Georgian-reissulla tuli otettua harvinaisen paljon kännykkäkuvia, vaikka järkkäri roikkuikin alusta loppuun koko ajan kaulassa. Koska puhelinkuvien laatu ei koskaan vastaa kameralla otettuja, niin ajattelin jakaa näitä kännykkäotoksia omassa postauksessaan. Hypätään siis vielä kerran vuoristojen maahan, eli luvassa siis puhelinkuvia Georgiasta!
Mainos: Georgia Travel
1. Kuten uskollisimmat seuraajani ehkä tietävät, mulla ei koskaan ole reissuissa ruumaan menevää tavaraa. Tällä kertaa otin kuitenkin pienen matkalaukun mukaan. Kotona olin varma, että laukku painaa ainakin 18 kiloa (niin kömpelöltä ja isolta se tuntui), joten siksi tämä lentokentän vaa’an lukema hieman huvitti.
2. Ne Tammelat -blogin Katrin ja Ilkan kanssa päästiin Cillan kanssa testaamaan ihan jotain uutta ja ihmeellistä, nimittäin platina-Amexin hyötyjä! Oltiin kuin lapsia: seurattiin Katria ja Ilkkaa kiltisti kaikkialle, ja ihmeteltiin isoon ääneen, miten upeaa kaikki onkaan! Tässä käytiin hakemassa patongit ja salaatit matkalle mukaan!
3. Upea auringonlasku Istanbulin kentällä! Kuvassa näkyvä nuorimies luuli, että kuvaan häntä (enkä yhtään ihmettele, sen verran hähmäiseltä touhuni vaikutti).
4. Turkish Airlinesin kyydissä – jälleen kerran! Maaliskuussa en ollut matkannut Turkishilla vielä kertaakaan, mutta nyt muutama kuukausi myöhemmin lentoja on kertynyt jo kahdeksan!
5. Oppaamme Georgiassa oli Guro. Mies on tottunut vetämään vuoristossa ”äijävaelluksia” alkeellisissa oloissa, joten välillä hän ei ihan muistanut, että me emme ole vuorivaeltajia. Ristin Guron muuten ”Georgian Esko Eerikäiseksi”. Mitä mieltä olette, onko heissä samaa näköä?
6. Tbilisin kerrostalojen aulat yllättivät kerta toisensa jälkeen. Vaikka ulkokuori olisi ollut miten rapistunut tahansa, sisältä saattoi löytää varsinaisia aarteita.
7. Kuten pressimatkoilla usein, niin Georgiassakin oli pitkät päivät ja tiukka aikataulu. Perjantaina myös tuli käveltyä kiitettävästi pitkin poikin Tbilisiä! Reissun jälkeen kello muuten katosi mystisesti: laitoin sen latautumaan makuuhuoneeseen. Seuraavana päivänä löysin kellon laturin vierashuoneesta, mutta kello oli kadonnut. Sitä ei vielä tähänkään päivään mennessä ole löytynyt!
8. Reissun aikana nähtiin niin monta kirkkoa ja luostaria, ettei niitä tarvitse sisällyttää seuraavien kahdenkymmenen vuoden matkoihin, haha! Olivathan ne upeita, mutta liika on liikaa..
9. Reissussa myös syötiin kiitettävästi! Päivä toisensa jälkeen pöydät notkuivat ruuasta. Yksi erikoisimmista makuelämyksistä oli tämä todella suolainen juusto, joka kypsytetään lampaankarvan seassa. Välillä juustossa olikin karvoja mukana, ja toisinaan se maistui vahvasti villasukalta…
10. Tämä grillimestari oli ihan mun suosikki! Sentään panosti kuvaa varten ja heitti tupakan pois! Muuten siis kiskoi posket lommolla tupakkaa samalla, kun käänteli vartaita…
11. ja 12. Nämä viinitilavierailut olivat omalta osaltani todellisia ”helmiä sioille” -kokemuksia, sillä en ymmärrä viineistä mitään. Koetettiin Cillan kanssa ottaa taiteellinen kippistelykuva samalla, kun viinitilan omistaja kertoi yrityksestä ja viineistä. Olimme kuitenkin nauttineet useamman lasillisen, joten vaikka kuinka koetimme olla varovaisi, onnistuimme kolistelemaan laseja kovaäänisesti yhteen…
13. Viinikierroksen jälkeen pääsimme tekemään šoteja, eli leipiä. Meitä opastanut naishenkilö oli tiukka täti, ja piti meidän ryhmän hyvin kasassa ja piti huolen siitä, että tekemisen meininki säilyy! Leivät olivat ihan hyviä, joskin kovettuivat todella nopeasti.
