Ei mennyt kauaa siitä, kun sain En ole koskaan -travel edition -postauksen julkaistua. Siinä kerroin, etten ole koskaan ollut yksin ulkomailla, enkä rehellisesti ajatellut, että tilanne tulisi lähivuosina (jos koskaan) muuttumaan. Mutta niin vaan elämä näytti jälleen kieltä meikäläiselle, sillä vain pari viikkoa postauksen julkaisun jälkeen olin lentokentällä matkalla uuteen maahan – yksin.
Mikä soolomatkassa oli parasta?
Miten yllättyneitä olette, jos jo tässä kohtaa tekisi mieli vastata että kaikki?
Päällimmäisenä fiiliksenä on tietenkin kupliva ilo siitä, että ylipäätään toteutin reissun! Kuten aiemmin olen kertonut, rakastan jakaa hetkiä muiden kanssa reaaliajassa ja ajattelin, että yksin matkatessa reissustani puuttuisi iso palanen. Kaikki meni kuitenkin mainiosti ja reissu oli erittäin onnistunut! Toki se oli paljon erilaisempi kuin aiemmat matkani, muttei missään nimessä mitenkään huono tai vähemmän hyvä. Oli mahtavaa liikkua täysin oman aikataulun mukaisesti ja juuri sinne, minne milloinkin satuin haluamaan. Sain oikeasti rakentaa ja toteuttaa juuri sellaisen loman kuin itse halusin – jokaista pientä yksityiskohtaa myöten.
Oli kivaa kerrankin luvan kanssa olla hieman itsekäs.
Ja tällaisena oman elämäni ullataalasmaana oli mahtavaa, kun muut eivät lainkaan tienneet, mitä kieltä puhun. Pääsin pari kertaa kuuntelemaan mielenkiintoisia suomalaiskeskusteluja: toisessa käytiin läpi parisuhteen kiemuroita ja toisessa puitiin eroa pitkästä liitosta. Molemmat olivat todella kiinnostavia ja äärettömän henkilökohtaisia (ja siksi en kehdannutkaan salakuunnella niitä kauaa).
Ennen reissua olin huolissani siitä, pääsisinkö kenenkään juttusille. Minut tuntevat tietävät, että olen aika innokas keskustelija, enkä missään nimessä malttaisi olla useampaa päivää hiljaa. Huoli oli kuitenkin turha, sillä kaikkialla missä liikuin, pääsin juttelemaan sekä paikallisten että muiden reissaajien kanssa.
Ikimuistoisin (ja jälleen kerran astetta erikoisempi) kohtaaminen oli italiaismiehen kanssa jokiristeilyllä. Hän istahti viereeni ja käski (huom! Ei siis pyytänyt) leikkimään tyttöystäväänsä. Tämän jälkeen hän soitti vanhemmilleen ja isovanhemmilleen videopuhelun, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Kun puhelu vihdoin loppui, mies kiitti minua nopeasti kömpelöllä poskisuudelmalla ja katosi sitten laivan takaosaan sen kummempia selittelemättä.
Mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi sain tärkeän varmistuksen itselleni myös siitä, että voin (ja haluan) oleilla ulkomailla yksin myös tulevaisuudessa. Vaikka tulen varmasti aina olemaan yhteismatkailun puolella, on hyvä tietää, että tarvittaessa voin lähteä matkaan myös itsekseni. Aina ei siis tarvitse pelata reissukaverin kanssa kalenteritetristä tai koettaa tehdä kompromisseja määränpään suhteen; mikäli mahtava kohde odottaa, mutta reissuseura puuttuu, voin pakata reppuni ja karata maailmalle yksinkin.
Yksin reissaamisen miinuksia – oliko niitä?
Nyt kun olen hehkuttanut oman soolomatkani maasta taivaisiin, onkin hyvä palata takaisin maanpinnalle ja miettiä, minkälaisia miinuksia homma piti sisällään. Pakko nimittäin mainita, että yksin reissaamisesta löytyi muutama huono (tai no, vähemmän kiva) puoli.
Tuntui nihkeältä laitella kuvia perheen Whatsappiin ja fiilistellä kokemuksia, kun vastaukset olivat lähinnä mallia sydän- ja tähtisilmäemoji. Teki mieli liittyä niiden äänekkäästi kaiuttimeen puhuvien joukkoon ja soittaa kotikotiin videopuhelu, mutta ihan niin villiksi en sentään heittäytynyt (jos siis jotain tässä maailmassa ihan aidosti vihaan, se on puhelimessa puhuminen. On paljon kivempaa lähetellä viestejä tai ääniviestejä). Jäin siis kaipaamaan hetkien jakamista läheisteni kanssa reaaliajassa – aivan kuten olin ajatellutkin.
