Ensimmäinen vaellusreissu Norjaan pari vuotta sitten oli yksi ikimuistoisimmista matkoista. Maisemat veivät mennessään, ja menetin sydämeni Norjalle täysin. Vaikka matka olikin pääsääntöisesti vallan onnistunut, mahtui siihen myös muutamia (tai ”muutamia”) kommelluksia, jotka ainakin näin jälkeenpäin saavat hymyn huulille. Sellaisia aloittelijan mokia, jotka olisi voinut välttää hieman paremmalla suunnittelulla ja ylipäätään perehtymällä asiaan.
Mutta toisaalta, mitä voi olettaa, kun lähdin matkaan kaverin (nyk. ystävän) kanssa, jonka oli nähnyt vain pari kertaa aiemmin, ja reissu ylipäätään keksittiin hieman lennosta. Heitin puoliksi vitsillä, että pitäisikö lähteä Norjaan, ja ystäväni innostui. Alle viikko, ja olimme jo matkalla kohti pohjoista.
Olen kirjoittanut reissusta monta ylistyspostausta, mutta nyt on aika suunnata virheisiin, tai ainakin osaan niistä, joita matkan aikana tuli tehtyä. Ehkäpä joku saa tästä vinkkejä omaan reissuunsa – tai edes mielenkiintoista luettavaa kahvitauolle.
Timberlandeilla Norjaan
Tästä saan kuulla varmasti aina… Olen siis aina ollut hieman laiska kenkien ostelija: olen kokenut homman haasteelliseksi, sillä tarvitsisin aina leveälestiset jalkineet. Mielestäni ne näyttävät usein todella rumilta, joten olen survonut jalkojani vuosien saatossa ties miten epämukaviin monoihin. Olen myös vaellellut vuodesta toiseen Etelä-Suomen luontopoluilla lähinnä lenkkareissa (jotka olen saanut vihdoin venytettyä omiin lattajalkoihini sopiviksi!). Ja mikäli lumi on joskus talvella päässyt yllättämään, olen tempaissut jalkaani Timberlandin kanootit, joissa jopa oma leveä jalkani mahtuu pyörimään lähes ympyrää.
Mietin ihan oikeasti hetken, pitäisikö Norjan reissua varten panostaa ja ostaa kunnon vaelluskengät, mutta homma jäi ajatuksen tasolle, sillä en ehtinyt käymään yhdessäkään kaupassa, eikä mikään nettitilaus olisi ehtinyt niin lyhyessä ajassa perille. Niinpä lähdin Norjaan mukanani Timberlandit (sekä saappaat ja lenkkarit) ja kaduin päätöstäni ensihetkestä lähtien. Kengät olivat todella liukkaat ja epäluotettavat, eivätkä juuri tukeneet nilkkaa. Jouduin myös jättämään nauhat todella löysälle, jos halusin pitää kengissä villasukkia tai muita paksumpia sukkia (mikä tietenkin vähensi nilkan tukea entisestään). Eli vinkki vitonen kaikille Norjaan matkaaville: älä pakkaa Timberlandeja rinkkaan!
”Mutta kun etelässä paistaa aurinko”
Lähtiessämme matkaan, Etelä-Suomessa oli älyttömät helteet. Muistan, miten vaikealta tuntui sulloa rinkkaan villapaitoja. Koska niitähän piti olla, sillä haaveilin samanlaisista kuvista, joihin olin törmännyt Instagramissa (jep, prioriteetit kunnossa). Kyllähän minä tiesin, että Norjassa on kylmä ja ylipäätään sää saattaa vaihdella lyhyessäkin ajassa todella paljon. Mutta jotenkin sitä silti ajatteli, että juuri meidän reissullamme aurinko paistaa, eikä taivaalla näy pilvenhattaraakaan.
Kilpisjärven korkeudella olin jo aivan jäässä. Autosta noustessa meinasi tulla itku, sillä t-paita ja juoksuhousut eivät viiltävän kylmässä tuulessa paljoa lämmittäneet. Oli pakko löytää jostain lisää päällepantavaa, mutta kuten arvata saattaa, Kilpisjärveltä ei retkiliikkeitä tai Prismoja löytynyt. Pysähdyimme kuitenkin hieman ennen rajaa eräälle huoltoasemalle, jonka myymälästä löytyi jonkinlainen turistinurkkaus. Sieltä löytyi kuksia, Lappi-aiheista krääsää sekä turistihuppareita. Valinnanvaraa ei juuri ollut, mutta koska tilanne oli mitä oli, huppari oli pakko ostaa. Huppari haisi mukavasti homeelle, ja sain järkyttävän allergisen reaktion punaisine läiskineen ja kuumotuksineen kaulaan ja käsiin ennen kuin pääsimme Norjan puolelle… Loppujen lopuksi huiputin huppari päällä useamman nyppylän – mutta olin tarkka, ettei yhdessäkään kuvassa näkynyt turrehupparia ainakaan edestäpäin.
