Vanhakaupunki, Telliskiven hipsterialue, Toompea näköalapaikkoineen, Rotermannin kortteli, Kiek in de Kök, Bastionin tunnelit… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sen lisäksi, että Tallinnasta löytyy Vanhakaupunki mukulakivikatuineen, pastellinsävyisine pikkurakennuksineen ja viihtyisine ravintoloineen, on kaupunki paljon muutakin. Minulla on kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia Vanhastakaupungista kaikkina vuodenaikoina: olen nautiskellut lukemattomia jääkahveja Telliskiven persoonallisissa kahviloissa, kävellyt jalkani rakoille historiallisilla mukulakivikaduilla, ihaillut Tallinnan kirsikkapuita monena keväänä ja puikkelehtinut kapeilla kujilla vailla päämäärää. Ja vaikka edellisestä Tallinnan vierailusta olikin vierähtänyt tovi, huomasin kipeästi kaipaavani jotain uutta. Jotain sellaista, mitä en ollut siellä aiemmin kokenut. Jotain yllättävää – ja ehkä outoakin.
Keskiviikko oli Tallinnassa kovin kylmä ja sateinen. Juuri sellainen, ettei huvittanut olla ulkona yhtään kauempaa kuin oli pakko. Reput painoivat selässä, eikä kameraa tehnyt mieli kaivaa esiin. Istuimme suloisessa pienessä kahvilassa posliisine kahvi- ja teekuppeinemme ja mietimme, mitä oikein tekisimme viimeisenä Tallinna-päivänämme. ”Mitä sä et koskaan tekisi Tallinnassa?” mieheni kysyi äkisti. Ei mikään helpoin kysymys, varsinkin kun olen iän myötä oppinut, että harvoin kannattaa olla vastauksissaan kovin jyrkkä tai mustavalkoinen. Niinpä hieman kieli keskellä suuta mietin, mitä oikein vastaisin.
Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen mieleeni tulivat sotajutut. Olimme edellisenä iltana nähneet Vanhassakaupungissa paljon puhuttelevia, Venäjä-vastaisia plakaatteja ja katsoneet toki aamun uutiset ennen uloskirjautumista hotellista. Mietimme, voisiko siinä olla vastaus aktiviteettiongelmaamme ja aloimme molemmat hieman hämmentyneinä selailla Tripadvisorin suosituksia aiheeseen liittyen. Oliko tämä sopivaa?
Päädyimme lopulta kahteen aktiviteettiin, joissa on paitsi paljon samaa myös sopivasti eroavaisuuksia:
Play VR
Mikä? Virtuaalipelipaikka, josta löytyy jopa 50 erilaista peliä pelattavaksi. Paikalle voi tulla yksin, kaksin tai vaikkapa kaveriporukan kanssa: valikoimassa on paljon erilaisia pelejä, jotka soveltuvat monenlaisille pelaajaporukoille. Me pelasimme ensin kahdestaan toisiamme vastaan, mutta koska olemme niin eritasoisia pelaajia (toinen pelaa usein, toinen ei koskaan), päätimme jatkaa peleihin, joissa taistelimme kaksin ”koko muuta maailmaa” vastaan. Valittavana on erilaisia sota-, pala- ja seikkailupelejä sekä jonkinlaisia älypelejä. Jokaiselle löytyy siis varmasti jotakin! Myös lapsille löytyy oma tarjontansa.
Missä? Pelipaikka sijaitsee loistopaikalla (Liivalaia 40, Tallinn), vain lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta ja satamasta. Mikäli majoittuu keskustan tuntumassa, paikalle on helpointa tulla kävellen.
Miten? Pelin pääsee varaamaan helposti netistä. Me saimme varattua pelin parin tunnin päähän varauksesta, ja peliaikoja tuntui muutenkin olevan hyvin tarjolla. Vaatetukseksi suositeltiin jotain mukavaa ja joustavaa, sillä pelatessa saa kyllä hien hyvin pintaan.
Hinta? Viikolla pelaaminen on halvempaa, ja tunnin sessio meiltä kahdelta maksoi yhteensä 30 euroa (viikonloppuisin 45 euroa). Paikassa suositaan korttimaksua.
