Torronsuon kansallispuisto ja Kiljamon kierros

Torronsuon kansallispuisto on ollut usein mielessä. Olen käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, mutta jo silloin suon taianomainen tunnelma vei mennessään. Eräänä toukokuisena sunnuntaina tuli kiire juosta koiran kanssa pois välittäjän jaloista, joten ajattelin viimein suunnata auton nokan kohti Tammelaa. Olin samalla viikolla lukenut, että Torronsuon pitkospuut oli vihdoin saatu uusittua ja parkkipaikkaa suurennettua, joten olihan se lähdettävä katsomaan, miltä paikassa nykyään oikein näytti.

Tammelassa sijaitseva Torronsuon kansallispuisto on yksi Etelä-Suomen parhaimpia luontokohteita päiväretkelle, sillä se on helposti saavutettavissa niin pääkaupunkiseudulta kuin Tampereelta ja Turusta. Supersuosittu retkeilykohde on nyt saanut uuden, aiempaa suuremman parkkipaikan, ja sunnuntai-iltanakin autoja oli paikalla yllättävän paljon. Laajennuksesta huolimatta tuntui, ettei parkkipaikalla nyt varsinaisesti vieläkään ollut liikaa tilaa.

Alueella kävi iloinen puheensorina. Suurin osa oli jo käynyt kiertämässä kierroksensa, ja äänensävystä päätellen Torronsuo oli onnistunut lumoamaan kaikki. Kuulin myös ylistyssanoja uusista pitkospuista. Lähdin reippaasti matkaan, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen aloin epäillä omaa vaatetustani. Yllä oli juoksutrikoot ja t-paita, vastaantulijoilla tuulitakit ja hupparit… Kuitenkin enemmän kuin vaatteiden vähyys, minua harmitti se, että olin jättänyt kameran kotiin. Kuten pidempiaikaiset lukijani varmasti tietävät, kamerattomuus ahdistaa usein, sillä rupupuhelimillani ei kovin kummoisia kuvia oteta.

Kiljamon kierros

Kiljamon kierros on lyhyt, vain noin 1,5 kilometrin pituinen kierros Torronsuon suomaisemissa. Se on erinomainen vaihtoehto pienten lasten kanssa liikkuessa – tai hirveässä kiireessä. Toki kierros sopii myös niille, jotka eivät halua kiertää pidempää Suotaipaleen kierrosta (8,5 km), mutta haluavat silti päästä Torronsuon tunnelmaan.

Kiersin reitin myötäpäivään, joten aloitin reitin loivaan ylämäkeen nousevalla kivituhkapolulla, joka johtaa parkkipaikalta Kiljamon taukopaikalle. Tulentekopaikalla oli (yllätys, yllätys) ruuhkaa, joten jatkoin kiltisti eteenpäin. Tulentekopaikan vieressä kohoili 17 metrin korkuinen luontotorni, johon olin aiemmalla kerralla kiivennyt. Nyt en kuitenkaan halunnut jättää Dodoa alas kiinni minnekään, sillä liikkeellä oli paljon koiria omistajineen. Suosittelen kuitenkin kapuamaan luontotorniin, mikäli alueella liikkuu, sillä tornista pystyy loistavasti hahmottamaan Torronsuon laajuuden ja avoimuuden. Perheen pienimpien kanssa olisin kuitenkin varovainen (tai jättäisin koko homman väliin), sillä askelmien välit ovat aikamoiset ja jyrkkyys omaa luokkaansa… Toki rakennelma saattaa huimata myös hieman arempaa aikuista, ja esimerkiksi korkeanpaikan kammosta kärsivä siskoni ei pystynyt lainkaan kiipeämään torniin juurikin näiden jättimäisten ja jyrkkien askelvälien takia.

Matka jatkui. Metsän siimeksessä oli ollut viileää, mutta puut olivat suojanneet pahimmalta tuulelta. Juuri ennen suo-osuutta jäin juttelemaan mummolauman kanssa. He olivat kovin huolissaan varustuksestani ja tarjosivat jopa omia takkejaan, etten palelluttaisi itseäni. Kieltäydyin kohteliaasti, mitä kaduin hetkeä myöhemmin. Suolle päästessä tuuli nimittäin iski kunnolla vasten naamaa ja tajusin, että kesä, josta olin haaveillut Torronsuolle ajellessa, oli vielä jossain kaukana tulevaisuudessa. Purin hammasta ja mietin, että olisi sittenkin pitänyt tarttua mummojen takkitarjoukseen.

Torronsuon luonto on monipuolista, ja pitkospuiden varrella onkin nähtävissä lehtolaikkuja, rämettä ja korpea. Matkan varrelle mahtui myös muutama näköalatasanne, joista niistäkin voi ihastella Torronsuon avaraa lakeutta. Jos olisin pukeutunut järkevästi ja ollut liikkeellä ilman sen kummempaa aikataulua, olisin hyvin voinut jäädä nauttimaan eväistä taukopaikoille.

Esteetön reitti Kiljamosta

Torronsuolla on huomioitu monenlaiset retkeilijät, ja Kiljamon parkkipaikalta lähteekin kaksi lyhyttä, muutaman sadan metrin pituista esteetöntä reittiä. Lyhyydestään huolimatta reiteillä pääsee näkemään Torronsuon laajaa suoaluetta pienoiskoossa. Tulipaikka ja käymälä ovat molemmat esteettömiä, joten myös eväsretki paikan päällä onnistuu.

Omaan makuuni Kiljamon kierros oli ihan ok, joskin melko lyhyt. Pituudestaan huolimatta kierros tarjoaa mainion läpileikkauksen Torronsuosta ja tarjoilee alueen parhaita paloja. Valitettavasti aikaa ei tällä kerralla ollut enempää, joten en olisi pidempää lenkkiä ehtinytkään tehdä, mutta täytyy taas jatkossa muistaa, että ne pidemmät reitit ovat enemmän oma juttuni.

Mites teillä muilla, minkä pituisista luontopoluista pidätte? Itsellä hakusesssa usein 5-10 kilometrin ympyräreitit, mutta jotenkin tuntuu, että niitä on huonosti tarjolla…