Bled-järvellä taas meinasi tulla itku (syytän tästä olemattomia yöunia), sillä olisin ehdottomasti halunnut päästä soutamaan tai melomaan järvelle. Olisin kuitenkin samalla halunnut myös kuvata ja muutenkin fiilistellä, joten en luottanut siihen, että olisin selvinnyt hommasta yksin. Hetken aikaa jaksoin kysellä paikalle tulleilta turisteilta, lähtisikö joku heistä kanssani soutelemaan. Ei löytynyt innokkaita. Tai siis löytyi, mutta kaikki olivat (yllätys yllätys) kaverin tai puolison kanssa liikenteessä.
Ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille? Omat vinkkini
- Valitse turvallinen kohde. Jos vähääkään epäilyttää, ensimmäisen sooloreissun määränpääksi ei ehkä kannata ottaa mitään kovin eksoottista tai jännittävää kohdetta. Kannattaa lukea muiden yksin matkaavien kokemuksia blogeista ja muualta somesta sekä tehdä hieman taustatyötä.
- Panosta yöpaikkaan ja valitse se tarkoin. Näin voit varmistua sijainnin turvallisuudesta. Hotelli tai majapaikka kannattaa myös ottaa kävelymatkan päästä itseäsi kiinnostavista nähtävyyksistä ja aktiviteeteista tai läheltä julkisen liikenteen yhteyksistä.
- Mieti, mihin energiasi riittää. Jos yksin reissaaminen jännittää, vie se jo osan energiavarastoistasi. Siksi kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä, mitä reissussa jaksaa tehdä ja mihin haluaa energiaansa käyttää. Ovatko esim. pitkät bussimatkat tai useat vaihdot sinulle okei vai haluatko panostaa siihen, että kaikki on kätevästi lähettyvillä? Jaksatko joka ilta lähteä kauas syömään tai kärsivätkö yöunesi, jos majoitut keskustan sykkeessä? Kaipaatko enemmän ihmisiä ja meininkiä vai rauhoittumista ja luontoa? Mistä saat energiaa ja mikä vie sitä sinulta?
- Leuka pystyyn. Sen sijaan, että surkuttelisit matkaseuran puutetta, nosta leuka pystyyn ja taputa itseäsi olkapäälle: olet lähdössä yksin reissuun, ja se jos mikä on rohkeaa! Lisäksi itselleni lohtua toi se, että vaikka kyseessä olikin ensimmäinen sooloreissuni, en kuitenkaan ollut ensimmäistä kertaa suuntaamassa ulkomaille. Tiesin, miten homma lentokentillä ja ”maailmalla muutenkin” toimii. Voi tuntua itsestäänselvyydeltä (ja sitä se toki onkin!), mutta tämän tajuaminen rauhoitti omaa mieltäni.
- Vapautta ja omaa aikaa! Mieti, että olet matkalla itsesi kanssa. Kerrankin saat mennä ja tulla ihan kuten itse haluat! Ei tarvitse huolehtia kenenkään nälkäkiukuista eikä myöskään mennä ei-itseä-kiinnostaviin paikkoihin. Kerrankin on aikaa miettiä, mitä elämältä ja matkailulta haluaa: juuri siinä hetkessä ja ehkä tulevaisuudessakin. Ihanan vapauttavaa!
Summa summarum: selvisin yksin ulkomailla – ja vieläpä innostuin! Oletteko te reissanneet paljon yksin? Millaisia mielipiteitä ja ajatuksia aihe herättää?
Olen reissannut yksin parikin vähän pidempää reissua yli 10 vuotta sitten. Periaatteessa ajatus tuntuu sinällään edelleen mukavalta, mutta tykkään niin paljon Marikan kanssa reissaamisesta, joten preferoin sitä, täydennetään niin hyvin matkakumppaneina toisiamme.
Toihan se on, että jos on löytynyt hyvä reissukaveri, niin ei siitä halua luopua 🙂 Mä oon ehdottomasti myös yhteisreissaamisen puolella!
