Edellisessä postauksessa kerroinkin jo Kestävää kasvua Ylä-Savon matkailuun -hankkeesta, jonka yhtenä tuotoksena oli kuusi yläsavolaista kulttuuri- ja teemareittiä. Me pääsimme yhteistyön tiimoilta testaamaan niistä kahta; Vesi loi uutta ja Kirkot kertovat. Moni oli varma, että suuntaisimme Luonto puhuttelee -nimiselle reitille, mutta yhdessä hankkeen projektipäällikkö Kirsi Piiraisen kanssa päätimme hämmentää pakkaa, ja lähteä kiertämään hieman erilaisia reittejä kuin mitä täällä blogissa on totuttu normaalisti näkemään.
Kaupallinen yhteistyö: Iisalmen kaupunki
Vesi loi uutta
Suomalainen kesämaisema vihreine peltoineen, valkoisine koivuineen ja pauhaavine koskineen. Vesi loi uutta -reitti on kuin luotu suomileffa-maisemiin, ja onneksemme pääsimme nauttimaan reitistä juuri kauniin aurinkoisena ja lämpimänä toukokuun lopun viikonloppuna. Reitillä tutustutaan nimensä mukaisesti Iisalmen ja tienoiden historiaan teollistumisen ja vesivoiman valjastamisen aikaan. Pääsimme matkan varrella tutkailemaan ruukkeja ja myllyjä sekä pauhaavia koskia.
Teollistumisen aikakaudella vesi loi uutta Pohjois-Savossa, kun paikallisista järvistä nostettiin järvimalmia, josta jalostettiin tehokkaasti rautaa. Rautaruukkien lisäksi alueella oli lukuisia vesivoimalla toimivia myllyjä. Tänäkin päivänä Iisalmi ja tienoot ovat keskeisiä paikkakuntia sekä maidontuotannossa että panimotuotteillaan.
Kierroksen todellinen yllättäjä oli Salahmin ruukki. Se oli sijainniltaan todella kauniissa paikassa, ja vilkkaana virtaava vesi ja vehreä lehtipuuviidakko sen ympärillä loivat mielenkiintoisen kontrastin. Tämä oli myös ensimmäinen kohde, jossa todella fiilistelimme sovelluksen audiota. Minulla meni oikein kylmiä väreitä, kun kuuntelin ”ruukkilaisen” tarinaa puhelimen kaiuttimesta samalla, kun katselin koskea. Tuntui oudolta, että tällä samaisella ruukilla valmistettiin aikoinaan muun muassa kirveitä, lapioita, nauloja ja hevosenkenkiä, kun nyt koko ympäristö tuntui kovin uneliaalta.
Toinen ruukki, joka reittiin sisältyy, on itsellenikin aiemmalta reissulta tuttu Jyrkkäkosken rautaruukki. Jyrkällä oli mukavasti elämää: kalastajia, mökkiläisiä ja lounastajia sulassa sovussa keskenään. Tuntui hyvältä huomata, miten syksyiseen vierailuumme verrattuna koko paikka oli noussut ikään kuin horroksesta. Söimme lounaan kosken pauhatessa vieressä ja kuuntelimme äänitteitä. Jyrkkäkosken rautaruukilla, kuten muillakin reitin kohteilla, on mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia.
Jyrkältä suuntasimme Iisalmeen. Olvin panimon kupeessa sijaitseva Olvi-saatiön Panimomuseo kuuluu myös Vesi loi uutta -reittiin. Museo on tällä hetkellä suljettu uudistustöiden takia, ja se avaa ovensa vasta loppuvuonna, jolloin interaktiivisuus on museossa vahvasti mukana. Viime syksyn reissun perusteella voin lämpimästi suositella panimomuseota: se on rakennettu todella mielenkiintoiseksi, ja esillepanot olivat ainakin omaan makuuni todella puhuttelevat. Toki tuntui hieman erikoiselta, että omat lapsuuden mainokset ovat jo museokamaa – ikäkriisi iskee vähemmästäkin…
Seuraavaksi suuntasimme Kiuruvedelle, joka on yksi Suomen keskeisimmistä maidontuotannon paikoista. Siellä pääsimme tutustumaan aiheeseen Maidon tie -nimisessä näyttelyssä, joka sijaitsee sympaattisessa pienessä puutalossa aivan Kiuruveden kirkon vieressä. Myös museon piha on itsessään jo käymisen arvoinen: vanhojen rakennusten lisäksi sieltä löytyy vanhaa kasvustoa, ja tuntuukin, että vierailun aikana tekisi aikamatkan menneeseen jo ympäristönkin puolesta.
