esteetön kansallispuisto Kanta-Häme luontopolku Suomi

Peukalolammin-Kaksvetisen rengasreitti Liesjärven kansallispuistossa

Kuten jotkut teistä ehkä muistavat, kävin huhtikuussa kevätretkellä Liesjärven kansallispuistossa enkä oikein lämmennyt paikalle. Meillä oli silloin hieman liikaa epäonnea matkassa, eikä pitkittynyt työstressi tai sen mustaksi maalaama mieli auttanut asiaa. Liukastelimme jäisessä metsikössä samaan aikaan, kun taivaalta satoi vettä kaatamalla ja vannoimme molemmat, ettemme enää koskaan tulisi lähellekään Liesjärveä.

Mutta kuten elämässä yleensäkin, myös Liesjärvi ansaitsi toisen mahdollisuuden. Se tosin vaati useamman hyvin nukutun yön sekä kauniin kesäpäivän ennen kuin meistä kumpikaan uskalsi ehdottaa uutta retkeä.

Toisin kuin edelliskerralla, tutustuin reitteihin etukäteen. Yritin etsiä jotain hieman rauhallisempaa kohdetta, sillä epäonnistuneen Iso-Melkuttimen reissun jälkeen (kirjoitan tästä myöhemmin) kaipasin jotain hiljaista paikkaa. Mutkien kautta päädyin lukemaan Peukalolammin-Kaksvetisen rengasreitistä, joka vaikutti varsin lupaavalta. Esteettömyys lupaili hyvää myös kymmenvuotiaan seniorimäyräkoiran näkökulmasta, joten lähdimme reissuun koko perheen voimin.

Olen aiemmin mieltänyt esteettömät reitit mielikuvituksettomiksi ja tylsiksi. Sellaisiksi, joiden varrelta ei löydä kauniita maisemia tai välttämättä oikein luontoakaan. Eniten esteettömissä reiteissä kuitenkin on häirinnyt niiden pituus – tai lähinnä lyhyys. Monet löytämäni esteettömät luontopolut ovat vain muutamia satoja metrejä, ja useamman kilometrin lenkeistä on turha edes haaveilla. Tämä on mielestäni hieman outoa, sillä voisin kuvitella esimerkiksi monen lastenrattaiden kanssa liikkuvan kaipaavan myös tällaisia pidempiä vaihtoehtoja.

Kun lopulta pääsimme Liesjärvelle, odotukset olivat korkealla. Liian monen kotona vietetyn päivän jälkeen halusimme päästä nauttimaan kesäisestä luonnosta. Alkumatkan tylsähkön hiekkatieosuuden kohdalla olimme kuitenkin varsin skeptisiä ja pelko siitä, että keväisen farssi toistuisi, nousi pintaan. Mietimme molemmat, olimmeko tosiaan ajaneet paikalle tuiki tavallisen metsäautotien takia. Hetken ajan tuntui, että Liesjärven kirous seuraisi meitä edelleen. Loimme toisiimme merkitseviä katseita, mutta emme halunneet sanoa mitään ääneen. Toivoimme vain, että reitti paranisi ja pääsisimme vihdoin kokemaan sen taian, mistä niin moni Liesjärvellä vieraillut oli puheissaan ja blogikirjoituksissaan kertonut.


Uusi, esteetön rengasreitti

Noin neljän kilometrin pituinen Peukalolammin-Kaksvetisen reitti on valmistunut Liesjärven kansallispuiston pohjoisosaan vuonna 2020. Esteetön rengasreitti sopii jokaiselle ja se on kuljettavissa niin lastenrattaiden, rollaattorin kuin pyörätuolinkin kanssa. Reitillä on loivia ylä- ja alamäkiä sekä helposti ylitettäviä lyhyitä siltoja. Parkkipaikka löytyy helposti Google Mapsista nimellä Peukalolamminkangas p-alue. 

Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa ja sen varrella on kaksi suurempaa levähdyspaikkaa (Peukalolammi ja Kaksvetinen) sekä joitakin pienempiä levähdyspaikkoja, joista löytyy pöytiä ja penkkejä. Peukalolammilta ja Kaksvetiseltä löytyy tulentekopaikat (, jotka eivät tietenkään metsäpalovaroituksen aikaan ole käytettävissä) sekä esteettömät kuivakäymälät. Kaksvetiseltä löytyy laavun lisäksi myös suuri uudenkarhea kota, jossa oli hyvä pysähtyä paistamaan makkarat ja juottamaan koiruus. Taukopaikka on muutenkin todella kaunis ja idyllinen, ja sinne on helppo unohtua pidemmäksikin aikaa ihailemaan järven pinnassa näkyviä lumpeita sekä kuuntelemaan kurkien satunnaista huutoa.

Noin 600 metrin päässä parkkipaikalta sijaitseva Peukalolammin laavu sen sijaan ei välttämättä ole kaikkein miellyttävin, sillä se on keskellä sorakenttää. Dronen lennätykseen paikka kuitenkin oli mitä mainioin, ja jos hieman poikkeaa merkityltä reitiltä, pääsee laavun läheisyydessä nauttimaan myös järvimaisemasta.

Patikoijille ja retkeilijöille Peukalolammin ja Kaksvetisen taukopaikat tarjoavat myös yöpymismahdollisuuden omassa majoitteessa. Lisäksi reitin varrelta löytyy noin parinkymmenen hengen Tittilammen varaustulipaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön.

Rehellistä suomalaista metsämaisemaa

Reitin varrelle mahtui paljon nähtävää. Alun hiekkatieosuuden ja tylsähkön Peukalolammin taukopaikan jälkeen Liesjärvi alkoi viimein näyttää parastaan. Pääsimme nauttimaan vaihtelevasta maastosta sekä rehellisestä suomalaisesta satumetsästä paksuine sammalkerroksineen ja kauniine järvimaisemineen. Luontopolun varrelta löytyi monipuolisesti sankkaa kuusimetsää, mäntyvoittoista kangasmetsää sekä mystisiä soita, lampia ja järviä.

Kaksvetisen taukopaikalla luonto tuntui myös vihdoin olevan vahvasti läsnä. Seurasimme pitkään suloisen oravanpoikasen seikkailua kodan viereisessä kuusessa. Sain koota kaiken tahdonvoimani, etten mennyt lääppimään pientä pörrökasaa tai napannut sitä mukaani kotiin. Harmikseni olin ottanut vain zoomittoman objektiivin mukaan, joten jouduin tyytymään kohtalooni senkin suhteen, etten saanut kurrea edes kameraan ikuistettua.

Kun vihdoin maltoin jättää oravan rauhaan ja astelin järvenrantaan, alkoi korviin kantautua vuoroin kurkien ja joutsenten satunnaista huutoa. Hetken seurailun jälkeen järveltä saattoi bongata myös kuikkapariskunnan. Näennäisesti hiljainen järvi alkoikin kuhista elämää, kun hetkeksi malttoi rauhoittua katsomaan sitä.

Kaikesta liikkeestä huolimatta maailma kuulosti ihanan hiljaiselta, ja siinä rauhallisuudessa oli hyvä olla ja helppo hengittää.

Muita esteettömiä luontopolkuja?

Palattuani Liesjärveltä koetin etsiä muita esteettömiä luontopolkuja Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Kanta-Hämeen alueilta. Niitä ei kuitenkaan oikein tuntunut löytyvän, ainakaan jos halusi löytää yhdenkään pidemmän reitin. Osaisittekohan te vinkata tällaisia retkikohteita?

(10) Kommentit

  1. Esteettömien reittien kuvaukset löytyvät hyvin täältä: https://www.luontoon.fi/esteeton

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Noita kävinkin tutkailemassa 🙂 Mietin kuitenkin, olisiko jollain tiedossa esteettömiä, tuolla listaamattomia luontopolkuja.