Mielenkiintoinen postaus, yksin reissaaminen on antoisaa ja opettavaa. Aikoinaan lähdin 18- vuotta täytettyäni Sloveniaan vaihtoon ja se oli eka kerta Helsingissä, ulkomailla, lentokoneessa ja junassa. Samalle reissulle tuli toiselta luokalta eräs tyttö mukaan, eli ihan yksin ei tarvinnut lähteä ulkomaille ensimmäistä kertaa. Reissu oli ikimuistoinen, välillä liikuttiin erikseen ja välillä yhdessä! Olen haaveillut, että lähtisin kuukaudeksi- kahdeksi ulkomaille, mikäli työ- ja rahatilanne sen sallii. Syksyllä tai talvella olisi ihana lähteä ja lapsikin on jo sen verran iso, että pärjää loistavasti isänsä kanssa sen aikaa. 🤗 Toivottavasti haave toteutuisi tänä vuonna tai ensi vuonna! 💕
Ihanaa, että sullakin Slovenia on ollut ensimmäinen ulkomaankohde, johon olet reissannut yksin! 🙂 Mutta huh, oli kyllä aika monta ”ekaa kertaa” yhdelle reissulle 😮
Täälläkin haaveillaan kuukauden-kahden irtiotosta maailmalle! Jotenkin lähestyvät loskakelit ja pimeys eivät houkuttele… Toivottavasti haaveesi toteutuisivat ja pääsisit reissuun! 🙂
Olen reissannut myös yksin, mutta tykkään kyllä eniten matkailla puolisoni kanssa, sillä meillä menee intressit niin hyvin yhteen. Yksin matkailun kämäisin puoli on mielestäni ravintoloissa syöminen. Tykätään puolison kanssa käydä reissuilla (ja muutenkin) ravintoloissa ja usein ihan pitkän kaavan mukaan, mutta yksin se on minusta superankeaa. Iso osa koko ravintolakokemusta on mielestäni jaettu ilo, joten yksin raflassa istuskelu illallisella on mielestäni apaattista. Enkä oikein tykkää käydä yksin istuskelemassa drinkilläkään, kun taas puolison kanssa tai porukalla kyllä.
Yksin matkaillessa voi tulla myös helpommin pieniä käytännön ongelmia esimerkiksi tilanteissa, joissa olisi kätevää, jos toinen voisi vahtia laukkuja/matkatavaroita hetken eikä tarvitse roudata kaikkea koko ajan mukana joka paikkaan. Mutta ainahan näistä selviää.
Toi ravintolassa syöminen on muuten totta! Mä kävin kerran ulkona syömässä, ja siellä tarjoilija moneen kertaan varmisti, olenko tosiaan yksin liikenteessä ja etten odota ketään. Siitä tuli vähän ankea fiilis 😀 En siis jäänyt minäkään mitenkään erikoisemmin fiilistelemään ruokia, vaan söin ja lähdin. Jos olisi ollut seuraa, olisin varmasti viihtynyt pidempään 🙂
Itsehän tykkään kovasti soolomatkoista ja voisin periaatteessa tehdä jokaisen matkani yksin. Toki välillä on ihanaa lähteä reissuun ystävän tai tyttärieni kanssa. Itselläni korona-aika ja muutaman vuoden matkustamattomuus ehkä vähän toi fiilistä, että on kiva, kun matkalla on seuraa, mutta nyt kun on joitakin reissuja taas tehnyt matkaseuran kanssa, kaipaisin kovasti seuraavasta matkasta soolomatkaa. Saa nähdä miten käy. 😀
No mutta aika kiva, kun voi tehdä molempia: matkailla sekä yksin että seurassa 🙂 Mä oon innoissani, kun seuraaville reissuille on seuraa tiedossa! Kivaa, kun pääsee jakamaan kokemuksia 🙂
Hienoa Eve, että päätit lähteä soolomatkalle! <3 Minä tein ekan sooloreissuni Vilnaan. Jännitti toki miten kaikki menee, mutta oli kiva reissu eikä kertaakaan tullut sellaista oloa, että olisin kaivannut matkaseuraa. Trakain linnassa kylkeen itseasiassa iskeytyi vanha mummo. Aluksi ärsytti, kun olisin halunnut olla yksin, mutta loppujen lopuksi hänen kanssaan meni hyvin, vaikkei meillä yhteistä kieltä ollutkaan (hän oli muistaakseni Ukrainasta). Olen kirjoittanut siitä oman postauksenkin, kun oli sen verran erikoinen tarina. Kirjoitit hyvin yksin matkustamisen parhaista puolista. Ne ovat just niitä, kun voi mennä mihin tykkää, syödä silloin kun haluaa eikä tarvitse mennä itselle epäkiinnostaviin paikkoihin tai notkua kaupoissa, jos ei kiinnosta. Mutta toki on mukavaa matkustaa myös puolison tai muiden matkakavereiden kanssa.
Kiitos Merja <3 Ja se on just näin, että kaikissa asioissa on ne hyvät ja sitten vähän huonommat puolet. Vilna oli varmasti kiva kohde ensimmäiselle sooloreissulle? Ainakin itse ihastuin kaupunkiin vuosia sitten, kun kävin siellä ensimmäisen kerran.
