Rento roadtrip Latviaan, mikä voisi mennä pieleen? Kaikki. Ihan kaikki. Saimme kokea tämän karvaasti reissussa, jossa tilanteet ja sen myötä myös kaikki suunnitelmamme muuttuivat koko ajan. Lopulta reissu oli kaikkea muuta kuin olimme alun perin suunnitelleet…
Aloitetaan vaikka siitä, että keksin tämän miniroadtripin edellisenä iltana. Satuin katselemaan, paljonko laivamatka auton kanssa maksaisi. Aluksi oli tarkoitus suunnata Ruotsiin, mutta laivamatkat sinne olivat huomattavasti Viroa kalliimmat ja aikataulut haastavammat. Niinpä (noin 5 minuutin pohdinnan jälkeen) olin maksanut sekä laivan että hotellin Jūrmalasta, sillä tarkoitus oli päästä Viroa pidemmälle. Sitten alkoi auton pikahuolto ja vauhdikas pakkaaminen, jonka jälkeen jäi vielä muutama tunti aikaa yöunille ennen lähtöä.
Seuraavana päivänä jonottaessani auton kanssa laivaan, tajusin katsoa Latvian sääennusteen. En koskaan (!) tutki sääennusteita kotona tai reissussa, vaan luotan siihen, että kyllä ikkunasta ulos katsomalla näkee, millainen päivästä tulee. Ja saaristossa odottelen aina yhteen, jotta tiedän, miltä loppupäivä näyttää. Nyt tuli kuitenkin jostain kumman syystä fiilis, että kannattaisi kurkata. Märältä näytti, sillä vesipisaroita oli jopa viisi ja tietenkin kaikille reissupäiville.
”Ehtiihän se vielä muuttua,” ajattelin optimistisesti ja suljin sovelluksen.
Vuotava katto ja kaatuvat puut
Ajomatka Tallinnan satamasta Latvian Jūrmalaan meni varsin mallikkaasti. Toki matkaan mahtui muutama sydämenpysähdyksen aiheuttanut ohitustilanne, mutta muuten kaikki sujui erinomaisesti. Aurinko paistoi koko matkan ja ilmassa oli kunnon roadtripin tunnelmaa.
Kaikki kuitenkin muuttui, ja saapuessamme hotellille vesisade alkoi. Jo muutaman minuutin jälkeen kävelytiet täyttyivät vedestä ja muutaman kymmenen metrin matka autolta respaan riitti kastelemaan meidät läpimäräksi. Koetin lohduttautua ajatuksella, että ehkä kyseessä oli ukkoskuuro, joka menisi ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Väärässä olin. Kunnon myrsky iski Jūrmalaan alkuillasta. Yhtäkkiä maailma pimeni ja sade alkoi hakata ikkunoihin niin kovaa, että pelkäsin niiden hajoavan. Katselimme, miten puut taipuivat tuulessa lähes maahan asti ja mietimme, mahtaisiko automme säästyä naarmuitta.
Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä kovemmaksi sade tuntui muuttuvan. Jossain kohtaa valot alkoivat räpsyä ja sähköt menivät pois aina hetkeksi kerrallaan. Ilmassa oli maailmanlopun meininkiä, ja rantaloma tuntui todella kaukaiselta.
Päätin mennä nukkumaan, sillä muutakaan järkevää tekemistä ei ollut. Ennen sänkyyn kömpimistä iso oksa lävähti makuuhuoneen ikkunaan ja äänestä päätellen olin varma, että lasi meni rikki…
Heräsin yöllä outoon ääneen. Tuntui, että ulko-oven takana olisi ollut joku ja nousin varovasti katsomaan. Ääni oli kummallinen, joten uskalsin sytyttää puhelimesta taskulampun. Huomasin, että ulko-ovea pitkin valui vettä valtoimenaan. Kurkkasin käytävään ja näin, miten katosta vuosi vettä ja että koko aula oli jo täyttynyt vedestä.
Hotellin puhelin ei toiminut (sähköt olivat taas menneet), joten koetin vain kuivata ovea ja laittaa lattialle mahdollisimman monta pyyhettä. Ulos ei nähnyt ollenkaan, sillä katuvalot eivät palaneet ja kaikkialla oli pilkkopimeää. Ainoastaan kova tuuli ja sade hakkasivat ulkopuolella, ja pitivät minua pitkään hereillä. Puolen yön jälkeen myös hälytysajoneuvot aloittivat tauottoman ajamisensa, pillit päällä tietenkin.
