Samarkand – Silkkitien satumaisin kaupunki

Satumainen. Se on varmasti adjektiivi, jollaisena Samarkand monelle vierailijalle näyttäytyy. Kaupunki hurmaa turkoosin ja kullan sävyillään sekä mosaiikkien koristamilla julkisivuillaan. Minut kaupunki sai koukutettua jo muutamalla somekuvalla. Niistä välittyi jonkinlaista tuhannen ja yhden yön tunnelmaa, ja minun oli pakko päästä selvittämään, mistä Keski-Aasian vanhimmassa kaupungissa oikein on kyse.

Saan ensikosketuksen uzbekkien ystävällisyydestä jo lentokoneessa. Vieressäni istunut nuorimies olisi tehnyt puolestani varmasti kaiken, mitä olisin ikinä keksinyt pyytää. Mietin miten juuri nyt, juuri tässä maailmantilanteessa tarvittaisiin enemmän hänenlaisiaan ihmisiä ja aitoa empatiaa.

Saavun Samarkandiin aamuyöllä. Lentokentän vessassa on viisi paikallista naista. Avaan vessakopin oven, jonka takaa paljastuu vielä kolme naista lisää. Yhteinen siistiytymishetki on käynnissä. Kun saan käytyä vessassa, minutkin kutsutaan mukaan pesemään naamani. Yhteistä kieltä ei ole, mutta naiset tarjoavat laukuistaan erilaisia rasvoja ja meikinpoistoliinoja.

Jätän naiset jatkamaan toimiaan ja siirryn lentokentän aulaan. Huomaan herättäväni huomiota. Meitä tuijotetaan pitkään, ja yhtäkkiä juoksutrikoot ja farkkutakin alle piilotettu t-paita tuntuvat todella väärältä asuvalinnalta.

Suuret yöperhoset lentelevät aulassa ristiin rastiin, ja väistelen niitä ja paikallisten katseita parhaani mukaan.

Kaupunkikierros ja Samarkandin helmet

Kuski on aulassa meitä vastassa. Huomaan heti, ettei yhteistä kieltä ole, mutta hän viittilöi meidät seuraamaan. Kipitämme kuskin perässä pienelle parkkipaikalle, joka on täynnä valkoisia Chevroleteja. Muistan lukeneeni, että muita autoja täällä ei juuri olekaan. Takapenkillä ei ole turvavöitä, joten puristamme ovenkahvoja rystyset valkoisina, kun kuski lähtee pujottelemaan Samarkandin vilkkaille kaduille.

Saavumme ensimmäiseen paikkaan. Kääntäjän avulla kuski kertoo, että oppaamme on kohta täällä. Tuntuu kiusalliselta, ettemme voi kommunikoida normaalisti, sillä kuski ei ymmärrä sanaakaan englantia. Opas saapuu kuitenkin nopeasti ja tilanne raukeaa.

Lähdemme kiertelemään Samarkandin nähtävyyksiä. Jo ensimmäisen kohdalla joudun hieraisemaan silmiäni, sillä upea Amir Timurin mausoleumi aukeaa upeana edessämme lempeässä aamuauringossa. Pujahdan portista sisään ja liityn muiden valokuvaajien joukkoon. En tiedä, minne kamerani suuntaisin, sillä joka puolella on toinen toistaan mielenkiintoisempaa kuvattavaa. Pienet, koristeelliset yksityiskohdat sekä mahtipontiset rakennukset tekevät itseeni vaikutuksen. Opas kertoo tarinoita Amir Timurista, Aasian viimeisestä paimentolaishallitsijasta. Hurjat valloitusretket kansanmurhineen ja mystisen kauniit rakennukset eivät tunnu sopivan yhteen, mutta historia osoittaa toisin.

Jatkamme matkaa kaupungin jylhälle keskusaukiolle (Registan-aukio). Jälleen kerran tuntuu, että olen hypännyt suoraan satukirjan sivulle. Ainoastaan sisäänkäynnin yhteydessä oleva turvatarkastus palauttaa minut takaisin tähän päivään. Kiertelen keskusaukiota ja mietin, mikseivät suomalaiset opinahjot ja majoituspaikat ole koskaan näyttäneet näin upeilta. Jään pohtimaan, millaista tähtitieteen opiskelu täällä on mahtanut olla.

