Moedan tippukiviluolissa aika ja paikka katoavat

Käydessämme Serra de Airessa ihmettelemässä dinosaurusten jälkiä, päätimme yhdistää samaan reissuun visiitin Moedan tippukiviluolilla, jotka sijaitsivat noin vartin ajomatkan päässä. Moedassa meitä kiinnosti hyvän sijainnin lisäksi myös hauskat tarinat, jotka liittyvät luolien löytymiseen ja huoneiden nimeämiseen.

Moedan luolat löydettiin sattumalta vuonna 1971, kun kaksi metsästäjää jahtasivat kettua, joka pääsi luikahtamaan turvaan keskellä metsää sijaitsevaan luolaan. Hetken pohdittuaan uteliaisuus voitti, ja metsästäjät astuivat ketun perässä luolaan. Melko pian he huomasivat, että luolasto oli suuri ja siellä mahtui kulkemaan varsin helposti. Lisäksi he ihastuivat luolan kauneuteen: kirkkaana kimaltavaan veteen sekä patsasmaisiin kalkkikivimuodostelmiin.

Miehet pitivät löydön omana tietonaan useiden kuukausien ajan. He halusivat tutkia luolastoa ja sen kätkemiä aarteita aivan rauhassa. Lopulta miehet eivät kuitenkaan osanneet olla hiljaa, vaan sana taianomaisesta luolastosta alkoi levitä kyläläisten keskuudessa. Myöhemmin tieto kiiri geologeille ja speleologeille, jotka kiinnostuivat luolastosta toden teolla. Tästä alkoi myös vääntö luolan tarkoituksesta: tutkijat olisivat halunneet sen tutkimuskäyttöön, kun taas monen muun mielestä luolaa ja sen ympäristöä pitäisi suojella mahdollisimman tarkasti. Lopulta päädyttiin jonkinlaiseen kompromissiin.

Toinen mielenkiintoinen tarina liittyy luolaston osan nimeen. Tarinan mukaan alueelta kotoisin oleva rikas mies joutui syystä tai toisesta kävelemään yksin metsän läpi. Hänen kimppuunsa kuitenkin hyökättiin heti metsäosuuden alussa, ja roistot yrittivät viedä miehen vyötäröllään kantamansa kolikkopussin. Homma eskaloitui kuitenkin jonkinlaiseksi painiksi, jonka tuoksinnassa rikas mies putosi luolaan. Samalla hän sai napattua kolikkopussin itselleen, ja yhdessä he tippuivat syvälle luolaan. Kolikot levisivät ympäriinsä – suurin osa veteen, eivätkä ryöstäjät lopulta saaneet niitä. Jostain syystä rikas mies antoi vedessä olevien kolikoiden olla, ja samoja kolikoita löytyy Onnenjärvi-nimisestä huoneesta edelleen. Sen lisäksi monet turistit ovat heitelleet sinne omia rahojaan paremman onnen toivossa.

Me saavuimme Moedan tippukiviluolille vain hetkeä ennen sulkemista. Hieman jännitimme, ehtisimmekö kiertää luolan reilussa puolessa tunnissa, mutta oppaat sanoivat, että se riittäisi mainiosti. Eivätkä he kyllä väärässä olleet! Vajaan puolen kilometrin pituisen reitin kävelee nopeasti, vaikka miten jäisi kuvaamaan ja ihailemaan välissä.

Luolaan on saatavilla opastettuja kierroksia, mutta me päätimme mennä ilman. Sen sijaan kuuntelimme QR-koodien avulla luolaston historiasta ja luolien sekä tippukivien synnystä. Taustalla soiva rauhallinen musiikki yhdistettynä ihanaan viileyteen koko päivän ulkonaolon jälkeen saivat olon hyväksi ja rentoutuneeksi. Oli kiva jättää aivot hetkeksi narikkaan ja tutkailla lapsenomaisella innolla, mitä kaikkea luolastosta löytyisikään. Itselle jäi ainakin olo, että luolasto parani paranemistaan: jokaisen mutkan takaa löytyi aina vaan hienompia näkymiä ja turkoosimpaa vettä. Siksi harmittikin, kun kierros oli niin äkkiä menty. Teki mieli kääntyä ympäri, mutta aikataulusyistä jouduimme valitettavasti nousemaan takaisin maanpinnalle.

Oletko käynyt tippukiviluolissa maailmalla? Minkälaisia kokemuksia sinulla on niistä?