14. Halukkaat pääsivät myös tekemään ja maistelemaan churchkhela-makeisia. Siinä rypälemehu keitetään ensin tahnaksi, johon pähkinäpatukoita dipataan. Paikalliset kutsuivat tätä georgialaiseksi Snickersiksi, mutta itse en maistanut niissä mitään samaa…
15. Kulkukoirat särkivät sydämen kerta toisensa jälkeen…
16. Tässä hyvä esimerkki siitä, että grillin voi pistää pystyyn missä tahansa paikassa. Tässä valmisteltiin meille vartaita erään talon etupihalla.
17. ja 18. Georgialainen ruoka oli ihan hyvää. Siihen kuului paljon lihaa ja vastapainoksi ruokaisaa salaattia. Kaksi juttua, joissa georgialaiset ovat ylivoimaisia, ovat kuitenkin kotitekoiset limonadit (näitä on ollut ikävä!) sekä grillatut kanat ja herkkusienet. En tiedä, mitä taikoja niille oikein tehtiin, mutta ne olivat erinomaisia! Eivätkä maistuneet lainkaan siltä kuin koti-Suomessa.
19. Eskon selfie-hetki.
20. Yritin ottaa meistä kaverikuvan kuoppaisella vuoristotiellä. Ajattelin, että eiköhän niistä ihan hyviä tullut. Illalla hotellihuoneessa olin hieman toista mieltä… Minustakin näkyy vain olkapää!
21. Torille! Näitä löytyi pienestä kyläkaupasta vuoristossa.
22. Olimme Georgiassa koulujen päättäjäispäivän aikaan. Hauska idea, että oppilailla on tällaiset valkoiset kauluspaidat, joihin luokkakaverit ovat saaneet kirjoittaa (oletettavasti) positiivisia juttuja paidan kantajalle.
23. Nappasin tämän kuvan viimeisenä aamuna. Seesteisestä tunnelmasta huolimatta aamu oli varsinainen farssi. Mun puhelimen kello oli yön aikana jostain syystä siirtynyt tunnin taaksepäin. Herätyskello olisi siis soinut siinä vaiheessa, kun muut olisivat hypänneet taksin kyytiin kohti lentokenttää.. Onneksi Katri sai respan kautta soitettua mulle, ja ehdin jopa syödä nopean aamupalan ennen lähtöä!
24. Ja tällainen ”hatsapuriasiantuntijakuva” Katrista ja Ilkasta meidän viimeisellä illallisella!
Siinäpä tuli läjä puhelinkuvia Georgiasta! Miten te muut innokkaat kuvaajat, vieläkö jaksatte raahata kameraa reissuille mukaan vai onko puhelin korvannut sen?
Lue myös:
Matkalaukkuvaaka on muuten näppärä, niin ei tarvitse miettiä noita painojuttuja. Vaikka harvoinpa käsimatkatavaroita lopulta punnitaan. Huh, tuo olikin paha, kun kello oli siirtynyt. Onneksi et ollut yksin reissussa! Meillä järkkäri on oikeastaan edelleen lähestulkoon ainoa millä tulee kuvattua, vaikka nykyään puhelimissakin alkaa olla varsin hyviä kameroita.
Mulla on ollut matkalaukkuvaaka ostoslistalla vaikka kuinka kauan, mutta aina se vaan jää 😀 Tuossa matkalaukussa itsessään on jonkinlainen vaaka? Kovin tarkka se ei ole, ja ilmoittaa vaan sen, onko laukku yli vai alle 22 kiloa 😀
Kiitos linkkauksesta ja mahtavasta reissuseurasta! <3 Hienoja kuvia!