Täyteen ahdettu rinkka, eikä yhtään treeniä etukäteen
Jos mokasin kenkien ja vaatteiden kanssa, niin rinkka se vasta farssi olikin. Olin täydellinen irvikuva retkeilijästä, joka tunkee rinkkansa ihan liian täyteen kaikkea turhaa, eikä lopulta jaksa kantaa kokoonpanoa paria sataa metriä kauemmas. Minulle kävi juuri noin. Tungin rinkkaan sen kummempia miettimättä vähän kaikkea: villapaitoja, jotka näyttävät kivoilta kuvissa, pari ylimääräistä pipoa (koska eihän nyt jollain niin pienellä ja kevyellä voi olla merkitystä) ja ihan liian monta t-paitaa.
Olin kyllä tehnyt jonkinlaisen listan siitä, mitä Norjan reissulle kannattaa pakata mukaan, mutta koska rinkkaan jäi ylimääräistä tilaa, päätin täyttää sen turhakkeilla. Lopulta oltiinkin tilanteessa, jossa rinkkaa sai käsitellä melko kovakouraisesti ennen kuin sen sai kiinni. Joku olisi tässä kohtaa ehkä jättänyt osan tavaroista kotiin, mutta minä en… En myöskään punninnut rinkkaa missään vaiheessa, vaan heitin (tai lähinnä kampesin) sen suoraan auton takakonttiin. Voin kertoa, että Norjassa odotti aikamoinen ylläri, kun olisi pitänyt lähteä tallustamaan rinkka selässä ylämäkeen. Hommasta ei tullut mitään. Tässä kohtaa mietin, olisiko pakkaamisen lisäksi kannattanut treenata myös rinkan kanssa vaeltamista edes kerran ennen reissua…
Loppumatkan suosimmekin majoituksia, joissa auton pystyi jättämään lähistölle. Jälkikäteen mietittynä harmittaa, sillä olisi ollut kiva vaeltaa jonnekin hieman pidemmälle telttailemaan. Ehkä ensi kerralla sitä on tässä(kin) asiassa viisaampi? Jos osaisin edes pakata niin, että ruuat saa mahdutettua rinkkaan. Nythän ne kulkivat erillisissä kestokasseissa (voi kyllä!) auton takakontissa koko reissun ajan!
Ei karttaa, ei kompassia – eikä minkäänlaista suunnistustaitoa
Kun kerroin vanhemmilleni suuntaavani parin päivän päästä Norjaan, isäni kysyi heti, millä tolalla suunnistus- ja kartanlukutaitoni olivat. Isä on siis kunnon eräjorma ja katselee usein melko huvittuneena vierestä, kun yritän leikkiä true retkeilijää. Totta puhuen en ollut miettinyt moisia juttuja lainkaan, sillä naiivisti ajattelin Google Mapsin pelastavan minut tilanteesta kuin tilanteesta.
Pari ensimmäistä huiputusta menikin ihan mukavasti, sillä reitit oli tallattu niin hyvin, ettei niiltä yksinkertaisesti voinut eksyä. Kuitenkin noin puolivälissä matkaa lähdimme huiputtamaan ei-niin-suosittua nyppylää, jonne ei mennytkään kovin selkeästi tallattua polkua. Emme kertaakaan myöskään törmänneet opasteisiin, joten olimme melko omillamme. Löysimme huipulle melko kivuttomasti, mutta ongelmat alkoivat paluumatkalla. Puhelimissa ei ollut kenttää, eikä meillä ollut hajuakaan, mistä olimme tulleet tai minne meidän pitäisin suunnata. Eksyimme – ja vieläpä melko pahasti. Kahlasimme suossa, pyörimme jyrkkää mäkeä alas (ja soitimme puhelimen uumenista löytyvää Ricky Martinia pelottaaksemme verenhimoiset pedot kintereiltämme). Silloin ei naurattanut, sillä näimme jo otsikot kahdesta typerästä suomalaisturistista, jotka löydettiin Norjan vuonoilta kylmän kangistamina, mutta näin jälkeenpäin hommalle osaa jo nauraa. Ennen seuraavaa Norjan reissua olenkin luvannut itselleni ottaa maastokartat ja kompassitouhut haltuun.
