Ristnan ranta, surffaajien paratiisi Hiidenmaan kärjessä. En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Tuntuu, että tässä kohtaa kuuluu sanoa, että se pitää itse kokea. Valkoista hiekkaa, korkeita aaltoja ja levotonta merta silmänkantamattomiin…
Niin, ja kauniita kiviä myös! Niitä piti tietenkin laittaa muutama taskuun ja tuoda tuliaisiksi äidille. Meidän perheellämme on vuosikausia ollut tällainen hassu tapa tuoda reissuiltamme aina kiviä kotiin tuliaisiksi. Tämä lähti joskus liikkeelle Islannin reissustamme, kun äiti halusi kotiuttaa muutaman laavakiven puutarhaansa. Sen jälkeen kivikokoelma puutarhassa on kasvanut säännöllisesti milloin minkäkin maan kivillä. Lapsuudenkotini pihalta löytää ainakin islantilaisia, itävaltalaisia, norjalaisia ja nyt virolaisiakin kiviä! Kyllä mieheni katsoi hetken pitkään, kun selitin, että rannalta täytyy nyt kaivaa ne kaikkein kauneimmat kivet kotiin viemisiksi…
Yllä olevaan taloon liittyy hauska tarina. Muutamia vuosia sitten joku rantaan ja sen tarjoamiin surffausmahdollisuuksiin ihastunut henkilö päätti raken(nut)taa itselleen talon meren välittömään yhteyteen: rantaan on matkaa muutama hassu metri. Tontista tai muistakaan luvista ei kyselty keneltäkään ja niinpä, kun talon olemassaolo vihdoin huomattiin asiaa puitiin lopulta oikeudessa asti. Oikeuden päätöksestä en tiedä, mutta tuolla talo kuitenkin edelleen nököttää eikä se näytä ainakaan hylätyltä.
Onko joku teistä käynyt Ristnassa surffaamassa tai ihan muuten vain?
Joo kyllä siellä tuli piipahdettua surffi ommissa pari kolme reissua -90 luvun loppupuolella. Vaikka surffi kelit eivät oikein osuneet kohdalle, niin saari oli muuten niin mielenkiintoinen paikka, että ei tyynet kelit haitanneet. Varsinkin armeejaan jäljiltä siellä oli kaikkea tongittavaa.
Se on kyllä mielenkiintoinen! 🙂 Teitkö löytöjä? 😀