Olkaapas hyvät 🙂 Ja kiitos sinnekin reissuseurasta, oli kivaa! <3
Turkish Airlines kuljettaa mua ties mihin. Tuntuu olevan halvinta suomalaisille lentää nykyään Istanbulin kautta, oli suuntana sit Aasia tai Etelä-Amerikka. Plus palvelu todella hyvää!
Sä ootkin tommonen maailmanmatkaaja 😉 Mutta joo, nyt mustakin tuntuu, että kaikille reiteille on Turkis Airlinesia tarjolla – tai sitten mun matkat suuntautuu tiettyyn suuntaan maailmaa 😀
Hitto ne viinilasit kilis ja kolis kovaa! Ja miks me ei jätetty sitä yhteen kertaan 😀 Sun kanssa oli kyllä muutenkin hauskaa.
No niin kolisi!! Perus me, ”yritetään vielä kerran”! 😀 Ja samoin, oli niin kiva olla yhdessä reissussa!!
Teillä oli kyllä monipuolinen reissu Georgiassa, jossa on paljon nähtävää. Kohteet olivat paljolti samoja, joihin tutustuin muutama vuosi kolmen maan Kaukasuksen kierroksella.
Minulla ei ole ollut matkoilla mukana järjestelmäkameraa 70-luvun jälkeen, jolloin kamerassa oli useimmiten diafilmiä. Pienet taskukamerat ja nykyään puhelin ovat korvanneet ison kameran, joka ei mahdu taskuun tai pieneen laukkuun.
Aika moni on sanonut tuota samaa, että kohteet pysyvät samoina – oli vuosi(kymmen) mikä tahansa 😀
Kyllä kamera pitää olla mukana. Kännykällä voi ottaa videot ja niitä tilannekuvia, kun kamera ei lähettyvillä.
Aika monta lyhyempää reissua on jo menty puhelimilla kun tuli uusittua minunkin vanhempi iPhone 16 Prohon. Eläinkuvia jos on tiedossa, kuten nyt vaikka Hornoyalla Norjassa, niin niihin tarvitaan kyllä vielä kamera enkä lähtisi safarille ilman kunnon kameraa ja putkea.
Mulla oli Nepalissa mukana kamera, mutta todella vähän sillä tuli kuvattua. Oli paljon näppärämpää ottaa kännykkä taskusta ja napata sillä kuvia, kun ottaa kamera repusta. Kaulassa en uskaltanut sitä pitää, koska kompastumisvaara. 🙂 Mutta voihan Guro! Hän on kyllä ulkonäöltään paikallinen Esko Eerikäinen, hih!
Hienoja nämä kännykkäkuvatkin ovat. Ihailtavaa, että jaksoit sitä järkkäriä raahata urhollisesti mukana. Hyvä, että itse jaksaa edes omaa kassia raahata ja kaikki kuvat nykyään vain kännykällä. Luovuin järkkäristä jo vuosia sitten.
Noh, kun omat kamerataidot on olleet jossain 40 vuotta sitten… Vaikka olen koittanut palauttaa niitä ja välillä ymmärränkin kamerasta jotain, niin ei tässä päässä enää pysy tieto. Enkä jaksa kantaa kameraa. Eli kännykällä mennään, vaikka ei todellakaan ole kuvat sellaisia että olisin tyytyväinen.
Ihan hyviä kännykuvia oli minusta osa näistä sinun kuvistasi, osa varmaan valittu tarkoituksella tärähtäneistä 😄
Ja kyllä, olihan se nyt ilmiselvä Eerikäinen. Musta tuntuu. että olisitte Cillan kanssa ihan sopivaa matkaseuraa itselleni, vaikka ikäeroa onkin aika paljon… 😆
Niin moni hehkuttaa Georgiaa, että pitäisikö vielä joskus? Puhelinkamera ja reissut ilman ruumaan menevää laukkua ovat kavereitani. Ja siitä huolimatta nykyisin pakollinen varustus kotona on matkalaukkuvaaka 🙂 Joskun on pakko ottaa myös laukku mukaan, kuten esim. viime kuun Japanin matkallemme. Silti liputan ”reppureissuille”. Mutta kivalta näytti teidän mediamatkatkanne.