Siinäpä aikamoinen läjä mokia yhteen reissuun. Nyt olisikin hauska kuulla, minkälaisia kömmähdyksiä teidän matkoihinne on mahtunut? Entä kuulostiko yksikään meikäläisen mokista (edes kaukaisesti) tutulta tai samaistuttavalta?
Niiden vaelluskenkien ostaminenkaan noin lyhyellä varoitusajalla ei olisi ollut hyvä idea, olisi taatusti ollut niillä patikoidessa jalat kipeät, koska kenkiä ei ole ”sisään ajettu”. Itse olen aika hyvin nuo mainitsemasi jutut tiedostanut, muuta Chilen Torres del Painessa ollessamme, pitkä matka kun oli, oli molempien rinkat todella painavia. Vaikka saimme osan matkasta käveltyä päivärepuilla, oli painavat rinkat selässä patikointi…no ei niin mukavaa.
Totta tuokin 😀 Ehkä siis parempi, etten saanut aikaiseksi tilata vaelluskenkiä. Ostin reissun jälkeen (ja siitä viisastuneena) itselleni vaelluskengät ja ne ovat olleet jokaisen euron arvoiset! 🙂
Ainahan noita mokia sattuu. Mun suurin moka oli Lofooteilla se, ettei harjoiteltu kivikossa kiipeämistä jo kotona. Olisi tuolla mennyt helpommin.
Joo, kivikkoisuus yllätti meidätkin! Nilkat olivat kieltämättä aika kovilla, kun (nauhat löysällä) koikkelehdittiin menemään 😀
Tuo kenkäongelma on kyllä paha, mä muistelin pari vuotta sitten Norjan reissulla (hyvin pitävät retkeilykengät jalassa), kuinka olin muutamia vuosia aikaisemmin vedellyt varsin sileäpohjaisilla lenkkareilla Uuden-Seelannin vuorilla ja kironnut kun meinas askel lipsua mäkiä alas tullessa 😀 Mutta ei sillon ollut rinkassa tilaa uusille kengille, joten lenkkareilla mentiin…
Hahhah, toi sun kommentti voisi niin olla mun suusta 😀 Mutta toisaalta on kiva oppia aina jotain uutta – ja välillä (kirjaimellisesti) kantapään kautta 😉
Ihana ja rehellinen kirjoitus. Ja myös hyvin opettavainen meille muille – aloittelijoille.
Kiitos Mari ♥
Ei nyt erityisesti Norjaan liittyvä juttu, mutta tuohon pakkausmokaan on kyllä silloin tällöin tullut langettua, että jos lähtiessä kotipuolessa on kylmää, niin oli kohde mikä tahansa, niin mukaan lähtee myös lämmintä – jotka sitten jäävät heti lennon jälkeen käyttämättä. Tai toisin päin, helteellä pakatessa ei välttämättä tule edes mitään sade/tuulikelpoista lyhyelle matkalle otettua mukaan 🙂
Ah, kuulostaa tutulta tuokin! Muistan ikuisesti, miten matkustin Espanjaan paksussa villapaidassa ja lampaankarvalla vuoratuissa kengissä – vain todetakseni, että saan heti lentokentällä lämpöhalvauksen 😀
Tää kokemus olis voinu olla mun patikkareissuilta 😀 Oon monesti lähteny soitellen sotaan täysin valmistautumatta, jopa hetken mielijohteesta. On tullut kiipeiltyä louhikossa ballerina-kengillä, vaellettua Urho Kekkosen kansallispuistossa ilman vettä lähes tyhjällä puhelimen akulla, kiipeiltyä Espanjan vuoristossa farkuissa kangaskassi olalla roikkuen ja nyt viimeisimpänä lähettiin Italiassa Dolomiittien vaellukselle tietämättä ollenkaan millanen reitti oli vastassa. Onneks kaikesta on tullut selvittyä hengissä, vaikka kyllä sitä jälkeenpäin on miettiny, että ei paljoa järki taas päätä pakottanut.
