä ilosta että kiukusta), mutta tästä jos mistä haluaisin todella päästä eroon…
5. Elina on järjestelmällinen harkitsija ja Eve taas spontaani heittäytyjä. Tässä on varmasti meidän suurin eroavaisuus, mutta samalla myös tietynlainen voimavara. Siinä missä Elina pitää huolta, että tullaan hengissä ja turvallisesti kotiin, niin mä keksin meille lennosta aina vähän kaikkea ekstraa. Elina myös palauttaa hyvin takaisin maanpinnalle, jos omat ideat meinaavat olla liian lennokkaita…
6. Evellä on onneton tasapaino. Tipuin vuonna 2018 nuorelta hevoselta aika pahasti, jonka seurauksena tasapainoni on huonontunut dramaattisesti. Puoleen vuoteen tippumisen jälkeen en myöskään hahmottanut, menevätkö edessä olevat portaat ylös vai alas… Tästä johtuen minulla on naurettavan huono tasapaino, ja se näkyy meidän reissuilla muun muassa siinä, että saatan helposti heittäytyä tantereeseen. Esimerkiksi Grönlannissa oli helpompi lasketella pyllymäkeä kuin koettaa pysyä pystyssä. Elina aina jaksaa ihmetellä, miten vaikeaa homma voi olla!
7. Elina on parempi suunnistamaan. Mieheni sanoo usein, että suuntavaistoni on niin onneton, etten meinaa löytää olohuoneesta keittiöön. Elina taas muistaa todella hyvin pieniäkin yksityiskohtia, ja osaa usein ilman karttaakin kertoa, minne meidän pitäisi milloinkin mennä. Kysyn Elinalta todella usein, että ”Ollaanko me muka oltu täällä?”.
8. Eve on töhömpi. Olen meistä kahdesta huolettomampi – ja huolimattomampi. Siinä missä Elina miettii esimerkiksi jo pakkausvaiheessa kaikki kuntoon, saatan itse lähteä Grönlantiin ilman toppahousuja ja Färsaarille ilman sadetakkia…
9. Elina on äidillisempi. Elina on todella ystävällinen, lempeä ja huolehtiva. Yksi Elinan lempilauseista onkin ”Yöt on nukkumista varten”, kun taas minä haluaisin kukkua yöt.
10. Nähdään ja pidetään toisiimme yhteyttä todella harvoin. Näemme toisiamme oikeastaan kaksi kertaa vuodessa: tammikuun Matkamessuilla sekä kevään reissulla. Muuten pidämme aika vähän yhteyttä toisiimme, emmekä usein esimerkiksi tiedä, minne toinen on reissaamassa seuraavaksi. Mutta sitten taas kun ollaan yhteydessä/yhdessä jossain, niin juttelu ja oleminen on todella luontevaa! Aivan kuin välissä ei olisi hiljaisia kausia ollutkaan.
Tähän loppuun haluaisin vielä hehkuttaa, miten onnellinen olenkaan ollut, sillä matkablogin kautta olen saanut elämääni hurjan paljon hyviä tyyppejä! Viikoittain tulee kommentoitua toistemme blogeihin, ja lisäksi on ihan parasta, kun osutaan samoille reissuille tai muihin tapahtumiin. Kiitos teille kaikille! ♥
Yllättikö joku näistä? Tai oletteko ehkä saaneet blogin kautta meistä erilaisen kuvan?
Tämä oli kivasti kirjoitettu juttu. Tuo tosiaan oli hauskaa, että Elina tuosta vain laittoi viestiä ja näitte ensimmäisen kerran lentokentällä. Itse asiassa minua yllätti tuo viimeinen kohta, ajattelin että olisitte nykyään yhteydessä varsin usein.
Jep, se oli kyllä ikimuistoinen viesti! 🙂 Ja joo, ensin mekin ehkä koettiin siitä huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta, meillä on aika kiireiset elämät tahoillamme, joten aina aikaa ylimääräiseen soitteluun tai viestittelyyn ei vaan ole :/ Mutta sitten taas on ollut ihan mahtavaa tajuta, että voidaan helposti jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka edelliskerrasta olisikin aikaa 😀
<3 ihanaa kun oot mun ystävä!
Samoin ♥
Tää on ihana juttu. Ystävyyden ja erilaisuuden kunnioitus❤️❤️❤️
Kiitos Mari! Tätä oli tosi kiva ja helppo kirjoittaa 🙂
Aika hyvin blogin ja somen kautta on saanut oikeanlaisen kuvan teistä 🙂 Tuo vaatii kyllä tosi paljon, että lähtee ventovieraan kanssa reissuun. Itse en siihen taipuisi, koska olen sen verran introvertti että väsyisin nopeasti. En varsinkaan jaksaisi viettää kenenkään kanssa aikaa 24/7 (edes perheen tai puolison..) 😀
Kiva kuulla, että somekuva vastaa todellisuutta 🙂 Ja joo, tiedän täysin mistä puhut! Me tarvitaan molemmat Elinan kanssa myös omaa tilaa ja rauhaa, ja voidaan aina sanoa siitä. Välillä saatetaan olla samassa huoneessa, mutta useampi tunti niin, ettei puhuta toisillemme mitään 😀
Aivan ihana juttu! Ystävyys voi tosiaan alkaa yllättäin ja hyvinkin erilaiset tyypit saattavat päätyä ystäviksi. Sitä kutsutaan rikkaudeksi. Jäin oikein miettimään, että kun Elina on harkitseva, niin kauankohan hän harkitsi ennen kuin pyysi sinua ensimmäiselle reissulle ja toisaalta kuinka hän hämmästyikään, kun itse vastasit heti myöntävästi.
Mä en itse varmaan lähtisi ihan tuosta vaan kenenkään kanssa reissuun tai ainakin haluaisin oman huoneen, jossa olla hetken rauhassa ja omissa oloissani.
Onnea teidän ystävyydelle ja tämä oli todela hyvän mielen postaus❤️
En olekaan koskaan kysynyt, kauanko Elina harkitsi ennen kuin laittoi viestiä! Täytyy joskus kysyä. Ja kiitos ihanasta kommentistasi 🙂
Haha! Ehkä muutamia päiviä tätä mietin kun tuli ajatus mieleen ja sitten se oli vaan, et pitää jossain vaiheessa kysyä kun se (idea) tuntui niin luontevalta. En kyllä yhtään yllättynyt, että Eve suostui lähteä mukaan. Täytyy sanoa, vaikka oon harkitseva (haluan olla varma siitä mitä teen), niin silti saatan saada paljon spontaaneja ideoita jotka vaan tuntuvat oikealta ja joihin sitten tartun saman tien. Tämä oli varmaan yksi niistä 🙂 ja toisaalta tykkään heittäytyä ja haastaa itteäni vähän epämukavuusalueen ulkopuolelle, vaikkei tämä sitä ollut.
<3
Ihana juttu teistä! Ja mahtava, että matkabloggaajaporukasta on löytynyt ystäviä ja myös reissuseuraa! <3
Se on kyllä ollut ehdottomasti tän blogiharrastuksen paras puoli! <3