Aika paljon olen reissannut yksin ja aina herää kysymys yksin reissaamisen ekonomisuudesta. Jotenkin tuntuu, että yksinäinen reissaaja on paljon vähemmän turisti kuin pari tai perhe.
Mielenkiintoinen näkökulma! 🙂
Olen matkustanut yksin vuonna -97 Bangkokiin, jossa minulla oli kyllä noin joka toinen päivä sukulainen seurana. Kävin yksin retkillä ja markkinakadulla illalla, eikä tuntunut mitenkään kummalliselta. Nyt olen taas joutunut matkustamaan yksin, koska minä pääsen lähtemään, mies ei. Kyllä siinä on hyvätkin puolensa, kuten totesit. Voi tehdä niin kuin haluaa (paitsi että moni asia jää minulta tekemättä seuran puutteessa). Olen ollut yksin Malagassa, Teneriffalla, Gran Canarialla ja Pärnussa. Ja monta kertaa Tallinnassa, johon huomenna lähden taas. Olen myös saanut uutta seuraa matkoille nykyään. Facebookissa on monta matkaseuranhakuryhmää, mukaan lukien itse perustamani kypsien naisten oma ryhmä 🙂
Mä kuulun muutamaan Facebookin matkaryhmään, joissa etsitään reissuseuraa. Ensin mietin, että olisin laittanut sinne ilmoituksen, mutta koska aikataulu oli järjetön, jätin sen tekemättä. On kyllä ollut kiva lukea, miten samanhenkiset tyypit ovat löytäneet toisistaan matkaseuraa ja ystävystyneet – osa jopa rakastuneet 🙂
En ole tehnyt yksin (loma)matkoja maailmalla kuin pelkästään työmatkoja. Ravintolassa syöminen yksin on hieman ”ahdistavaa” kun ei välttämättä ole ketään kenen kanssa keskustella. No nyt on tosin kännykät joita kaikki tuijottavat olivat sitten yksin tai ryhmässä ravintolassa Aikoinaan Intian työmatkalla jäin vielä viikoksi yksin Mumbaihin tekemään töitä, ja hotellin tarjoilija ihmetteli missä minun kollega on. Sanoin että lähti kotiin. Meni hetki ja tarjoilija toi ihan oikeasti eteeni pallonmuotoisen akvaarion jossa oli kultakala uimassa ja sanoi että voit nyt keskustella kalan kanssa. Seuraavina iltoina totesin ravintolaan saapuessa että ”ei tarvitse tuoda kultakalaa, meillä ei jutut mennyt yksiin”..
Toi ravintolajuttu on ihan totta. Samoin kommenttisi kännyköistä! Välillä mietin, mitä ihmiset on aiemmin tehneet, kun eivät voineet tukalassa tilanteessa uppoutua puhelimeen.
Aika paljon on tullut reissattua yksin, aina ei muilla ole ollut lomaa tai kiinnostusta haluamiini kohteisiin. Hyviä puolia on vapaus tehdä mitä haluaa, miinuspuolella se ettei pysty jakamaan kokemuksiaan. Huomautat aivan oikein, että majoituksen on parempi olla lähellä nähtävyyksiä tai ainakin hyvien yhteyksien päässä.
Kiitos Terhi 🙂 Ja toi on kiva, jos voi valita, milloin reissaa yksin ja milloin taas seurassa.
Ihanaa, että uskalsit ja lähdit. 🤗 Minä en ole koskaan reissannut yksin. Mulla on maailman paras puoliso reissukumppanina, eikä soolomatka pelkästään kokemuksen vuoksi kiinnosta minua oikeastaan ollenkaan, että lähtisin testaamaan. 🙂
Kiitos Kati! 🙂 Ja ihanaa, että on löytynyt maailman paras puoliso ja reissukumppani, jonka kanssa pääsee aina yhdessä reissuun! Sekin on mielestäni suuren suuri rikkaus 🙂
Seniorina, joka matkusti aika paljon työmatkoja, pääosin yksin, 80- ja 90-luvulla, en ole ihan päässyt jyvälle tästä nykytrendistä erottaa soolomatkailu jotenkin muusta matkailusta. Toki eläkeläispariskuntana matkustamme nyt yhdessä, mutta jos syystä tai toisesta olisi tarvetta matkustaa yksin, niin en luultavasti miettisi sitä ”selviytymisenä”. Mutta tietysti, ennen oli ehkä helpompaa, eipä ollut ainakaan somepaineita, kun useimmille lyhyille työreissuille ei edes kameraa otettu mukaan.