Hahhah, noi sun jutut taas kuulostaa siltä, että mulle ois voinut käydä just noin! 😀 Pitäiskö lähteä yhdessä reissuun sekoilemaan? 😀
On sitä tullut mokattua runsaasti muutamassa kymmenessä vuodessa. Ja vaikka yhdessä kohdassa on jo oppinut, niin seuraavassa tulee taas turpiin. Kai sille ei voi kuin nauraa jälkikäteen.
Omista pahimmista mokista olen kirjoittanut kokonaisen postauksen https://viaperasperaadastra.com/2022/06/15/3-pahinta-mokaa-ja-epaonnistunutta-matkaa/ . Pienemmistä voisin kirjoittaa romaanin 🙂
Hahah, niinhän se on, että jälkikäteen yleensä naurattaa – tapahtumahetkellä yleensä ei 😀 Mutta mä koetan ajatella asian niin, että onpahan jotain kerrottavaa eteenpäin!
Kiitos linkistä, käyn lukemassa sunkin mokat! 🙂
Vastaavanlaisen reissun tein jo 1986. Jalkineena oli vanhat kunnon Nokian retkikeittimet, mutta niistä meni kivi läpi. Olin T-paitasillani, koska Kilpisjärvellä oli helteistä ja takana oli kuumin kesä ikinä. Sitten tunturissa rupeaa pyryttämään lunta. Kartan kanssa olen osannut kyllä kulkea. Puhelimiahan tuolloin ei ollut suunnilleen yhtään missään, saati sitten mukana. Minulla on myös sellainen ankan räpylä, että on vaikea löytää yhtään mitään kunnollista kenkää.
Hahhah, ollaankohan me kuitenkin jotain kaukaista sukua? Niin tutulta nimittäin kuulostaa nuo sunkin retkimokat 😀 Ehkä täytyy tosiaan opetella suunnistamaan, etten ole se ”nolo t-paitaan pukeutunut turisti”, joka pelastetaan helikopterilla lumisesta tunturista 😀
Hihh, onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. ;D Hyvät kengät on kyllä kaiken a&o. Ihan ekoja pieniä ”kaupunkihaikkeja” joskus Kaliforniassa ballerinoilla tehneenä ja siitä kommentin veljeltäni saaneena olen todellakin siirtynyt lenkkareihin ja hyviin kenkiin. 😀 Yksi vinkki muuten mikä tulee mieleen on, että kannattaa tarkistaa auringonlaskun aika, ettei aika valoisassa lopu kesken. Tämä ei tietenkään meidän kesässä ole kynnyskysymys, mutta muualla maailmassa saattaa yllättää. Ja tietysti, että vettä on aina tarpeeksi.
Hahhah! Voin niin kuvitella sut tepsuttelemassa ballerinoilla pitkin Kaliforniaa 🙂 Ja toi, mitä puhuit valoisuudesta, on tosi tärkeä pointti! On nimittäin ollut niitäkin reissuja (tosin ei Norjassa), kun on saanut metsikössä harrastaa kilpajuoksua laskevaa aurinkoa vastaan. En pelkää pimeää, mutta varsinkin vieraassa metsässä olisi kiva, että näkisi edes hieman eteensä 😀
Mikko on oikeassa, jos olisit saanu uudet kengät just alle, niin ne voisi siitä huolimatta olla tässä listauksessa mukana ”älä lähde uusilla kengillä vaeltamaan” 😀 rakkojahan niistä herkästi tulee. Vinkkinä muuten niille, joilla vaatevarasto jää Lofooteille lähtiessä vajaaksi, matkanvarrella Bjerkvikissä on hyvä ja edullinen outlet myymälä missä myydään paljon ulkoiluvaatteita ja villapaitoja, vähän kaikenlaista! Siellä pitää pysähtyä aina ohi ajaessa 🙂 Itekin kyseenalaistan aina kesällä Norjaan lähtiessä, että tarviiko sitä villapaitaa oikeasti pakata mukaan, mutta kyllä tarvii. Virheitä tarvitaan ja niistä oppii parhaiten, myös pakkaamisessa! 🙂
Totta! Ehkä rakot, hiertymät ja kipeytyneet jalat olisivat olleet pahempi juttu kuin nuo ”kusiluistimet” (joiksi isäni niitä kutsuu) 😀 Ja kiitos tuosta outlet-vinkistä! Me ei taidettu käydä Lofooteilla lainkaan kaupassa, ellei paria huoltamoreissua lasketa.