Aamulla tuhot paljastuvat
Aamu alkoi epäuskoisissa tunnelmissa. Käytävää oli selvästi kuivattu, sillä vettä oli enää vain pari suurempaa lammikkoa. Tuuli oli tyyntynyt, mutta vesisade jatkui edelleen rankkana.
Kipittäessämme aamupalalle, ehdin hieman katsella ympärilleni: puistot ja kadut olivat täynnä suuria oksia ja kaatuneita puita. Sähkölangat roikkuivat maassa ja hälytysajoneuvot ajoivat edestakaisin tuhatta ja sataa.
Koetimme saada yleiskuvaa tilanteesta, joten luimme mahdollisimman paljon nettiuutisia. Muun muassa Ylen uutisessa mainittiin, että pari päivää kestävän myrskyn aikana Latviaan satoi vettä kahden kuukauden edestä. Tämän luettuani en enää ihmetellyt tulvivia katuja…
Kotia kohti
Vaikka kaikkea ylimääräistä ajelua ja liikkumista kehoitettiinkin välttämään, olisi silti tuntunut äärettömän epäreilulta jäädä lomailemaan kaupunkiin, jossa paikalliset tekevät kaiken voitavansa saadakseen normaalin arjen jälleen rullaamaan.
Moni paikka oli kiinni ja ranta käyntikiellossa, joten eipä meillä olisi ollut myöskään tekemistä. Niinpä päätimme lähteä takaisin Viroon. Tuijotimme koko aamupäivän säätiedotetta koettaessamme miettiä, mikä olisi paras hetki lähteä liikkeelle. Iltapäivälle luvattiin pieni tauko sateesta ja tuulikin näytti olevan melkein normaaleissa lukemissa, joten päätimme ajoittaa lähtömme siihen.
Latvian puolella pelkäsimme koko ajan, että auton moottori hajoaisi, sillä uimme niin syvällä. Tiet olivat täynnä vettä, ja moni ajoi hätävilkut päällä koko ajan. Autoja näkyi myös tienpenkoilla todella paljon, joten moottorihuoleni oli ihan aiheellinen. Pääsimme kuitenkin suuremmitta ongelmitta siirtymään Viron puolelle.
Virossa pysähdyimme ennen satamaan ajoa vielä Pärnussa ja vietimme siellä puoli päivää rantaelämästä ja uimisesta nauttien. Päivä oli melko tuulinen, joten rannalla ei juuri ollut lisäksemme muita, mikä oli kiva juttu. Eihän tämä ihan sitä ollut, mitä lähdettiin hakemaan, mutta mieluummin tuulisessa Pärnussa kuin myrskyn silmässä Jurmalassa…
Sellainen farssi oli se roadtrip Latviaan… Mites teillä muilla, meneekö reissut aina putkeen?
Huh aikamoista. Kovin usein ei tuollaista olla koettu, mutta Kotkassa oli vähän huono tuuri säiden puolesta.
Joo, tää oli kyllä aikamoinen elämys.
Minä luulin, että Suomessa elämiseen kuuluu se, että jatkuvasti seuraa säätiedotuksia. Minäkin tarkistan sään moneen kertaan. Onkohan toista maata, missä säätä seurataan yhtä innokkaasti. Oli hurja kokemus, kyllä.
Minulle sää on tehnyt sen, että lentokone lensi toiseen maahan kuin oli tarkoitus, nimittäin Saksaan. Puolassa lentokenttä oli peittynyt lumeen, eivätkä pystyneet sitä saamaan kuntoon.
Mä en ehkä ole tarpeeksi suomalainen? Tai sitten oon vaan liian naiivi ja uskon vielä vuosien jälkeenkin, että kyllä se aurinko sieltä tulee esiin, kun tarpeeksi toivoo 😀
Huhhei. Tuollaista lumikatastrofia en reissuissa olekaan kokenut!
Ainahan sitä toivoo parasta, vaikka säätiedotus lupaisikin huonoa … Mutta aika hurjaan menoon kyllä jouduitte! Tällaisetkin kokemukset taitavat ilmaston muuttuessa yleistyä, valitettavasti.
Tätä mekin mietittiin, että tuskin tulee olemaan mikään harvinaisuus :/ Päinvastoin, lisääntyvät varmasti.
Itse seuraan aika paljon säätiedotuksia nykyään ja joskus olen jättänyt lähtemättä tai siirtänyt lähtöä niiden mukaan. Nykyään ei kyllä oikein tiedä mikä pitää paikkansa, kun säät muuttuvat niin äkkiä. Toissa yönä tulimme Riiasta ja kävimme myös Jürmalassa. Ei näkynyt enää merkkiäkään tuosta hirmukelistä. Riiassa rankkasade osui juuri siihen aikaan, minkä vietimme taidemuseossa.
