Se, joka on joskus vieraillut Nuuksion Haukkalammella, tietää, mitä luontoruuhka pahimmillaan tarkoittaa: täyteen ahdettu parkkipaikka, vaarallisia tulivirityksiä, äänekästä menoa aamusta iltaan… Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, minkälaisen järkytyksen koin aikoinaan vieraillessani Nuuksiossa ensimmäistä kertaa. Nuuksio on kuitenkin niin paljon muutakin – ja siksi päätin antaa sille toisen mahdollisuuden.
Nuuksion kansallispuistosta löytyy monta rauhallisempaa ja vähemmän tunnettua rengasreittiä, joista yksi on 3,9 kilometrin pituinen Klassarinkierros. Kierros sijaitsee kansallispuiston länsilaidalla, ja sen lähtöpisteet sijaitsevat aivan luontohotelli Polku Nuuksion* vieressä. Meillä oli auto hotellin omalla parkkipaikalla, mutta retkeilijöille löytyy myös oma parkkipaikkansa osoitteesta Valklammentie 1. Vähän ennen perille saapumista tienviitta ilmoittaa yleisen tien päättyvän. Parkkipaikka on melko pieni, ja aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä sieltä löytyy useampi auto.
Klassarinkierros on avattu vuonna 2010 ja sen on ollut tarkoitus helpottaa retkeilijäruuuhkia Hauklammen ympäristössä. Reitille ei ole varsinaista kulkusuuntaa, mutta lukemani perusteella tiesin, että yleisesti suositellaan reitin kiertämistä vastapäivään. Päätin (kerrankin) noudattaa suosituksia. Jo heti alussa tuli selväksi, että reitti on merkitty maastoon violeteilla vinoneliöillä, eikä niiden kanssa ole säästelty. Vinoneliöiden lisäksi risteyskohdissa on vielä tienviitat, joten eksymisvaaraa (tai edes -mahdollisuutta) ei ole. Välillä jopa huvittaa, kun yhdellä silmäyksellä saattaa edessään nähdä jopa viisi reittimerkkiä. Ehkä vähempikin olisi riittänyt?
Reitti alkaa hiekkatietä pitkin. Maasto on alkumatkasta hämäävän tasaista ja helppokulkuista, mutta loppuosa tuntuukin sitten olevan jatkuvaa nousua tai laskua mäkisessä maastossa. Mitään erityisen rankkaa tai ei kuitenkaan tule vastaan. Välillä jyrkimmissä kohdissa joutuu kehittelemään kiertotien, sillä jäinen mäki ei houkuttele luistelemaan.
Alkumatkan polku mutkittelee kuusikossa. Pienet purot solisevat aivan polun vieressä luoden ympärilleen keväisen pulpahtelevan tunnelman. Polku on hyvin tallautunut, eikä tasamaalla tarvitse pelätä liukastelua. Muutaman sillan ja pitkospuiden kohdalla taas saa edetä kieli keskellä suuta, sillä jää on pakkautunut kasaksi keskelle. Pian saavun Saarilammen rantaan. Jään ihastelemaan maisemia ja kuuntelemaan jäiden äänekästä pauketta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja mietin, uskaltautuisinko vielä jäälle. Juuri, kun olen astumassa jäälle, kuin tyhjästä ilmestyy lenkkeilijä koiransa kanssa. ”Ei taida olla enää hyvä idea,” mies huikkaa, ja päätän jättää testireissun tekemättä.
Klassarinkallio on reitin kohokohta
Reitin ehdoton kohokohta on Klassarinkallio, joka sijaitsee reitin loppupäässä. Odotin paikalta mielettömiä (järvi)maisemia. Nousen kalliolle, jossa reitti haarautuu. Pienen matkan päässä oikealla näkyy Klassarinkallion kyltti kaatuneena, joten päätän jatkaa sinne. Klassarinkalliolta avautuu upeat metsämaisemat. Ei ehkä ihan niin hienot kuin mitä odotin, mutta näkemisen arvoiset kuitenkin. Kalliota koristivat hienot kivirakennelmat, joista osa tosin oli hautautuneena lumeen. Muutama kelopuu toi paikkaan myös omanlaisensa tunnelman.
Klassarinkalliolta alkaa pitkähkö alamäki, jossa mutkittelee kapea polku. Jalkoihinsa saa katsoa tarkasti, sillä harha-askel tietää upotusta hankeen. Mäen jälkeen sukelletaan taas kuusikkoon, jossa pujotellaan useiden kaatuneiden puiden ali tai ympäri. Jälleen kerran kuuluu puron solinaa ja jossain kauempana kukkuu käki. Aivan liian pian saavun hiekkatielle, jonka tiedän vievän minut aivan juuri aloituspisteelle ja hotellin parkkipaikalle. Olisin mieluusti jatkanut näihin satumetsiin tutustumista ja keväisen luonnon ihastelua.
Rauhaa ja ripaus erämaahenkeä
Klassarinkierros oli minulle positiivinen yllätys ja palautti uskoni siihen, että Nuuksiossakin pääsee nauttimaan luonnosta. Metsässä oli rauhallinen tunnelma, jopa ripaus erämaahenkeä. Reitti oli mukavan mittainen, ja sen käveli kuvaustaukoineen ja liukasteluineen vajaassa parissa tunnissa. Aurinkoisena kesäpäivänä reittiin olisi varmasti mennyt tätäkin enemmän aikaa, sillä löysin matkan varrelta useamman kivan istuskelupaikan.
Monipuolinen reitti nousuineen, laskuineen ja järvenrantoineen antoi myös mukavaa vaihtelua, ja tarjosi aitiopaikan kevään etenemisen tarkkailulle. Ja vaikka parkkipaikalla oli ollut useampia autoja ja nuotiopaikalla vilskettä, reitillä ei näkynyt kuin muutama ulkoilija. Suosittelen siis kaikkia rauhaa rakastavia ja monipuolisia maisemia ihastelevia tutustumaan tähänkin osaan kansallispuistoa. Otan mielelläni vastaan myös vinkkejä muista hieman rauhallisemmista ja ei-niin-suosituista reiteistä Nuuksiossa!
*Majoitus saatu: Polku Nuuksio
Tämä kuulostaa mukavalta ja rauhalliselta reitiltä! Todennäköisesti tulee seuraavalla kerralla itsekin kierrettyä juuri tämä reitti. Pahimmillaan Nuuksio on kyllä äärettömän ruuhkainen. Kesällä kävin ns. erämaaosassa merkittyjen reittien ulkopuolella, silloin ei tullut vastaan kukaan.
Tuolla ei todellakaan ollut ruuhkasta pelkoa! Ihanaa vaihtelua niihin Nuuksion ruuhkaisimpiin reitteihin… Multa on tuo erämaaosa kokonaan vielä testaamatta, mutta laitoinpas listalle. Ehkäpä kesällä eksyn (kirjaimellisesti, haha) sinnekin 🙂
Me ollaan joskus kierretty tuo Haukkalammen reitti. Ja kyllä vaan väkeä oli kuin pipoa. Toki reitistä vaikuttaa nähtävyydet. On kivempi suunnistaa paikkaan, missä on nähtävää.
Toi on kyllä totta, että Haukkalammella on paljon nähtävää ja ne vesistöosuudet on ihania! Klassarinkierroksella ei ehkä ole mitään niin ”ihmeellistä”, vaikka se toki muuten tarjoaakin kivan ja rauhallisen retkikohteen.