Vesi loi uutta -reitin päätepiste on Rautavaaran Rouskunhiekalla, jonka upea luonto on myös aikoinaan ollut järvimalmin ja raudanjalostamisen tyyssija. Tänne jäimme myös testaamaan Tentsile-elämysmajoitusta, josta on tulossa oma postauksensa.
Kirkot kertovat
Kirkot on olleet meille aina hieman hankala kohde. Siis siinä mielessä, ettei olla osattu oikeastaan nähdä niissä mitään ihmeellistä: kirkko siellä, toinen täällä – kaikki kovin samannäköisiä keskenään. Kaikissa joku kello katolla ja ympärillä monen kansalaisen viimeinen leposija.
Ennakko-oletuksista huolimatta lähdimme kiertämään kirkkokierrosta avoimin mielin. Outdooractivessa lupailtiin, että kierroksen aikana pääsisi tutustumaan Ylä-Savon kirkkoihin, paikalliseen historiaan, kulttuuriin ja arkkitehtuuriin. Kuulosti heti paljon mielenkiintoisemmalta kuin pelkkä kirkkojen bongaus autosta käsin.
Lähdimme matkaan Iisalmesta, Kustaa Aadolfin kirkolta. Päällimmäisenä tästä pysähdyksestä jäi mieleen hautajaiset, jotka olivat juuri alkamassa. Surupukuiset vieraat ja maahan painetut katseet pysäyttivät meidät, emmekä kehdanneet pyöriä kirkolla pitkään. Sen sijaan käyskentelimme pitkän pätkän hautausmaalla lukemassa hautakiviä ja katsomassa, miten oravanpoikaset tekivät luultavasti ensimmäisiä reissujaan pesän ulkopuolelle.
Vieremän kirkko, joka on reitin toinen kohde Kustaa Aadolfin kirkon jälkeen, taas inspiroi meitä kauniilla koivukujallaan. Päätimme ottaa hassunhauskoja yhteiskuvia kirkon edustalla, ja eräs ohikulkija kysyikin meiltä, olemmeko kenties karanneet naimisiin. Emme sentään, vaikka se ehkä meidän tyylistä olisikin.
Siinä, missä Iisalmessa olimme törmänneet hautajaisseurueeseen, niin Sonkajärven jugendvaikutteisessa kivikirkossa taas vietettiin häitä. Jäimme sivummalle odottamaan, näkisimmekö vilauksen tuoreesta avioparista, mutta kirkkoon ryntäävistä vieraista päättelimme, että vihkitilaisuus oli vasta alkamassa. Sonkajärven kirkon ympäristöstä pitää mainita Kansainvälinen pullomuseo, joka sijaitsee toisella puolella tietä. Pullomuseon yhteydessä on myös jonkinlainen taidemetsä, jossa oli useita pysäyttäviä ja ajatuksia herättäviä taideteoksia.
Sonkajärveltä matka jatkui kohti Rautavaaraa ja Pumpulikirkkoa. Kohdetta, jota odotin eniten koko reitiltä. Kyseessä ei ole mikään virallinen kirkko, vaan luonnon muovaama kallion repeämä, jonka muodostelmat muistuttavat ulkomuodoltaan saarnatuolia ja kirkkosalia. Pumpulikirkko on myös ainoa reitin kohteista, jonne ei pääse autolla paikalle, vaan kohteeseen on reilun kilometrin kävely suuntaansa. Pumpulikirkosta tulen varmasti jossain vaiheessa kirjoittamaan oman postauksensa, sillä sen tämä mieletön luonnonkohde on ehdottomasti ansainnut.
