Millainen oli somelähettiläsvuoteni?

Niin se vaan hurahti vuosi vauhdikkaasti Iisalmi & tienoiden somelähettiläänä! Vähänpä tiesin, kun laitoin Jarmolle tarjousta menemään reilu vuosi sitten. En nimittäin olisi ikinä uskonut, minkälaisiin seikkailuihin pesti minut kuljettaisikaan ja miten paljon lämpimiä kohtaamisia, huikeita paikkoja ja tunnelmallisia majoituksia vuosi pitäisi sisällään!

Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi & tienoot

Nyt on somelähettilyyden merkeissä viimeisen postauksen vuoro, ja mikä olisikaan parempi tapa toteuttaa se kuin fiilistelemällä mennyttä vuotta. Tätä kirjoittaessa sain omat itkuhanat tehokkaasti auki, kun katselin vanhoja kuvia ja palasin niiden kautta tehtyihin reissuihin. Vuosi sisälsi niin paljon onnellisia hetkiä, naurukohtauksia ja hyviä muistoja, että niistä riittää muisteltavaa vielä pitkälle tulevaisuuteenkin!

Kaikki alkoi porosta ja laamasta

Ihka ensimmäinen reissu suuntautui Hanhenlentoon, joka on iisalmelainen kotieläinpiha. Pääsimme elämykselliselle eläinkävelylle lähimetsään Tuisku-poron ja Elsa-laaman kanssa. Lisäksi pääsimme rapsuttelemaan ihanaa aasivauva Rauhaa sekä majoittumaan tunnelmallisessa järvenrantamökissä. Muistan, miten emme malttaneet lainkaan mennä nukkumaan, vaan fiilistelimme alkukesää ja sen äänimaailmaa pitkälle yöhön. Istuimme mökin terassilla teekupit kädessä ja odotimme, milloin ruokailemaan tullut yksinäinen joutsen olisi kuvausetäisyydellä.

Hanhenlennosta matka jatkui seuraavana päivänä Iisalmen keskustaan, hotelli Golden Domeen. Söimme hotellilla älyttömän hyvää sienikeittoa (vieläkin herahtaa vesi kielelle, kun sitä muistelee) ja majoituimme hyvin persoonallisessa hotellihuoneessa, josta löytyi esimerkiksi mahtipontinen samettipintainen nojatuoli. Kotimatkalla kävimme Lapinlahden Väisälänmäellä, josta aukeaa yksi Suomen kansallismaisemista. Pistäydyimme samalla reissulla myös mäellä sijaitsevaan pikkuruiseen kahvilaan, ja pääsimme nauttimaan savolaisen lupsakasta asiakaspalvelusta – sekä herkullisesta mustikkapiirakasta!

Ensimmäisen reissun postaukset:

• Iisalmessa lenkkeillään poron ja laaman kanssa
• Kolme persoonallista majoitusta Iisalmessa
• Väisälänmäki ja pohjoissavolainen kansallismaisema

Ruskaretket sisällä ja ulkona: kansallispuistosta kalakämppään ja melonnasta museoon

Seuraavalle reissulle sain mukaan rakkaan ystäväni Nean, ja hänen kanssaan pääsimme nautiskelemaan luonnosta ja kulttuurista. Aloitimme reissun yöpymällä Hotelli Sinisessä Helmessä. Ihailimme kilpaa huoneen massiivisia hirsiseiniä – ja nukuimme kuin tukit. Pakko myöntää, että aamulla oli vaikea lähteä. Olisimme mieluusti jääneet tuijottelemaan hotellilta avautuvaa järvimaisemaa pidemmäksikin aikaa.

