Toisinaan mielettömiin paikkoihin eksyy ihan sattumalta ja suunnittelematta. Niin kävi Uuranholin rotkolaakson kanssa. Emme olleet koskaan lukeneet paikasta, emmekä liiemmin tienneet sen olemassaolosta. Mutta niin vain ystävällinen savolaismies vinkkasi meille kohteesta, ja uteliaina lähdimme selvittämään, mistä rotkolaaksossa oikein oli kyse.
Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi & tienoot
Törmäsimme heti parkkipaikalla (Rehvontie) lupsakoihin savolaisvanhuksiin. Papat olivat kovasti huolissaan siitä, miten Mersun pohja oli kestänyt kivikkoisen metsäautotien. Kun kerroin, että ihan kunnossa on, nousi seuraavaksi huolenaiheeksi etelän likkojen erätaidot. Meitä varoiteltiin moneen kertaan paitsi liukkaista portaista ja pitkoksista myös siitä, ettei rotkon reunoille saanut mennä keikkumaan. Hyvä etteivät kädestä pitäen lähteneet saattamaan meitä polulle! Jotenkin sympaattista, miten paljon huolenpitoa saimme lyhyen kohtaamisen aikana osaksemme.
Lähdimme matkaan ehkä liioitellun varovaisesti, ettemme olisi herättäneet huolta vanhuksissa. Suotta he eivät kyllä olleet varoitelleet liukkaudesta, sillä jalka lipesi useammankin kerran jo alun kivikkoisessa mäessä.
Uuranholi on jyrkkäreunainen rotko, jonka pohjalla omassa rauhassaan virtaa pieni puro. Rannat ovat lohkareikkoa tai suota, Holinlammen keskellä on yksi pieni suosaarikin. Reitti laskeutuu portaita pitkin hautavajoaman pohjalle, ja siitä eteenpäin pääsee kulkemaan aivan rotkon keskiössä yhdessä puron kanssa. Ilmeisesti alueen pitkoksia on lähiaikoina uusittu, sillä paikoitellen pitkoksia meni kahdet rinnakkain.
Jälkikäteen luin, että nautiskelijat voivat kesäkuumalla riisua kengät ja sukat jalastaan ja astella osittain veden valtaamilla pitkoksilla avojaloin. Ilmeisesti erityisesti keväällä osa pitkoksista voi olla veden vallassa. Meillä kävi tuuri, sillä pitkokset olivat kuivat, tosin sitäkin liukkaammat. Eikä syyskuun kylmyydessä kyllä tullut mileenkään riisua kumisaappaita pois, mutta voin kuvitella, että kesähelteellä meno on toinen.
Uuranholi on osa Volokinpolkua. Volokinpolku on merkitty, 30 kilometriä pitkä erävaellusreitti, joka sijaitsee Itä-Sonkajärven vaihtelevassa maastossa. Reitti alkaa Jyrkän kylältä, kiemurtelee Kangaslammen särkkien ja Eräholin kautta Haajaistenjärvelle ja päätyy Uuranholin pohjan kanjonimaisemista Susi-Kerviselle aivan Rautavaaran kunnan rajalle asti. Tieltä pääsee polulle useammastakin kohdasta, joten reitillä voi halutessaan kiertää myös lyhyemmän lenkin.
Uuranholi tarjoaa mielettömiä maisemia ilman Volokinpolun kiertoa. Paikalle pääsee tosiaan autolla, ja rotkon päällä on laavu, penkki ja näköalatasanne. Kaikki ovat todella hyvässä kunnossa, ja helposti saavutettavissa. Ainoastaan pitkoksilla ja rappusissa kannattaa olla varovainen, sillä ne saattavat olla yllättävän liukkaat. Mikäli tekee vain piston Uuranholilla, kannattaa samaan reissuun yhdistää myös Hankalammen lintutorni, joka sijaitsee saman Rehvontien varrella. Tornilta on mainiot näkymät erälammelle, jossa pesii kuulemma kurkia, pikkulokkeja, laulujoutsen ja monia vesilintuja – mahdollisesti jopa metsähanhi. Myös nuolihaukka kuuluu alueen vakiolinnustoon. Lienee sanomattakin selvää, että alue on erityisesti lintubongareiden suosiossa.
Uuranholi oli yksi syksyisen ruskaretkemme mieleenpainuvimmista paikoista. Vaikka teimme paikkaan vain lyhyen visiitin, se jäi silti mieliimme paikkana, jonne haluamme varmasti palata uudelleen. Volokinpolku alkoi kiinnostaa meitä molempia, ja voikin olla, että kevään tullen innostumme kiertämään sen. Kuitenkin juuri nyt, tähän hetkeen Uuranholi itsessään oli paras mahdollinen. Oli ihana katsella ruskan värjäämiä puita, joiden värit heijastuivat myös tyynestä vedestä.
Tuntui hurjan etuoikeutetulta seistä siellä kaikessa rauhassa, luonnosta ja sen moninaisuudesta nauttien.
Suuret kiitokset osasta kuvia Nea Liljalle!
En ollut minäkään tästä paikasta kuullut, mutta näyttää kyllä hienolta. Hienosti tulee syksyn värit näkyviin. Erityisesti tykkään tuosta viimeisestä kuvasta, jossa veden pinta heijastaa puut kivasti. Ja kuulostipa savolaisvanhukset hellyyttäviltä, tuollaisesta tulee aina hyvälle mielelle.
Savolaisissa on tiettyä lupsakkuutta ja varsinkin vanhempi väki on aina ihan äärettömän ystävällistä! 🙂 Olo on paikoitellen kuin mummolassa 😀 Ja tuo on kyllä äärettömän kaunis kohde! Kannattaa pitää mielessä, jos tuolla liikkuu!
Uuranholin rotko on todellakin ainutlaatuinen maisema. Kun Suomen eteläosissa on totuttu näkemään niin kauas kuin silmä kantaa, olisi hieman mäkisemmät maisemat varsin tervetulleita. Tämä paikan pitääkin pistää muistiin seuraava Suomi-reissua varten.
Kiva kuulla, että sait postauksesta inspiraatiota ja ideoita seuraavalle Suomi-reissulle! 🙂
Olipa ihanat nuo papparaiset jotka niin kovasti huolehti teistä, voin niin elävästi kuvitella miltä ne kuulosti ja miltä niiden huolehtiminen näytti! 😀 Ihania kulttuurieroja Suomenkin sisällä ja aina on niin kiva löytää uusia paikkoja! Nätin näköistä ja syksyllä luontoilussa on niin se oma tunnelmansa!