  2. Mukavaa että Liesjärvi osoittatui tällä kertaa kivaksi kohteeksi!

    Yleensä ei itse tule kovin paljoa kiinnitettyä esteettömyysasioihin patikkapoluilla huomiota, mutta en muista noin pitkää esteetöntä polkua kyllä noiden maakuntien alueella nähneeni (enkä kyllä missään muuallakaan). Vastasin juuri muuten Jussarön saarella Metsähallituksen kyselyyn koskien Tammisaaren kansallispuistoa ja käsittääkseni Metsähallitus tekee näitä kyselyitä muuallakin ja yrittää kehittää retkeilyrakenteita vastausten pohjalta. Ehkä esteettömyysasioihin on toivottu lisäpanostusta ja esteettömiä reittejä olisi tulossa muuallekin…

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Kyllä vain, tällä kertaa Liesjärvi lumosi minutkin ❤

      Juuri tuota pähkäilin, etten ole missään pidempään esteettömään polkuun törmännyt. Kuten kirjoitin, kaikki ovat olleet vain muutaman sadan metrin mittaisia – eivätkä juuri sen takia houkuttele. Ajattelin, että täällä kun huhuilee, niin ehkä saa kokeneemmilta ja viisaammilta reissaajilta hyviä vinkkejä 😀 Mutta ehkei niitä sitten vaan ole?

      Itselläni ei siis ole tarvetta esteettömille reiteille, mutta Liesjärven reissun myötä aloin pohtia asiaa enemmänkin.

  3. Piti ihan kartalta katsoa missä on Liesjärvi 🙂 No, nyt tiedän, joten kiitos kirjoituksesta! Tuo ja 39 muuta kansallispuistoa ovat hieno juttu. Ehkä tuonnekin joskus ”eksyy”, jos noilla kulmilla pyörii.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Äh, pitäisi muistaa paremmin merkata, missä paikat sijaitsevat! Yritän jälleen petrata 😀 Ja jep, mulla on nyt kansallispuistojen valloitus käynnissä – hitaasti, mutta varmasti.

  4. ”Tylsä” tai ei, niin kyllä meille, senioreina, esteettömätkin polut kelpaavat 🙂 – mieluummin ne kuin sellaiset, jotka vaativat kiveltä kivelle pomppimista tai joilla on puolen metrin korkuisia askelmia ylös tai alas.
    Keväällä kävimme Torronsuolla ja ensin ajatuksena oli samalla kiertää joku tämän puiston poluista, mutta Torronsuon 10 kilometrin kierros vei sitten mehut niin, että tämä jäi toiseen kertaan.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Totta kai! On ihan super tärkeää, että näitä esteettömiä reittejä on ja että niitä tehdään lisää 🙂 Ja hienoa, jos tarjolla on myös pidempiä lenkkejä! Itse unohdin Torronsuon kokonaan, vaikka sielläkin on tullut retkeiltyä. Tuo 10 kilometrin kierros on tosi kiva!

      Ja mitä ”tylsyyteen” tulee, niin tässä oli kyse omista ennakkoluuloistani – jotka osoittautuivat vääriksi 🙂

  5. Hyvä, että sieltä tosiaan löytyi jotain muutakin kuin se pelkkä autotie. Ainakin kuvien perusteella näyttää ihan kauniilta paikalta. Meillä on lasten kanssa reissatessa joskus tuota samaa ongelmaa, että ne lapsille sopivat reitit onkin sitten sellaisia, että siellä ei ole mitään nähtävää, tai että ne ovat turhan lyhyitä. Mutta yllättävästi näitä lasten luontopolkuja on alkanut myös löytymään kansallispuistoista ja luonnonpuistoista. Nekin voisi sopia teille jos lukee ensin polun kuvauksen, että siellä ei tosiaan ole mitään kiville kiipeämistä tmv. Usein ei ole.

    1. EVELIINA / REISSUKUUME says:

      Joo, alun epäilyistä huolimatta tuosta kuoriutui vallan mainio kohde 🙂

      Totta, lasten luontopolut lienevät seniorikoiraystävällisiäkin! Tänään tosin mentiin taas Repovedellä Dodon kanssa, eikä vanhuudesta ollut tietoakaan – sen verran näppärästi kiipeili kallioilla ja rymisti eteenpäin juurakossa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *