Vieläkö joku muistaa National Geographicin Huijareiden kaupunki -sarjan? Olin itse aikoinaan sarjan suuri fani, sillä oli kiva päästä kurkistamaan eri kaupunkien siloitellun ulkokuoren alle. Vaikka aika onkin tehnyt tehtävänsä, enkä enää kovinkaan tarkasti muista yksittäisiä jaksoja, niin jotain on kuitenkin syöpynyt syvälle muistiini: Prahaan ja Brasiliaan ei kannata matkustaa. Mutta kuinka ollakaan, Prahaan oltiin tosiaan menossa… Mieheni ei ollut kuullutkaan sarjasta, saati nähnyt ainuttakaan jaksoa, joten niinpä keskiviikkoiltana, kun meidän olisi ehdottomasti pitänyt keskittyä pakkaamiseen ja matkan suunnitteluun, katsoimmekin silmät pyöreinä Huijareiden kaupungin Praha-jaksoa. Juontajaa tunnuttiin vedätettävän joka käänteessä eikä koko kaupungista tuntunut löytyvän ainuttakaan rehellistä tyyppiä… Sarjan katsomisen lomassa mieheni vilkuili minua merkitsevästi. Että näinkin kivaan paikkaan olin hänelle lentoliput synttärilahjaksi ostanut.
Vaikka Huijareiden kaupunki -jakso teki tehtävänsä, en Matkustustiedotetta lukiessani ollut vielä kovinkaan huolissani. Siinä varoiteltiin lähinnä taskuvarkaista ja kehotettiin noudattamaan tavanomaista varovaisuutta. Perus juttuja siis, jotka kannattaa huomioida kaikkialla. No, oliko Praha sitten jotenkin pelottava? Pelkäsinkö pidennetyn viikonloppulomamme aikana? Valitettavasti joudun vastaamaan myöntävästi: Kyllä, pelkäsin. Mutta en niin paljoa kuin mitä olin etukäteen (tai Huijareiden kaupunki -jakson katsottuani) ehkä pelännyt.
Haluan kuitenkin jo tässä vaiheessa postausta painottaa, että paria välikohtausta lukuunottamatta Praha tuntui turvalliselta. Liikuimme aamusta iltamyöhään ympäri kaupunkia niin jalan kuin julkisillakin, ja suurimman osan ajasta olomme oli turvallinen. Tämän postauksen idea on kuitenkin kertoa muutamasta epämiellyttävästä tilanteesta, joihin jouduimme pidennetyn viikonlopun aikana:
Taskuvaras Kaarlensillalla
Ensimmäinen kuumottava tilanne oli Kaarlensillalla heti ensimmäisenä päivänä, kun vanhempi mieshenkilö bongasi minun kaivelevan laukustani videokameraa. Mieheni oli jäänyt sillan toiseen päähän kuvailemaan, kun itse malttamattomana olin jatkanut matkaani – yksin. Jostain syystä sama mies oli kiinnittänyt jo aikaisemmin huomioni. Hän oli poltellut rauhassa tupakkaa sillan kaiteeseen nojaillen jo pidemmän aikaa ja seuraillut suurella mielenkiinnolla sillalla liikkuvia ihmisiä. Hieman liiankin suurella mielenkiinnolla. Kun sitten aloin kaivaa videokameraa laukustani, näin sivusilmällä, miten mies heitti tupakkansa menemään ja lähti kävelemään reippaasti luokseni. Tietenkin pelästyin ja lähdin etenemään siksakia sillalla miehen pujotellessa perässä.
Tilanteesta teki entistä pelottavamman se, ettei taskuvaras tuntunut välittävän muista ihmisistä ollenkaan. Tilanne oli oikeastaan aika absurdi. Aivan kuin olisimme leikkineet hippaa ihmisjoukossa ilman, että kukaan ulkopuolinen olisi puuttunut asiaan. Onneksi mieheni oli kuitenkin lähtenyt kävelemään minua vastaan, joten pääsin melko nopeasti hänen luokseen turvaan. Tajutessaan, etten ollutkaan yksin liikenteessä, taskuvaras luovutti ja siirtyi jälleen sillan reunalle tupakoimaan. Myöhemmin saman päivän iltana törmäsimme taskuvarkaaseen jälleen Kaarlensillalla ja näimme, miten hän taas ilmeisesti bongasi uuden uhrin, sillä savuke lensi kaaressa jokeen ja askel oli varsin reipas, kun hän lähti taas kiitämään jonkun turistin perään.