Hotelliyön jälkeen tiedossa oli ulkoilua. Ensin kävimme Tiilikkajärven kansallispuistossa telttailemassa (suurkiitos HR-Sportsille toimivista vuokravehkeistä!). Vaaleat hiekkarannat ja valoisa mäntykangas tekivät meihin vaikutuksen, ja Tiilikkajärvi nousikin yhdeksi lemppariksi kansallispuistojen osalta. Oli taianomaista herätä uuteen päivään teerien kukerrusta kuunnellessa, enkä varmasti koskaan unohda sitä hetkeä, kun vuoden viimeinen neitoperhonen laskeutui kädelleni kesken tiskauksen. Tilanne oli absurdi, sillä ensimmäisten pakkasöiden jälkeen luulin, ettei niitä enää olisi. Ehkä se oli jompikumpi edesmenneistä isovanhemmistani, jotka elivät koko pitkän elämänsä Tiilikkajärven rannalla?

Tiilikalta jatkoimme Ruukin tuvalle. Tarkoitus oli meloa sieltä Savisaaren kalakämpälle, mutta syysmyrsky (ja olemattomat melontataidot) teki hommasta liian haastavan. Tyydyimme melomaan Ruukin tuvalla, jonka jälkeen suuntasimme ensin Henkan suosituksesta Uuranholille ja sen jälkeen kalakämpän vastarannalle, josta sitten soudimme lyhyen matkan mökkisaareen. Askeettinen kalakämppä oli miellyttävä elämys. Saunoimme pitkään, söimme illallista kynttilänvalossa ja kuuntelimme liian paljon true crime -podcasteja, sillä mielikuvitus alkoi lentää turhankin vilkkaasti…

Pidennetyn viikonlopun aikana ehdimme myös vierailla neljässä erityyppisessä museossa. Mukaan mahtui Olvin Panimomuseo kummituksineen, Taidemuseo Eemil, Rukajärvi-keskus sekä Postimerkkimuseo. En ole museoiden suurin fani, mutta nyt täytyy käsi sydämellä sanoa, että meille osui mielenkiintoisia ja ennen kaikkea hyvin rakennettuja näyttelyitä. Erityisesti Panimomuseon markkinoinnin historiaosio jäi (varmaan jo ammattinikin puolesta) hyvin mieleen. Oli hauska päästä katselemaan vanhoja tv-mainoksia, joista osan muistan hämärästi omasta lapsuudestani (ja toki oli aikamoinen järkytys tajuta, että lapsuudenaikaiset jutut ovat jo museokamaa!). 

Lokakuinen retkemme oli aamusta iltaan täynnä ohjelmaa, ja muistan kotiin päästyäni miettineeni, että nyt oli reissu, josta riittää kirjoitettavaa monen postauksen verran! Ja niinhän siinä kävi, että postauksia tuli tältä reissulta raapustettua kaikkiaan viisi:

• Ruskaretki Tiilikkajärven kansallispuistoon
• 3 + 1 erilaista pohjoissavolaista museota
• Uuranholin rotkon jylhyys pysäyttää
• Savisaaren kalakämppä – vaihtoehto telttayölle 
• Syyslomavinkit Pohjois-Savoon

Lumipyryssä Metsäkartanolle, liukulumikenkäilyä Lapinlahdella ja rentoutumista Runnilla

Kun kotona ilmassa alkoi jo olla lupauksia keväästä, päätimme lähteä talven ja hankien perässä Lapinlahdelle, Jokiniemen matkailun Ankkuri-mökille. Jälleen kerran yksi täydellisesti sisustettu mökki! Kaukana taitavat olla ne ajat, kun mökeillä kaikki oli vähän eriparia ja sisustuksessa oli värejä enemmän kuin Tikkurilan maalikirjassa… Ankkurissa majaillessamme meihin iski myös paha mökkikuume, joka ei ole vieläkään hellittänyt. Puheissa palaamme usein Ankkurin huikeisiin maisemiin ja mietimme, miten hienoa siellä mahtaisikaan olla kesällä…

