Ensimmäiset askeleet kohti omaa reissupakua

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Matkailussa minua on aina kiehtonut vapaus ja huolettomuus. Vapaus tulla ja mennä juuri niin kuin itse haluaa, huolettomana ilman aikatauluja tai tarkkoja päivämääriä. Pysähtyä, kun siltä tuntuu, mutta toisaalta halutessaan jatkaa nopeastikin matkaa. Tästä syystä olen kokenut pidennetyt viikonloput ja etukäteen ostetut lennot hieman hankaliksi. Miten ihmeessä voisin tietää, missä tunnen oloni milloinkin parhaimmaksi tai milloin tarkalleen haluan palata? Tällainen nuuskamuikkustelija haluaa nähdä ja kokea, kulkea omia polkujaan juuri niin ripeästi tai hitaasti kuin vain ikinä haluaa.

Palattuamme asuntoautoretkeltä Saariston Rengastieltä, aloimme ehkä hieman yllättäen kumpikin haaveilla reissupakusta. Projektista, jonka parissa voisimme ahkeroida talven ja jollaisen kokoamiseen meillä olisi enemmän intoa kuin aikaa tai osaamista. Hetken pallottelimme myös ajatuksella asuntoautosta tai valmiista pakusta, mutta kumpikaan ei tuntunut meiltä. Halusimme jotain keskeneräistä, sellaista, jonka kanssa kaikki olisi mahdollista. Halusimme autolta jotain samaa, mitä ehkä etsimme toisistamme.

Onneksi olemme siinä mielessä loistava pari, että minä suorastaan pursuan ideoita, kun taas mieheni toimii projekteissa järjen äänenä ja toteuttajana. Siinä missä itse saatan etsiä inspiraatiokuvia netistä, hän usein on jo vasara kädessä toteuttamassa niitä. On hurjan turvallista haihatella, kun vierellä on tyyppi, joka varmistaa, etten nouse liian korkealle maanpinnasta.

Viime kuukausina olen siis istunut lukemattomia tunteja koneen äärellä etsiessäni tietoa reissupakuista: olen linkkaillut miehelleni iltalukemiseksi ja -katsomiseksi videoita, artikkeleita ja mielenkiintoisia keskusteluja. Loin jopa oman WhatsApp-ryhmän pakuprojektille. Siihen kuuluu lisäkseni vain mieheni, joka tosin on mykistänyt ryhmän, eikä aina muista reagoida kaikkiin viesteihini… Olen myös kirjoittanut vihkooni muistiinpanoja sormet kipeinä milloin eristämisestä, milloin ilmastoinnista, ja välilehdiltä löytyy useampi sisustussivusto, josta löytyisi kaikkea täydellistä pakuumme.

Toisinaan, kun en ole jaksanut olla järkevä ja etsiä faktatietoa, olen leikitellyt ajatuksella siitä, minkälaisen roadtripin voisimme järjestää ja mistä reittimme mahdollisesti kulkisi. Tällaisena haihattelijana ja haaveilijana olen jo maalannut meidät mielessämme niin Italian kapeille kujille kuin Sveitsin vuoristoonkin.

Jos haaveilu on minun juttuni, niin toista se on uusien alkujen kanssa. Olen hurjan huono ottamaan ensiaskeleita tai tekemään suuria päätöksiä – ainakaan, jos on kyse rahasta. Haluan, että tililtä löytyy aina tietty puskuri, ja pyrin muutenkin välttämään turhia ostoksia. Olen isojen asioiden edessä myös hieman arka. On hurjan paljon helpompaa seikkailla siellä täällä vailla päämäärää kuin varata pankista aika asuntolainaa varten. Olen myös juuri se tyyppi, joka haluaisi, ettei mihinkään koskaan tarvitsisi ottaa lainaa.

Olikin oikeasti hieman pelottavaa, kun mieheni alkoi puhua autolainasta, jotta unelmamme reissupakusta olisi mahdollista toteuttaa jo ennen kesää. Kurkkua kuristi ja tuntui, että nyt oltiin liian isojen ja hankalien asioiden äärellä. Jouduin useampaan kertaan esittämään itselleni kysymyksen, haluanko tätä oikeasti näin paljon. Ja kun kerta toisensa jälkeen huomasin vastaavani myöntävästi, oli pakko ottaa ensimmäinen askel. Itse olisin suunnannut omaan kotipankkiini, jossa olen ollut asiakkaana aina ja jonka työntekijät tunnen nimeltä. Pankkiin, jonne aina lapsena marssin säästöpossuni kanssa ja jonka sisällön halusin tyhjentää mahdollisimman kovaäänisesti tiskille.

Mies kuitenkin toppuutteli ja kehotti kilpailuttamaan lainan. Niinpä me sitten yhtenä iltana istuskelimme sohvalla ja tutustuimme Sorteriin, jossa pääsi muutamalla klikkauksella helposti kilpailuttamaan autolainan. Periaate on sama kuin monilla hotellien vertailusivustoilla, sen verran minäkin ymmärsin jo lyhyen tarkastelun jälkeen. Tutkailimme alkuun lainalaskuria, ja oli mielenkiintoista saada hinta-arvio omille suunnitelmille ja haaveille. Sivuilta löytyy omat kilpailutuskohdat lähes kaikelle mahdolliselle, luottokorteista asuntolainoihin ja remonttilainoista puhelinliittymiin. Myös autolainalle on oma sivunsa, jossa pääsee tekemään ilmaisen hakemuksen – joka ei sido mihinkään. Hakemuksessa kyseltiin muun muassa ammattia, siviilisäätyä sekä työ- ja tuloasioita. En tiedä miksi, mutta on aina jotenkin yhtä kuumottavaa kirjoittaa johonkin virallisiin papereihin olevansa yrittäjä. Ja samalla tajuta, että tässä on kohta jo pari vuotta yrittäjyyttä takana, ja että hengissä ollaan.

Lainahakemuksen lähetyksen jälkeen sain välittömästi useamman lainatarjouksen: lähes kaikilta lainantarjoajilta olisin saanut hakemani summan, mikä tuntui todella hyvältä. Veikkaan kuitenkin, että yrittäjätaustani vaikutti loppuihin päätöksiin negatiivisesti: olenhan melko tuore yrittäjä, ja siten tietynlainen riski. Toki olisin voinut kilpailuttaa lainan yhdessä puolisoni kanssa, mutta halusin katsoa, mihin omat rahkeet tällä kertaa riittävät.

Nyt on siis ensimmäiset konkreettiset askeleet otettu matkalla kohti omaa reissupakua. Tuntuu, että projekti otti harppauksen eteenpäin, vaikka vielä jäimmekin punnitsemaan muutaman lainatarjouksen välillä.

Olisi kiva kuulla, jos sieltä ruudun takaa löytyy tyyppejä, jotka ovat toteuttaneet haaveensa lainarahalla.