Kierroksen jälkeen olo oli kevyt ja jollain lailla myös hurjan inspiroitunut. Oli ihanaa jälleen kerran todeta omat ennakkoluulot vääriksi: Kirkot kertovat -reitille oli osattu valita todella näyttäviä ja mielenkiintoisia kohteita. Moni kirkoista oli meidän silmään ”erilainen”, ja viimeistään kirkkojen sijainnit mykistivät. Oli järvimaisemaa, koivukujaa, ”satumetsää” ja mitä vielä.
Ainoa asia, mikä tältä reitiltä jäi hieman harmittamaan oli se, että monessa kirkossa oli toukokuisena lauantaina häät, joten emme päässeet sisälle tutkimaan. Loppujen ovet olivat kiinni, mikä tuntui hieman erikoiselta, sillä luulimme, että kirkkojen ovet ovat (lähes aina) auki? Kiertelimme kuitenkin hautausmailla (jostain syystä tämä on minusta aina todella kiinnostavaa), ja esimerkiksi Kustaa Aadolfin hautausmaalta löysimme Juhani Ahon viimeisen leposijan.
Mitä jäi käteen?
Väliotsikkoon viitaten, hyvä mieli ja paljon uutta tietoa alueen historiasta! Voi kun ala- ja yläasteella historian tunnit olisivat olleet aina näin mielenkiintoisesti ”rakennettuja”, niin olisin itsekin saattanut olla hieman kiinnostuneempi.
Mielestäni audiotiedostojen merkitys korostui viimeistään, kun pääsimme päivän jälkeen takaisin mökille. Tajusimme nimittäin, että olimme menneet tukka putkella kohteesta toiseen, ja ilman audiota olisimme vain käyneet toteamassa useamman kohteen kohdalla, että ”kivalta näyttää”, eikä meillä olisi ollut mitään kättä pidempää. Kaikkialla ei nimittäin ollut opastetauluja saatavilla – ja joskus sitä on liian laiska googlettelemaan mitään.
Luonto puhuttelee -kierros jäi meiltä vielä käymättä, mutta se kiinnostaa kovasti. Yritämmekin mahduttaa reitin kesälomalle (mikäli sellaisen ehdimme pitää), jotta pääsisimme kuulemaan mielenkiintoisia tarinoita myös mahtavista luontokohteista. Tältä reitiltä meitä kiinnostaisi erityisesti Helvetinkattilan ruhjelaakso (ihan jo mielenkiintoisen nimensä perusteella) sekä Paljakanvuoren luontopolku, johon liittyy tietynlaista mystiikkaa uhrikuppeineen ja pirunpesineen.
Innostuimme kuitenkin konseptista sen verran, että olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku teistä käynyt kävellen tai autolla kiertämässä jonkinlaisen valmiin (kulttuuri)reitin, jonka varrelta löytyy useampi kohteita? Mitä tykkäsit?
Erityisesti tuo kirkkokierros kiinnostaisi itseäni. Ovat itseäni kiinnostavia kohteita niin kotimaassa kuin ulkomailla. Taitaa olla niin, että aukioloajat ovat monissa kirkoissa varsin rajoitetut, yleensä 8-16 ja vain kesäaikaan, joka tarkoittaa kesäkuusta lähtien. Ilman muuta olisi hienoa aina päästä käymään myös kirkon sisällä, mutta monta kertaa on tosiaan käynyt meillekin niin, että ovet ovat valitettavasti lukossa.
Upeita kirkkoja mutta en nyt tästä jotenkin saanut selville, että mitkä kirkot on kuvissa. Me tykätään käydä eri kirkoissa, sillä niillä on yleensä aika paljon historiaa ja tarinoita takana. Ja Suomestakin löytyy ihan yllättävänkin persoonallisia kirkkoja. Harmittavasti ne ei tosiaan olekaan aina auki, ei edes ne, joissa tapaa käydä paljonkin turisteja. Ei edes kesäisin.
En ole käynyt vastaavilla, mutta konsepti kuulostaa hyvältä! Kirjkokierros kiinnostaisi näistä erityisesti, mutta kyllä minua vähän harmittaisi, jos ei pääsisi näkemään kirkon sisälle. Pitäisi pystyä valitsemaan sellainen ajankohta, että ei olisi kirkonmenoja, mutta ovet olisivat auki.