Illan vietimme saunoen sekä takkatulesta ja tähtitaivaasta nautiskellen. Seuraavana päivänä suuntasimme lumikenkäilemään ensimmäistä kertaa ikinä! Ja jos alun sekoiluja ei lasketa, niin homma luonnistui ihan hyvin. Nautimme lounaan viihtyisässä ja uudenkarheassa kodassa ja muistan miettineeni, miksei sitä useammin tule lähdettyä talvellakin ulos luontoon – edes päiväkahville. On niin helppo uppoutua koneella töihin, että muutaman tunnin valoisat hetket talvella vilahtavat turhan usein kokonaan ohi…

Lapinlahdelta matka jatkui Rautavaaran Metsäkartanolle. Kerrankin kävi tuuri, sillä samaan aikaan Metsäkartanolla oli sadoittan alaskanmalamuutteja, jotka olivat lapsuudessa yksi lempiroduistani (minulla oli jo nimet kymmenelle koiralle mietittynä…). Taivaalta pyrytti lunta koko vuorokauden ja ilma oli lumisateesta harmaa. Vilistimme pihalla kuin lapset ja kävimme aina välillä lämmittelemässä takan ääressä sisällä. Kävimme myös pilkillä. Saalista emme saaneet, mutta kokemuksen kyllä! Sisätiloissa testasimme jousi- ja puhallusammunnan lisäksi makuulautailua. En muista, milloin olisin aikuisiällä nauranut niin paljon kuin laudoilla maatessamme ja joka raajalla sätkiessämme!

Metsäkartanolta matka jatkui Spa Hotel Runniin, jossa vietimme rentouttavan vuorokauden hoidoista, savusaunasta ja poreista nauttien. Runni oli positiivinen yllätys monella tapaa: kylpylän lisäksi alueella on mielenkiintoinen historia terveyslähteineen. Ja pakkohan se oli itsekin hörppiä terveyslähteen vettä: ikuista kauneutta tai terveyttä se ei kuitenkaan valitettavasti tuonut – ainoastaan vahvan raudan maun suuhun.

Talven postaukset:

• Talvilomavinkit Pohjois-Savoon
• Lähellä luontoa: liukulumikenkäilyä Lapinlahdella
• Savon sydämestä löytyy Spa Hotel Runni ja ihmelähde
• Monipuolinen Metsäkartano

Vauhdikas kesä puutelttoineen ja eukonkantoineen

Kesän reissut pitivät sisällään monta mielenkiintoista kohdetta. Ensin kävimme tutustumassa Ylä-Savon uunituoreisiin kulttuurimatkailureitteihin: hauskassa konseptissa sovelluksesta siis löytyy valmis reitti oman matkaoppaan kera! Oli kiva keskittyä rauhassa kuvaamiseen, kun kertoja kertoi taustalla samaan aikaan kohteen historiasta. Valitsimme kuudesta reitistä kaksi (Kirkot kertovat ja Vesi loi uutta), jotka kävimme kiertämässä. Harmillisesti suurin osa kirkoista oli kesälauantaina kiinni tai varattuja, mutta silti pääsimme hyvin tunnelmaan. Reissun ajan majoituimme sympaattisten Kirsin ja Martin luonna Villa Kirmakan Mustikka-mökissä (tai paremminkin huvilassa). Pääsimme myös testaamaan savusaunaa, johon jäi aikamoinen palo! Olen koettanut metsästää täältä kotoa jostain lähistöltä savusaunaa, mutta ei ole ainakaan vielä tullut mitään kohtuuhintaista vastaan…

Olin haaveillut pitkään siitä, että pääsisin testaamaan puutelttaa eli tentsileä, ja tähän tarjoutui myöskin kesällä mahdollisuus! Kävimme vierailemassa Vaarojen Majojen kanssa Rautavaaran Rouskunhiekalla, jossa pääsimme testaamaan tentsileä käytännössä. Sää ei ollut meidän puolellamme, mutta myrskysäässä oli oma tunnelmansa: tuulen tuivertaessa ja sateen vihmoessa ulkopuolella, kääriydyimme makuupusseihimme ja nukahdimme. Tentsile oli ehdottomasti sellainen, mitä haluan jatkossa päästä testaamaan uudestaan! Todella kiva vaihtoehto ihan tavalliselle telttailulle. Plussaa siitä, ettei tarvinnut nukkua käpyjen päällä!