Ehkä tällainen taktiikka toimii paremmin kesällä, kun silta (oletettavasti) on täynnä turisteja. Nyt miehen epämääräinen käytös kiinnitti kuitenkin liian helposti huomion, ja melko tyhjällä sillalla oli mahdotonta olla huomaamatta, jos joku oikeasti kulki liian lähellä. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta ikinä, että saan perääni epäilyttävän henkilön, joten tuntuihan se aika kuumottavalta, vaikkei tapaus laajemmassa mittakaavassa ehkä pelottavalta vaikuttanutkaan. En myöskään halua ajatella, mitä olisikaan voinut tapahtua, jos mieheni ei olisi tullut sillalla vastaan…
Takaa-ajo rautatieasemalla
Toinen tapaus sattui seuraavan päivän iltana Prahan päärautatieasemalla, kun tulimme Kutná Horasta takaisin. Epähuomiossa kävelimme aseman ulkopuolella suuren pummijoukon välistä ja kiinnitimme tietenkin toiminnallamme heidän huomionsa. Tämän jälkeen alkoi kauhea huutelu, jonka seurauksena paikalle alkoi kerääntyä yhä enemmän näitä laitapuolen kulkijoita. Yhtäkkiä huomasimmekin olevamme saarroksissa, miesten uhkaavan käytöksen ja huutelun vaan jatkuessa.
Sen kummempia keskustelematta lähdimme mieheni kanssa kipittämään lähimmälle kadulle, jossa näimme olevan ihmisiä. Kaksi miehistä lähti juoksemaan meidän peräämme, ja pikakävelymme vaihtui vaistomaisesti juoksuksi. Vaikken itsekään ole mikään sprintteri, niin onneksi takanamme juoksevat miehet olivat vielä hitaampia, sillä pääsimme lopulta turvaan kadulle. Siellä bongasimmekin onneksi turistijoukon, jota jäimme hetkeksi seuraamaan. Ilmeisesti he olivat jollain opastetulla kierroksella – ja hyvä niin! Vilkuilimme vielä pitkään taaksemme, mutta onneksi meitä ei enää seurattu…
Sellaisia epämiellyttäviä kokemuksia (, jotka tosin päättyivät onnellisesti) täällä. Mites muilla? Onko teille sattunut vastaavanlaisia välikohtauksia Prahassa tai muualla maailmassa? Entä missä maassa olet pelännyt eniten?
No huh, luin tätä juttua, kuin jännityskirjaa sydän pamppaillen 😀 Postaus ei varsinaisesti herättänyt intoa Prahaa kohtaan, vaikka sama hommahan on kaikissa kaupungeissa. Itse olen joutunut kerran ryöstön uhriksi privaattivillassa vartioidulla alueella Cannesissa, kun jätin terassille näköetäisyydelle käsilaukun. Emme vieläkään tajua millä ongella laukku on ongittu aidan yli. Onneksi puhelin ja kamera olivat käsissäni ja varas sai vain vähän käteistä. Harmia lukkojen vaihdosta ja korttien uusimisesta kyllä tuli.
Hahah, mahtavaa että jännitys siirtyi pelipaikalta myös tähän tekstiin 😀 Ja joo, ei Praha varmasti ole sen turvattomampi kuin muutkaan samankokoiset kaupungit, miellä vaan kävi huono tuuri. Ja apua, kuulostaa kyllä tosi ihmeelliseltä, että laukku on saatu tuollaisesta paikasta vietyä! Onneksi tärkeimmät kuitenkin säästyivät varkaan kynsistä 🙂
No johan oli takaa-ajoa kerrakseen! Prahassa olen käynyt itsekin, mutta se oli jo vuonna 2004. Olin silloin reilaamassa Itä-Euroopassa. Prahassa ei sattunut mitään vastaavaa, vaan siellä piipahdus sujui oikein hyvin. En tainnut viipyä siellä kuin yhden yön. Muutenkin reissuillani on ollut yllättävän vähän mitään hämäriä tilanteita. Kaikenlaisia huijareita tosin on tullut vastaan, mutta olen yleensä tajunnut tilanteen. Tunisiassa on ollut ehkä eniten epämiellyttäviä tilanteita: perässä juoksevia, häpeilemättömästi tuijottavia miehiä ja kaikenlaisia huijausyrityksiä oikealta ja vasemmalta. Saharan aavikolle lähdin kahdestaan ruotsalaisen ystäväni kanssa. Saharassa yövyimme aavikon laidalla keitaassa, jossa oli isoja telttoja. Myöhään illalla havahduimme, kun telttamme seinässä oli silmä. Tajusimme, että siinä oli reikä ja sen takana mies, joka kyttäsi meitä teltassa. Silloin oli aika puistattava olo. Yöllä ei uskaltanut edes vessaan lähteä. Tästäkin retkestä kuitenkin selvisimme. Muutenkin valtaosa reissuista on sujunut hyvin ilman pelottavia tilanteita. 🙂
Joo, kyllä saatiin muutamaan päivään aika hyvin ajojahtia sisällytettyä 😀 Ja hienoa, että olet selvinnyt kommelluksitta reissussa, vaikka tuo Tunisia kuulosti kyllä tosi epämiellyttävälle. Saharasta puhumattakaan 😀 En varmasti olisi moisen jälkeen saanut silmäystäkään nukuttua…
Eipä ole osunut kohdalle! Toisaalta taidan olla hyvin sisäistänyt ainakin tuon, että ihmisjoukkoja kannattaa välttää, ainakin nuorista miehistä koostuvia 🙂 – ja taidamme usein kulkea sen verran rinnakkain, että tuo yksin potentiaaliseksi uhriksi jäämistäkään ei ole oikein osunut kohdalle. Praha on kyllä niin ruuhkainen kaupunki, että sinne uskon hyvin mahtuvan kaikenlaista!