Meillä sade miltei pilasi Venetsian kolmepäiväisen oleskelun ja keväällä Cinque Terressa piti vähän muokata aikatauluja sekä sateen että kummankin matkalaisen kovan taudin vuoksi. Toissa kesänä heinäkuussa olin kolme päivää Pärnussa ja keli oli sellainen huhtikuinen, rannat tyhjänä ja taivas harmaana…
Tämäkin on totta, että sää myös vaihtelee koko ajan! Tai ainakin ne ennusteet! Ensin luvataan sadetta, sitten auringonpaistetta, lopulta lunta.. Koskaan ei tiedä, mihin pitäisi uskoa 😀
Ja oho, Venetsiassa rankat sateet aiheuttaa äkkiä tulvia 😮 Vältyittekö te niiltä kuitenkin?
Olipa todella tylsä kokemus. Säätiedotuksia seuraan kyllä aika tarkkaan. Koska usein ne eivät pidä paikkaansa, vaan sää on parempi kuin luvattiin, tuppaan suhtautumaan niihin niin, että ”väännän” vähän ennustetta positiivisempaan suuntaa. Joskus onnistuu, joskus ei.
Onneksi saitte sentään nauttia loppumatkastanne leppoisammasta lomailusta.
Jep, niin oli :/ Ja tuli lopulta aika kalliiksi, kun jouduttiin ottamaan majoitukset tuplana. Pärnu oli kyllä kiva, mutta ainahan se vähän lannistaa, jos alkuperäiset suunnitelmat muuttuvat itsestä johtumattomista syistä.
Oho :O Onpa teillä ollut kyllä aikamoinen reissu, kävitte sitten Latviassa nukkumassa yhden yön. Kunnon seikkailu! 🙂 Onneksi ei ollut sen pidempi matka ja tuo automatka toi kivaa reissuhenkeä! 🙂
Heh, yllättääkö jotenkin, että mun kanssa joutuu (halusi tai ei) seikkailuihin? 😀
Huh aika nopea reissuunlähtö teillä ollut ja aikamoinen seikkailu sitten matkallakin! Onneksi selvisitte takaisin kotiin kuitenkin! Ihan näin nopeaa lähtöä ei itsellä yleensä ole, joten katson jo ennen varausta matkakohteen keskimääräisen kuukausittaisen sään etukäteen että välttää hurrikaanit ja monsuunikaudet. Latvialle tuo sää oli tietysti hyvin poikkeuksellinen sattuma.
Jep, tää oli kyllä yhtä seikkailua alusta loppuun 😀
Oli kyllä aikamoinen kokemus, enkä ihmettele, että päätitte palata Viroon suunniteltua aiemmin. Mulla ei ole mitään suurempia luonnonkatastrofeja ainakaan toistaiseks sattunu kohdalle. Meksikossa oon ollu pari kertaa trooppisen ukkosmyrskyn aikaan, mutta silloinkin jäin vaan pariks tunniks jumiin bussiasemalle, kun kadut tulvi ja tuuli heitteli metalliaitoja yms. Muutama sadepäivä osunu kans reissuille, mut yllättävän hyvät säät muuten yleensä ollu (*koputtaa puuta*).
Olin ihan varma, että sulla olisi kokemuksia luonnonkatastrofeista! Mutta hyvä, että olet säästynyt niiltä 🙂
Olen ollut kerran Saksassa, kun kaupungin päälle iski kunnon myrsky. Siitä varotettiin toki etukäteen, mutta emme ottaneet sitä oikein tosissamme. Ihmiset osasivat kyllä varautua hyvin ja hotellissakin tehtiin varotoimenpiteitä etukäteen. No illasta, kun se myrsky sitten oikein kunnolla raivosi, tuli mieleen, että auto jäi mäen alle parkkiin ja että mitenhän sinne mahtaa vettä kertyä. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin lähteä siirtämään auto ylämäkeen turvaan. Ja se oli ihan oikea liikku, sillä viemärit eivät ehtineet vettä poistaa. Olisi uinut aamusta. Itsehän siinä kastui totaalisesti, mutta helpompi kuivata itsensä, kuin auto.
Olipa huono tuuri! Minulle on tapahtunut vähän vastaavaa Fezissä aikoinaan
Voi ei :/ Nää taitaa valitettavasti vaan yleistyä tulevaisuudessa…
Huh, onneksi sait auton turvaan! Kaikkea sitä voikin sattua! 🙂