Mä en ehkä samalla lailla laske työreissuja soolomatkailuksi, kun yleensä niillä on ”samaa” porukkaa kuitenkin mukana 🙂 Mulla ainakin työreissuissa on asiakkaita ja/tai kollegoja mukana melkein kotiovelta asti.
Hienoa ja onnittelut! Musta kaikki yksinreissaajat on tosi rohkeita ja aina mietin, että olisko musta siihen… Mä kaipaisin varmasti just sitä siinä hetkessä innostumisen jakamista ja vuorovaikutusta siitä. Mutta tokihan tuollaiseenkin tottuu ja löytää toisen tavan varmasti riemuita asioista yksin tai muiden paikalla olijoiden kanssa.
Mun täytyy oikein pohtia, että olenko varsinaisesti reissannut ulkomailla yksin, niin olen lentänyt yksin ja viettänyt päivän yksinvaikka eri saarella muusta seurueesta, mutta en kyllä kokonaista matkaa taida olla ikinä reissannut ulkomailla yksin yksin. Joten kiva oli lukea näitä tuntemuksia.
Olisi sustakin ihan varmasti soolomatkailijaksi! <3 Rohkeasti vaan, jos sellainen mahdollisuus/tilanne tulee 🙂
Ihanaa, että toteutit sooloreissun! 🙂 Olen reissannut hyvin paljon yksin, myös usean kuukauden maailmanymäpärimatkan, ja tunnistan kyllä tuon että soolomatkat ovat erilaisia kuin kavereiden/perheen/ryhmän kanssa toteutetut. Koen itse, että soolomatkalla tulen keskittyneeksi enemmän kohteeseen, tutustuneeksi uusiin ihmisiin ja nautin vapaudesta valita tekemiset oman fiiliksen! Toisaalta kavereiden kanssa reissussa tulee tosiaan fiilisteltyä asioita enemmän yhdessä ja luotua yhteisiä muistoja 🙂
Kiitos Sarianne! Mä itse asiassa mietin sua monta kertaa reissun aikana ja kotonakin tsemppasin itseäni sillä, että sä oot tehnyt maailmanympärimatkan yksin! Siihen verrattuna ei pieni irtiotto Sloveniaan ole mitään 😀
Olen reissannut sekä yksin että yhdessä ja molemmissa on puolensa. Koen, että kuitenkin ne eniten itseäni kasvattaneet reissut ovat olleet soolomatkoja. 🙂 Komppaan vinkkejäsi ja rohkaisen kaikkia lähtemään ainakin kerran elämässään yksin reissuun, edes jollekin helpolle ja pienelle. Se virkistää mieltä kummasti, kun huomaa selviytyvänsä omin avuin yksin aivan kaikista tilanteista ilman tukijoukkoja tai perässä hiihtäjää. 😀 Panikoin helposti stressaavissa tilanteissa, mutta yksin mennessä on vain pakko rauhoittua ja vetää henkeä ja suoriutua vaikeistakin tilanteista jotka normaalisti riehuisi ja purkaisi matkakumppanille. Peukku sis soolomatkoille!
Toi on totta, että kierrokset ei päässeet nousemaan kertaakaan, kun ei ollut ketään, jolle kiukutella 😀 Etu kai sekin? Musta myös tuntui, että olo oli reissun jälkeen levänneempi, kun sosiaalista patteria ei oltu kulutettu loppuun.
Vau, hyvä sinä! Itse en taida olla ollut koskaan yksin reissussa ja jänskättäisi kyllä lähteä, mutta ehkäpä sitä joskus rohkaistuu vielä.
Kiitos Krista! Uskon, että sä pärjäisit missä tahansa – myös sooloreissulla! 🙂
Minä olen kolmisen vuotta reissannut nyt yksin. Kieltämättä hyvä neuvo suunnata turvallisiin maihin. Itse olin esim. Bangladeshissa yksin ja joka tirehtööri oli suu mutrussa tivaamassa, että missä on madamen mies ja missä perhe?
Yksinreissaamisessa ärsyttää se, että ei ole ketään ottamassa valokuvia, ketään vartioimassa matkatavaroita, ketään turvana taksissa, ketään kelle rupatella jne.
Hyviä nostoja! Kyllä mä pari kertaa olisin kaivannut kuvausapua ja yhden taksikyydinkin jätin ottamatta, koska mietin, että mulla ei ole ketään mukana turvana. Muuten kaikki meni kyllä erinomaisesti, kiitos ihanan ja turvallisen Slovenian! 🙂