Mäkin pysyttelin tuon Kaarlensilta-tapauksen jälkeen tiukasti kiinni miehessäni. Ja katselin hieman tarkemmin ympärilleni 😉
Huh, aivan jännitti tätä lukiessa, että miten tilanteet ratkeaa. Aika kuumottavia tilanteita. Praha on ollut itselläni useasti listalla ja yksin todennäköisesti olisin lähdössä. Tokihan näitä tilanteita voi tulla vastaan missä tahansa. Itselleni on taskuvarkaiden mekkana jääntt mieleen Rooma. Vaikka en itse joutunut uhriksi, oli matkaseurueessamme niin monta läheltä piti tilannetta, että muistan kulkeneeni suurinpiirtein kietoutuneena käsilaukkuuni, kameran nauhaan jne.
No sepä se, kaikkialla voi tapahtua – ihan jo koti-Suomessakin. Siskollani on samat fiilikset Roomasta (itse en ole siellä vielä käynyt). Mutta Praha on kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka! Toivottavasti siis pääset sinne 🙂
Jännityksellä luin myös minä tätä !
Pitääköhän meidän lähteä sinne yhdessä Virpi 😁
Roomassa olen aina saanut olla niin rauhassa kuin olla ja voi mutta, olenkin ollut siellä sesongin ulkopuolella.
Praha tosiaan on aika korkealla must see kohteissa ! Ja yksin todennäköisesti lähdössä.
Heh, ehkä pitää harkita uraa jännitysromaanien parissa 😉
Praha on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Niin kaunis ja täynnä hienoja yksityiskohtia!
Hui, onpas teille sattunut yhteen matkaan! Itse olen vielä onnekseni säilynyt näiltä tilanteilta vaikka liikunkin usein yksin. Mutta koskaanhan ei voi tietää!
Ei meillekään koskaan ennen missään muualla ole sattunut mitään. Nyt oli vaan huono tuuri – tai no hyvä tuuri siinä mielessä, ettei mitään varsinaisesti kuitenkaan tapahtunut 🙂
Praha on ainut paikka missä olen joutunut ryöstön uhriksi. Varas murtautui yöllä hotellihuoneeseen ja vei käsilaukkumme nukkuessamme. Järkytys oli aamulla suuri kun heräsimme, ja tajusimme mitä oli tapahtunut. Kaupungissa oli muutenkin epämiellyttävä tunnelma, kerta riitti minulle.
Apua! Onpa teillä ollut hurja (ja kurja) kokemus… 😮 Kamalaa, että varas on touhunnut hotellihuoneessa teidän nukkuessanne. Ja ymmärrän, ettei moisen kokemuksen jälkeen varmaan tee enää mieli mennä takaisin. Varasta ei taidettu koskaan saada kiinni? 🙁
Vain Roomassa mut on ryöstetty, bussissa. Romaani tyttö oli niin näppärä sormistaan, että onnistui käymään käsilaukullani, vaikka käteni oli laukun ympärillä. Hän sai jopa kukkaron ulos laukustani. Ja muovitaskun, jossa oli ohuita karttoja.
No, 40e se maksoi, onneksi ei enempää. Opin siitä sen, ettei pidä seurata kasvoja vaan KÄSIÄ.
Turkissa vanha pappa oli niin kaveria, että piti mua kädestä ja yritti väen vängällä ottaa sormuksen kädestäni.
Pariisissa mieheni kuvasi leveän kadun näkymiä. Mutta toiselta puolelta katua yksi ilotyttö tuli vaatimaan filmiä. Emme olleet edes huomanneet häntä. Niin vaan nainen pujotteli äkkiä autojen lomasta. Onneksi siihen tuli vanhempi herra, joka auttoi meitä pääsemään pois tilanteesta.
Ja koskaan en enää laita laukkua tuolin karmille. Siihen se voi unohtua. Kokemusta on. Ja meinasi käydä TOSI huonosti.
Oli passitkin siinä laukussa. Niitä tarvittiin retkellä.
Ohhoh, no ette tekään oo helpolla päässeet 😮
Ja aika röyhkeitä varkaita teidän kohdalle on kyllä osunut! Mäkin oon jotenkin sokeasti uskonut, että jos kädet on laukun ympärillä, niin se olisi jotenkin turvassa… Mutta ilmeisesti olen väärässä 😀