Oma arvio: Super hauskaa ja hikistä hommaa! En normiarjessa ole minkäänlaisten konsoli- tai videopelien ystävä, ja olen kerran elämässäni testannut pleikkaria. Olinkin todella skeptinen tämän aktiviteetin suhteen, mutta yllätyin positiivisesti! Ellei meillä olisi ollut kiire ammuntaan, olisimme varmasti ottaneet toisenkin tunnin heti perään. Jos sinusta löytyy sopivasti heittäytyjää, eikä lattialla könyäminen tai hikoilu haittaa, niin voin suositella tätä lämpimästi! Täytyy kuitenkin sen verran varoittaa, että rakennus ja rappukäytävä saattavat näyttää hieman… noh, parhaat päivänsä nähneiltä, mutta ei kannata antaa alkujärkytyksen vaikuttaa liiaksi. Itse pelitilat ovat todella siistit ja modernit, ja palvelu mainiota.
Lue lisää: https://playvr.ee/eng/main
Ghost Tactics – Tondi Shooting Range
Mikä? Tondi Shooting Rangesta löytyy (ainakin omien nettisivujensa mukaan) sekä Baltian suurin ampumarata että laajin asevalikoima. Ampumapaketit on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille ja kaikki yli 12-vuotiaat ovat tervetulleita kokeilemaan. Aiempaa kokemusta tai aselupaa ei tarvita, sillä paikalta löytyy opettaja, joka opettaa tarvittavat turvallisuutta ja aseenkäsittelyä koskevat periaatteet lyhyesti ja ytimekkäästi.
Missä? Nimensä mukaisesti ampumarata sijaitsee Tondin kaupunginosassa, osoitteessa Pärnu mnt 142/4. Paikalle pääsee näppärästi ratikalla. Linjat 3 ja 4 vievät Tondin pysäkille, josta on vain muutaman kymmenen metrin kävely radalle. Me kuljimme mennen tullen ratikalla, mutta myös bussilla pääsee paikalle: linjat 5, 18 ja 36 pysähtyvät Kalevissa, joka on lähin ampumapaikkaa sijaitseva pysäkki.
Miten? Ajanvaraukset ja tiedustelut tehdään puhelimitse. Me saimme viikolla varattua ammunnan samalle päivälle, muutaman tunnin päähän soitosta. Henkilökunta puhuu viron lisäksi erinomaista englantia, mutta suomea he eivät puhu lainkaan. Suosittelenkin, että ampumaan lähtee vain, mikäli vähintään toinen kielistä on hyvin hallinnassa. Paikassa kuitenkin käsitellään aseita, joten on todella tärkeää, että esimerkiksi turvallisuusohjeet ymmärtää varmasti. Mitä taas tulee vaatetukseen tai kenkiin, ei niiden suhteen ole minkäänlaisia toiveita tai rajoituksia; nettisivuillakin sanotaan, että ampumaan pääsee vaikka korkokengissä ja leningissä.
Hinta? Hinta määräytyy täysin sen mukaan, minkälaisen ampumapaketin itselleen haluaa. Halvimmillaan hommasta selviää 5 eurolla (revolveri + 1 patruuna), mutta listaan on mahdollista lisätä useita aseita erilaisilla panosmäärillä. Myös muutamia valmiita paketteja on tarjolla, mutta yleisimmin asiakkaat haluavat itse päättää, millä aseilla ja miten paljon ampuvat. Me ammuimme yhteensä 7 eri aseella, ja hintaa koko setille kertyi hieman vajaa 150 euroa. Hintaan sisältyi aseiden ja panosten lisäksi myös vakuutus ja opettaja. Kannattaa huomioida, että paikassa käy vain käteinen!
Oma arvio: Hauskaa hommaa! Vaikken olekaan mikään asefanaatikko tai ylipäätään ymmärrä niistä mitään, kilpailu käy aina (ja kerrottakoon, että olen aina osunut melko hyvin maalitauluun)! Tämäkin paikka saattaa aluksi näyttää hieman epäilyttävältä ulospäin, mutta sisätilat ovat todella siistit, modernit ja asialliset. Työntekijät olivat mukavia, ja saimme radalle myös todella hyvän opettajan, jonka rauhallisuus tarttui meihinkin.