Kotimatkalla piipahdimme vielä Rautavaaran Kiparilla, josta olin kuullut jokaisella reissulla niiiiiiin paljon ylistyssanoja, että olihan se käytävä itsekin toteamassa. Paikka on historialtaan mielenkiintoinen, eivätkä maisematkaan hullummat olleet!

Kesän alussa tein myös postauksen Pohjois-Savon vauhdikkaista kesätapahtumista. Listalta löytyi muun muassa Eukonkannon MM-kisat, ja sinne mekin suuntasimme viimeisellä reissullamme. Sonkajärvellä oli mahtava tunnelma, ja tapahtumasta tulikin tehtyä minivideot Tiktokin ja Instagramin puolelle, jossa ne keräsivät paljon kiinnostusta. Samaisella reissulla vierailimme myös Iisalmen Koivukujabiennaalissa.

Kesän postauksista ei vauhtia puutu:

• Kesän vauhdikkaat tapahtumat Pohjois-Savossa
• Uutta Ylä-Savossa: kuusi kulttuurimatkailureittiä
• Kulttuurireiteillä sukelletaan Ylä-Savon historiaan
• Oletko jo testannut puutelttaa eli tentsileä?
• Rautavaaran Kipari, tuhansien toiveiden tyyssija
• Eukonkannon MM-kisat: kansainvälinen kylätapahtuma

Mitä seuraavaksi? Veikö Pohjois-Savo sydämeni?

Paljastettakoon heti alkuun, että Pohjois-Savo on vienyt sydämeni jo vuosia sitten. Sillä on ja tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessäni, sillä vietin siellä lapsuuteni ja nuoruuteni kesät mökkeillen Älänteen rannalla. Yhteisiin vuosiimme on mahtunut paljon, ja Pohjois-Savossa olen elänyt elämäni onnellisempia aikoja – sekä kohdannut myös lohdutonta surua isovanhempieni nukkuessa pois.

Somelähettilyyden myötä ollut ilo ja kunnia päästä kertomaan pohjoissavolaisista yrityksistä sekä luontokohteista täällä blogissa sekä Instagramin puolella. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että Pohjois-Savo on maakuntana hieman aliarvostettu: Se jää valitettavan usein pelkäksi ohikulkukohteeksi, kun suunnataan etelästä pohjoiseen. Moni lukijakin kertoi, että kunnat ovat nimenä tuttuja, mutta niiden ohi on tullut lähinnä ajettua. Toivottavasti jatkossa muistatte myös pohjoissavolaiset kohteet matkoja suunnitellessa!

Matka on ollut opettavainen ja äärettömän mielenkiintoinen. Somelähettiläsvuosi alkoi porosta ja laamasta ja päättyi Eukonkantoon, joten kukaan tuskin voi väittää, että reissusta olisi puuttunut vauhtia tai näyttäviä liikkeitä! Ja vaikka vuosi onkin nyt taputeltu, postaukset ja muut somesisällöt jäävät silti elämään omaa elämäänsä. Toivon, että ne toimivat inspiraationa lukijoille vielä myöhemminkin, kun suunnittelette reissuja kotimaassa.

Mitä taas tulee omiin Pohjois-Savon reissuihini, niin ne jatkuvat varmasti tulevaisuudessakin! Vielä jäi muutamia kohteita käymättä – ja monet ajan kanssa hörpityt kahvit paikallisten kanssa juomatta! Ei siis sanota ihan vielä näkemiin.

Iso kiitos Iisalmi & tienoot, erityisesti Jukka, Jarmo ja Kirsi. Teidän kanssa on ollut kiva tehdä töitä ♥ Nyt olisikin hauska kuulla teiltä lukijoilta, mikä retki tai kohde sulla on erityisesti jäänyt näistä Iisalmi & tienoot -reissuista mieleen?