Suosikkivaimon moskeija ja viettelysten basaari

Matka jatkuu. Olemme vihjanneet oppaalle jo aiemmin, että olemme kiinnostuneita keramiikasta ja haluaisimme päästä kiertelemään basaaria. Suuntaamme sinne Bibi-Khanym-moskeijan kautta. Kyseessä on Uzbekistanin ainut naisen mukaan nimetty moskeija, jonka Timur rakennutti aikoinaan suosikkivaimolleen (hänellä oli niitä useita). Opas kertoo, että moskeijasta piti tulla koko islamilaisen maailman upein rakennus, mutta se alkoi rapistua jo varhaisessa vaiheessa, minkä lisäksi maanjäristykset jättivät siihen oman jälkensä.

Rapistunut tai ei, tuntui silti hienolta seistä moskeijan edessä.

Seuraavaksi siirryimme viereiselle Siyobin basaarille. Eri väreissä hohtavat lautaset kiinnittivät heti huomioni, ja niiden tutkailussa meni yllättävän paljon aikaa. Ne kaikki olivat omalla tavallaan upeita, mutta yksikään niistä ei silti tuntunut täysin omalta. Siirryn keramiikan parista ruokien luo. Myynnissä on kaikkea kananmunista siemeniin ja pähkinöistä kuivattuihin hedelmiin. Vaikka kuinka olen etukäteen ajatellut, etten vatsapöpön pelossa syö mitään kuumentamatonta, huomaan pian rouskuttavani erilaisia hedelmiä ja pähkinöitä. Myyjät tarjoavat auliisti maistiaisia, mutta eivät silti tule iholle. Täkäläinen kaupankäynti sopii hyvin introvertille luonteelleni.

Kauneudellakin on rajansa

Päivän aikana huomaan, että kaikella kauneudellakin on rajansa. Mitä pidemmälle iltaa kohden mennään, sitä harvemmin jaksan enää kaivaa kamerani esille. Turkoosikattoiset moskeijat tai koristeelliset rakennukset eivät enää säväytä samalla tavalla kuin vielä muutamia tunteja aiemmin.

Tuntuu, että olen nähnyt niitä ihan liikaa, ja rakennukset alkavat sekoittua toisiinsa. Tunnistan sieltä täältä paikkoja, joihin olen törmännyt aiemmin Instagramissa, mutten muista niiden nimiä. Lisäksi lähes yli vuorokauden jatkunut valvominen alkaa näkyä, ja minun on todella vaikea keskittyä oppaan kertomuksiin. Lyhyillä automatkoilla silmäni painuvat väkisinkin kiinni, ja herääminen on kerta kerralta hankalampaa.

Ja juuri kun kuvittelen, ettei Samarkand voi enää yllättää, opas vie meidät Shah-i-Zindan mausoleumeille. Turkoosin eri sävyissä loistaviin hautakammioihin on haudattu kuninkaallisia ja aatelisia. En tiedä johtuuko se kellonajasta vai paikan nauttimasta somesuosiosta, mutta täällä on ehdottomasti eniten turisteja. He tukkivat tien täysin mielivaltaisesti pyrkiessään saamaan täydellisiä kuvia. Kuvat pilaaville ohikulkijoille puhistaan ja huokaillaan mielenosoituksellisesti. Tästä huolimatta uskallan väittää, että seison yhden maailman kauneimman nähtävyyden edessä.

On pakko nipistää itseään, jotta todella uskon olevani oikeasti täällä. Ensimmäinen päivä Uzbekistanissa on ollut juuri niin tarunhohtoinen kuin olen ajatellutkin. En millään malta odottaa seuraavaa päivää ja sen mukanaan tuomia seikkailuja.

Lue myös:

• Kuvankaunis Uzbekistan ja 10 faktaa