Kuten aiemmin kirjoitin, Euroopan joulutorit meinasivat jäädä tänä vuonna kokonaan kokematta. Onneksi joulun jälkeen löytyi kuitenkin sopiva rako, jossa Viron-reissun pystyi toteuttamaan – ja samalla tuli katsastettua viimeistä päivää avoinna ollut Tallinnan joulutori.
Tallinnan matka oli monella tapaa erikoinen. En suunnitellut reissua ollenkaan. Heittelin vain ilmoille erilaisia ”olisi kiva käydä” -paikkoja, mutta minkäänlaista tarkkaa suunnitelmaa reissulle ei ollut missään vaiheessa. Tähän vaikutti matkakaveri, jolle olin lupaillut, etten pilaisi reissua liialla aikatauluttamisella. Tarkoitus oli kuitenkin viettää molempien mielestä kiva päivä!
Reissuun lähdettiin siis (kirjaimellisesti) takki auki, ja vielä satamassa mietittiin, että mitäköhän sitä maissa tekisi. Laitoin myös laivalta viestiä Visit Tallinnin Siljalle ja kyselin viime hetken vinkkejä. Ja niitähän tuli! Kaikkein sympaattisinta oli, kun Silja vielä lopuksi neuvoi, miten maksut hoidetaan ratikassa.
Joulufiilistelyä joulun jälkeen
Tallinnassa suuntasimme heti ensimmäisenä syömään. Hetken mielijohteesta päädyimme Stalkeriin, joka nimensä puolesta kuulemma sopi minunlaiselleni ullataalasmaalle mainiosti. Söin risoton, joka oli oikein jees (kunhan pääsin lihanpaloista eroon)!
Vatsat täynnä jatkoimme matkaa joulutorille, joka oli auki viimeistä päivää. Olin etukäteen jännittänyt, tuntuisiko joulutori joulun jälkeen hieman laimealle, mutta pelko oli turha. Suuri joulukuusi, sadat erilaiset jouluvalot, pienet kojut ja hehkuviinin sekä hapankaalin tuoksu saivat joulutunnelman nousemaan, ja olisinkin ollut heti valmis ”uudelle joulukierrokselle”. Oli myös kiva huomata, että liikkeellä oli edelleen paljon porukkaa. Emme selkeästi olleet ainoita, jotka etsivät joulun taikaa vielä pääpäivien jälkeen.
Päämäärätöntä haahuilua ja syvällisiä keskusteluja
Kuten kunnon Suomi-turistin kuuluu, kiertelimme päivän aikana Rotermannin, Telliskiven ja vanhankaupungin alueet. Oli oikeastaan aika ihanaa, ettei ollut sen suurempia suunnitelmia. Saatoimme poiketa mielenkiintoisissa putiikeissa, haahuilla ympäriinsä ja suunnata aina sinne, mikä milloinkin näytti kutsuvimmalta. Vaikka olinkin reissussa, niin kivointa silti oli kiireettömyys. Hurjan loppuvuoden jälkeen oli ihanaa olla läsnä ja keskustella oikeasti ajan kanssa kaikesta, ilman keskeytyksiä tai tiukkaa aikataulua.
MyStar ja Comfort Lounge
Menomatkalla laiva oli tupaten täynnä porukkaa. Jotenkin olin vuosien saatossa unohtanut, miltä ruuhka laivalla näyttää. Menomatka sujui vauhdikkaasti korttia pelaillen, mutta pelikoneiden epämukavilla tuoleilla istuessani totesin, että olen valmis maksamaan hieman ekstraa siitä, että pääsen tulomatkalla istumaan rauhassa.
Paluumatka vietettiinkin Comfort Loungessa. Olin joulukuun alussa Tallink Siljan järjestämällä ”pikkujouluristeilyllä”, jossa Comfort Lounge tuli tutuksi. Loungessa on tarjolla virvoitusjuomia, erikoiskahveja, pientä naposteltavaa, päivän lehdet – sekä tietenkin istumatilaa ja rauhaa. Tai no, meidän tuurillamme joku lapsukainen oli innostunut laulamisesta ja kuuntelimme koko matkan epämääräistä ulinaa (näissä kohtaa mietin aina, mikseivät vieressä istuvat vanhemmat puutu asiaan…).
Sellainen oli tämänvuotinen Tallinnan joulutori -kokemus. Miten teillä muilla, tuliko käytyä tänä vuonna monta kertaa Virossa?
Lue myös:
