Totta vai tarua? 5 väittämää Erämessuista

Taas on yhdet Erämessut käyty! Riihimäen Kansainväliset Erämessut ovat kahden vuoden välein järjestettävät luonto- ja metsästysväen nelipäiväiset jättimessut täynnä kaikkea mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja ostettavaa. Kun päivittelin messuista Instagramiin, huomasin kuitenkin melko pian, että messuihin liittyy monia ennakkoluuloja ja -oletuksia, joista osa on vanhentuneita. Ajattelinkin nyt koota tähän yhteen postaukseen yleisimmät ihmetyksen aiheet – ja totuuden niiden takaa.

Liput saatu: Riihimäen Erämessut

1. ”Eikö ne oo sellaiset äijämessut? Onko siellä naisille tai lapsille mitään?”

Ei ne kyllä ole! Vuoden 2018 kävijäprofiilin mukaan messuilla kävijöistä 58,5 % oli miehiä ja 41,5 % naisia. Ikäjakaumalta suurin ryhmä olivat 25-33-vuotiaat (22 %) ja toiseksi suurimpina ryhminä (19 %) olivat sekä 35-44- että 35-54-vuotiaat. Alle 18-vuotiaita oli 15 %. Kävijöitä on siis runsaasti eri ikäryhmistä ja sukupuolijakaumakin on melko tasainen!

Lapsille ei ole varsinaisesti omaa, erillistä ohjelmaa (paitsi jonkinlainen luontotietopolku), mutta useimmat Erämessujen pisteet näyttivät kiinnostavan myös lapsia. Esimerkiksi täytetyt eläimet, koiraosasto ja -näytökset, ruoka ja herkut ovat sellaisia, jotka jaksavat kiinnostaa pienempääkin messukansaa. Lisäksi fatbike-rata, johon sai lainaksi pyörän ja varusteet, tuntui olevan monen lapsen mielestä ykkösjuttu koko messuilla!

Naisille taas on tarjolla ihan kaikki samat jutut kuin miehille, enkä ainakaan itse pysty erottelemaan ”miesten ohjelmaa naisten ohjelmasta”. Ainakin myynnissä oli paljon naisille mitoitettuja vaatteita, josta päättelin, että myös naiset ovat tervetulleita paikalle, haha. Höpinät äijämessuista voi siis unohtaa!

2. ”Messut keskittyvät vain metsästykseen ja kalastukseen”

Edellä mainitun kävijäprofiilin mukaan Erämessukävijän harrastusten kohteet vastaavat messujen teemoja: metsästystä harrastaa 44,6% vastanneista, kalastusta 50 %, retkeilyä 57%, muita luontoharrastuksia 67,5 % (mm. melonta, pyörävaellus, frisbeegolf, koiran kanssa metsässä kävely, partio, geokätköily, sienestys, marjastus, ratsastusvaellus, kiipeily, mökkeily, suunnistus, valokuvaus…). Kävijällä on samanaikaisesti useita luontoharrastuksia.

Ja jos messukävijöiden keskuudessa on monipuolisuutta, niin sitä samaa löytyy myös näytteilleasettajista. Tarjolla on toki metsästykseen ja kalastukseen liittyvää, mutta merkittävän paljon näki myös retkeilyaiheisia yrittäjiä sekä vaatemyyjiä. Myös kanootti- ja kajakkiesittelijöitä tuntui olevan liikkeellä aiempia vuosia enemmän.

Ei siis kannata rajata messuja tai niiden tarjontaa liian kapeaksi pelkän nimen perusteella, vaan tutustua esimerkiksi nettisivuilla tarkemmin siihen, mitä kaikkea annettavaa tapahtumalla on.

3. ”Messuilla ei ole kasvis- tai vegeruokaa saatavilla”

Ei ehkä aina ole ollut, mutta nykyään on! Tottahan se on, että liha- ja kalaruokaa on edelleen eniten tarjolla, mutta oli kiva huomata, miten kasvis- ja vegeruuan määrää messuilla on lisätty! Ylipäätään erikoisruokavalion tai allergioiden takia ei suinkaan kannata jättää käymättä messuilla!

Vaikka olen itsekin pyrkinyt lisäämään kasvisruuan määrää ruokavaliossani, niin ainakin toistaiseksi haluan pitää kiinni poronkäristysperinteestä. Olen syönyt sitä ja muusia Erämessuilla a-i-n-a ja joka kerta se on yhtä hyvää.

4. ”Mitä? Onko siellä koiriakin?”

Ai että onko?! Ohjelma-alueella järjestettiin kaksi kertaa päivässä noutajanäytös, jossa esiteltiin labradorinnoutajan kanssa metsästämistä. Hieman kateellisena katsoin, miten koirat toimivat melkein ajatuksen voimalla. Dodohan olisi ottanut ritolat ja juossut lähimmälle makkarakojulle, jos sen olisi laskenut alueella vapaaksi… Noutajanäytösten lisäksi ohjelma-alueella järjestettiin myös konekarhunäytöksiä, joissa päästiin näkemään, miten eri koirat reagoivat kohdatessaan karhun. Reaktiot olivat kyllä ihan laidasta laitaan: osa olisi ollut valmis poistumaan takavasemmalle, kun taas uhkarohkeimmat kävivät kiinni karhuun.

Lisäksi messuilla on oma koiraosastonsa, jossa pääsee tutustumaan paitsi Suomen Kennelliittoon myös rotujärjestöihin. Tänä vuonna paikalla oli edustaja (tai edustajia) ainakin seuraavista roduista: suomenpystykorva, dreeveri, beagle, bassetit, saksanmetsästysterrieri, labradorinnoutaja ja suomenajokoira.

Sunnuntaina messuilla julkistettiin Vuoden Eräkoira, joka on tänä vuonna lyhytkarvainen mäyräkoira (!!!!!!) Tico. Suomen Kennelliitto valitsi Vuoden Eräkoiran nyt 20. kerran. Palkinnon perusteluissa todettiin, että Tico osoittaa monipuolisuutta metsästyskoirana: uros on vaatimattomasti myös viitoisvalio.

5. ”Kannattaako sinne tulla, jos on pelkkä retkeilijä?”

Kannattaa, ehdottomasti! Varsinkin tänä vuonna retkeilyyn oli mielestäni panostettu aiempia vuosia enemmän. Esimerkiksi Scandinavian Outdoorilla yksinään oli messuilla jättimäinen teltta täynnä retkeilykampetta – ja messuhintaan tietenkin. Lisäksi ulkona oli vielä oma osastonsa teltoille.

Myynnissä oli kaikkea mahdollista retkeilyyn liittyvää. Oli retkiruokakojuja, vaatteita, kanootteja ja kajakkeja, retkeilyvaunuja auton perään, varusteita, puukkoja… Oikeastaan kaikkea mahdollista! Ja jos aseet ahdistavat, niin voin iloksesi kertoa, että retkeilyvarusteet olivat erillään aseista.

En usko, että meitä lasketaan true-retkeilijöiksi, mutta löysimme messuilta silti ostettavaa. Mukaan lähti Haltin kolmen vuodenajan teltta ja mies löysi vihdoin itselleen makuupussin! Sen etsintä ei ole ollut mikään helpoin rasti, sillä mies on todella pitkä, ja moni makuupusseista on jäänyt ”kainaloon”. Nyt onkin sitten kauhea himo päästä testaamaan näitä uutukaisia! Ajattelimme, että jos ei muuta ehditä kakiken kaaoksen keskellä, niin nukutaan sitten vaikka omalla terassilla!

Onko Erämessut tuttu juttu? Kävitkö messuilla tänä vuonna tai oletko joskus aiemmin käynyt?