Lue lisää: https://laskmine.ee/fi/
Vaikka meillä olikin hurjan kivaa, tuntui silti jollain tapaa pahalta ”leikkiä” samoilla välineillä, joilla muualla maailmassa päätetään toisten hengistä. Ja epäreilulta siksi, että me pystyimme itse valitsemaan tämän aktiviteetin. Meidän ei ollut pakko tarttua aseisiin.
Nämä kuulostavat kummatkin todella hauskoilta aktiviteeteilta. En itse olekaan ollut ampumassa armeijan jälkeen, mutta siellä se oli kyllä todella hauskaa. Niin ikään tuollainen virtuaalipeli kuulostaa ihan mahtavalta ajanvietteeltä, jollaista olisi tosi kiva käydä itsekin kokeilemassa!
Mullakin oli edellisestä ampumakerrasta vuosi aikaa. Tykkään ampua kilpaa (ehkä siksi, että olen tässä hommassa melko hyvä), joten tämä oli mieleinen aktiviteetti. Ja ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan näin montaa asetta 🙂 Ja mitä tulee virtuaalipeliin, niin se oli yllättävän hauskaa! En todellakaan ole mikään peli-ihminen (lautapelit asia erikseen), joten yllätyin, miten kivaa se olikaan 🙂
Minä ajattelen aseesta, että ne ovat työkaluja, joihin liittyy paljon turvallisuusnäkökohtia. Minulla on huono osumatarkkuus, joten palkitsevaa se ei ole ollut, mutta ainakin on mahdollisuus parantaa tulosta.
Tietysti suosittelen geokätköilyä lähes joka paikassa, paitsi sellaisessa, missä niitä ei ole. Tallinnassa kyllä on. Mutta kuinkas tämä reunakävely, joka oli ainakin joitain vuosia sitten. Näköjään edelleenkin mainostetaan.
Hyviä ajatuksia! Ja toi geokätköily olisi kyllä hauskaa puuhaa! Mulla vain on järjettömän huonot hermot sen suhteen 😀 Meillä on tässä lähellä ”helppo kohde”, jota ei olla tän reilun vuoden aikana onnistuttu löytämään, vaikka on käyty tutkimassa paikkaa monen monta kertaa! Raivostuttavaa 😀
Tallinnan tv-torni oli ihan kiva paikka käydä. Siellä olisi sellainen huipun reunalla valjaissa kävely -aktiviteetti, jota en koittanut, en tiedä, uskaltaisinkokaan korkeanpaikan kammoisena!
Tallinnan tv-tornissa on tullut käytyä useamman kerran, mutta tuo kiipeily on vielä kokematta! Pitääkin lisätä se listalle! Kiitos muistutuksesta 🙂
Ihana postaus. Ehkä jos harrastaa kotimaassaan jotain, sitä olisi kiva tehdä vertailun vuoksi ulkomailla. Itse harrastan suht tylsiä asioita tästä näkökulmasta eli juoksua🤩
Totta! Itse ratsastan, ja sitä on tullut kokeiltua myös matkoilla, mutta olen kokenut siihen liittyvät eettiset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät asiat tosi hankalina. Siksi homma on loppupeleissä usein jäänyt.
Mutta juoksu kuulostaa kyllä hyvältä harrastukselta tän suhteen! 🙂
Mulla on ollu jo pitkään bucketlistillä käydä tuolla ampumaradalla, koska haluan testata konekivääriä. Oon ampunu revolvereillä ja tavallisilla kivääreillä, mutta tollaset järeämmät aseet on vielä testaamatta.
Ite kävin viime kesänä Tallinnassa ollessa kiertelemässä vanhoilla ränsistyneillä neuvostoalueilla. Ne jättimäiset kerrostalolähiöt on jotenkin kiehtovia, mutta samalla ahdistavia.
Joo, tuolla pääsee kyllä testaamaan vaikka ja mitä 😀 Mun mies vissiin ampui konekiväärillä(?), mutta se tehtiin kokonaan omissa tiloissa, enkä päässyt näkemään sitä.
Haha, olen harrastanut tuota samaa neuvostoalueiden kiertelyä! Siinä on ihan oma tunnelmansa – ja jännityksensä 🙂